Vumpalouska

Sokeanäkö on yksi nautinnollisimmista lukukokemuksistani pitkään aikaan. 2000-luvun loppuvuosille sijoittuva kirja edustaa kivenkovaa scifia ja esittelee useita teknologisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, joiden voi hyvinkin kuvitella olevan mahdollisia ennen kuluvan vuosisadan loppua: Tekoälyt ja kyborgit ovat syrjäyttämässä muokkaamattomat ihmiset, joista yhä suurempi osa siirtyy vapaaehtoisesti "Taivaaseen", Matrixin kaltaiseen virtuaalitodellisuuteen, jossa he voivat rakentaa unelmiensa maailmoja kuormittamatta liikaa yhteiskuntaa, jolla ei ole heille enää mitään käyttöä. Kaiken kukkuraksi geeniteknologia on herättänyt henkiin ihmiskunnasta pleistoseenikaudella eronneen ja sittemmin sukupuuttoon kuolleen alalajin, "vampyyrit", jotka kehittyivät saalistamaan ihmisiä - ja ovat saalistaan monin verroin älykkäämpiä sosiopaatteja. Villien tulevaisuudenvisioidensa lisäksi Sokeanäkö käsittelee ennen kaikkea tietoisuuden ja älykkyyden välistä suhdetta: voiko olla toista ilman toista? Kun tuhannet muukalaissatelliitit palavat yllättäen Maan ilmakehässä ja huippuunsa paranneltujen spesialistien miehittämä alus (Jukka Sarasti -nimisen vampyyrin komennossa) lähetetään tutkimaan niiden alkulähdettä, Watts nostaa esiin useita kiehtovia ja häiritseviäkin implikaatioita tietoisuuden luonteesta. Kirjasta mainittakoon vielä sen hyvin mieleenpainuvat muukalaiset - en muista usein törmänneeni niin täydellisen ja karmivan VIERAISIIN olentoihin kuin Wattsin häilyt...