Endymionin nousu
Alkuteos ilmestynyt 1997. Suomentanut Juha Ahokas. Marcus Aurelius -sitaatin suomennos: Yrjö Raivio. Kannen maalaus: Ilkka Juopperi. (1. painoksessa alkuteoksen nimi ja julkaisuvuosi ovat kirjassa virheellisesti muodossa Endymion, 1995.)
1. painos: Like, 2000. Like Scifi. Nidottu.
2. painos: Like, 2008. Like-pokkari. Nidottu.
Locus-palkinto (paras sf-romaani) 1998, Hugo-palkintoehdokas 1998.
Dan Simmonsin eeppinen tieteissaaga on Suomen arvostetuin ja palkituin science fiction -sarja.
Sarjan viimeinen osa Endymionin nousu antaa lopulliset vastaukset ajan ja avaruuden ylittäviin mysteereihin.
”Edeltäjiensä tavoin Endymionin nousu on täysiverinen toimintaromaani... jonka erottaa kaavamaisesta avaruusoopperasta sen panosten suuruus – pelissä on ihmissielun pelastuminen.” – The New York Times
”Voimallinen ja intohimoinen romaani, ja suunnattoman tyydyttävä päätös yhdelle modernin tieteiskirjallisuuden merkittävimmistä teoksista.” – Locus
”Simmonsin visiot herättävät ihmetystä ja kunnioitusta: nerokkaat juonittelut, massiiviset puitteet, päätähuimaava mielikuvitus ja ennenkaikkea vakuuttava autenttisuuden tuntu luovat mahtavan lukukokemuksen.” – Petja Savoila, Keskisuomalainen
Käyttäjät lukeneet myös
Dan Simmons
Dan Simmons syntyi vuonna 1948 Illinoisissa Yhdysvalloissa. Hän halusi jo nuorena ryhtyä kirjailijaksi ja kirjoitti ensimmäisen tieteisnovellinsa ollessaan neljännellä luokalla. Simmons opiskeli Washingtonin yliopistossa kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. Hän valmistui vuonna 1971 ja päätyi opettajaksi toimien tässä ammatissa 18 vuotta. Samalla hän kirjoitteli pöytälaatikkoon. Hänen ensinovellinsa julkaistiin vuonna 1982. Simmonsin esikoisromaani Kalin laulu (1985) sai World Fantasy -palkinnon.
Kirja-arvioita
Sarja huononi asteittain osa osalta ja "Endymionin nousun" lukeminen oli välillä tuskastuttavaa ja väsyttävää. Tarinaa kerrotaan minäkertoja Raul Endymionin kertomana ja toisaalta vihollistahojen näkökulmasta. Maailmojen kuvailua esiintyi runsaasti ja arvoituksien ratkaisua pihdattiin viimeiseen asti. Joitain juttuja vatvottiin ja toisteltiin liikaa ja loppuhuipennuskin oli hyvissä ajoin ennalta arvattu. Sarjan loppuun lukeminen oli kuitenkin tarpeellista, jotta ensimmäisten osien mysteerit saivat selityksensä.