Sokeanäkö
Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen. Sidottu, kansipaperi.
Tähtivaeltaja-palkinto 2014. Hugo-palkintoehdokas 2007, Campbell-palkintoehdokas 2007, kolmas sija Locus-palkintoäänestyksessä (sf-kirjat) 2007.
65 000 vierasta taivaankappaletta iskeytyy maan ilmakehään ja palaa tuhkaksi. Seuraa hiljaisuus ja maailma pidättelee henkeään, kunnes aurinkokunnan ulkoreunaa kiertävä luotain havaitsee heikon signaalin. Joku on tulossa käymään.
Vieraita varten kootaan vastaanottokomitea: Kielitieteilijä, jonka aivot ja persoonallisuus ovat jakautuneet neljään osaan. Biologi, joka on ympännyt itseensä niin paljon teknologiaa, että näkee röntgensäteet ja maistaa ultraäänen. Hiiliplatinalla vahvistettu pasifistisotilas. Synteetikko, jonka toinen aivopuolisko on korvattu istutteilla ja jonka tehtävä on todentaa, tallentaa ja välittää. Ja joukon johtaja, geenitekniikan ja sarjamurhaajien veren avulla uudestisynnytetty muinaisen ihmissaalistajarodun edustaja, vampyyri.
Näiden kummajaisten käsiin maailma uskoo kohtalonsa, vaikka tuntuu siltä, että he ovat oudompia kuin vieraat, joita heidät lähetetään kohtaamaan.
”Todellinen mestariteos!” – Science Fiction Weekly
”Mieletön romaani.” – Booklist
”Watts kehittelee vaivattomasti tieteen viimeisimpiä mahdollisuuksia ja teorioita mieleenpainuvien henkilöhahmojensa avulla.” – Washington Post
”Haastavaa, älyllistä kovaa scifiä. Watts lisää perinteiseen vieraita ulkoavaruudesta -tarinaan omaperäisiä ja kauhistuttavia ainesosia. Sokeanäkö yhdistää seikkailullisen toiminnan ja vieraan todellisuuden kuvaukset kiinnostaviin tietoisuuden luonnetta koskeviin pohdiskeluihin.” – Publishers Weekly
”Sokeanäkö on mestariteos, joka on muokannut perinteistä tarinaa ensimmäisestä kosketuksesta pysyvästi. Peter Wattsin muukalaiset eivät ole hassusti maskeerattuja ihmisiä eivätkä inhimillisen käsityskyvyn ylittäviä monoliitteja – ne ovat jotain täysin uutta ja äärettömän paljon häiritsevämpää, ne pakottavat meidät kohtaamaan epämiellyttäviä totuuksia tietoisuudesta, sen olemuksesta ja kehityksestä.” – Charles Stross
Visionäärinen romaani vierauden käsitteestä ja tietoisuuden merkityksestä.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Käyttäjät lukeneet myös
Peter Watts
Peter Watts (s. 1958) on kanadalainen tieteiskirjailija ja merinisäkkäisiin erikoistunut biologi. Sokeanäkö palkittiin vuoden parhaana science fiction -romaanina ilmestyessään vuonna 2006.
Sokeanäön jatko-osaa Echopraxia (2014) ei suomennettu.
Kuva: Patrick Imbert.
Kirja-arviot ja kommentit
Sokeanäkö on yksi nautinnollisimmista lukukokemuksistani pitkään aikaan. 2000-luvun loppuvuosille sijoittuva kirja edustaa kivenkovaa scifia ja esittelee useita teknologisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, joiden voi hyvinkin kuvitella olevan mahdollisia ennen kuluvan vuosisadan loppua: Tekoälyt ja kyborgit ovat syrjäyttämässä muokkaamattomat ihmiset, joista yhä suurempi osa siirtyy vapaaehtoisesti "Taivaaseen", Matrixin kaltaiseen virtuaalitodellisuuteen, jossa he voivat rakentaa unelmiensa maailmoja kuormittamatta liikaa yhteiskuntaa, jolla ei ole heille enää mitään käyttöä. Kaiken kukkuraksi geeniteknologia on herättänyt henkiin ihmiskunnasta pleistoseenikaudella eronneen ja sittemmin sukupuuttoon kuolleen alalajin, "vampyyrit", jotka kehittyivät saalistamaan ihmisiä - ja ovat saalistaan monin verroin älykkäämpiä sosiopaatteja. Villien tulevaisuudenvisioidensa lisäksi Sokeanäkö käsittelee ennen kaikkea tietoisuuden ja älykkyyden välistä suhdetta: voiko olla toista ilman toista? Kun tuhannet muukalaissatelliitit palavat yllättäen Maan ilmakehässä ja huippuunsa paranneltujen spesialistien miehittämä alus (Jukka Sarasti -nimisen vampyyrin komennossa) lähetetään tutkimaan niiden alkulähdettä, Watts nostaa esiin useita kiehtovia ja häiritseviäkin implikaatioita tietoisuuden luonteesta. Kirjasta mainittakoon vielä sen hyvin mieleenpainuvat muukalaiset - en muista usein törmänneeni niin täydellisen ja karmivan VIERAISIIN olentoihin kuin Wattsin häilyt...
Ymmärrän miksi tämä on voittanut esim. Tähtivaeltajan; teksti on haasteellista ja juoni yllättävä. Ja vaikka omalla kohdallani (suuri) osa käytetystä termistöstäkin meni yli ymmärryksen, ei se estänyt kokonaisuuden tajuamista. Simppelisti sanottuna hyvää scifiä! Kirjan loppu sisältää paljon Wattsin käyttämiä/selittämiä lähteitä - joista näistäkin suurin osa menee ohi sektoriin ;) - mutta sitä yhtä joka minua jäi kiinnostamaan ei mainittu... ...joten jos jollakin on tietoa, miksi Watts nimesi aluksen vampyyrin Jukka Sarastiksi - hauska ja silmiinpistävä yksityiskohta suomalaiselle - , olisin todella kiitollinen selityksestä!