En ole koskaan tuntenut miehiä
Alkuteos ilmestynyt 1995. Suomentanut Nana Sironen. Kansi: Satu Enstedt. Sidottu.
Blogistanian Globalia -palkinto 2025.
Feministisen spekulatiivisen fiktion merkkiteos
Sellissä maan alla elää vankeina 39 naista ja tyttö. Heitä valvovat puhumattomat miesvartijat. Kukaan naisista ei tiedä, miksi heidät on vangittu, missä he ovat tai kuinka kauan he ovat olleet siellä.
Mutta muilla naisilla on nimi, muistoja ja menneisyys; nimetön tyttö ei tiedä mitään elämästä sellin ulkopuolella.
Sähkövalo vuoroin voimistuu ja himmenee, aika kuluu. Tyttö kasvaa nuoreksi naiseksi ja alkaa ajatella.
En ole koskaan tuntenut miehiä on poikkeuksellinen kirjallinen helmi 1990-luvulta, eleetön dystopia, joka jää kaihertamaan mieltä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Teoksen englanninnos I Who Have Never Known Men on viime vuosina noussut uuteen suosioon Tiktokin ansiosta. Kirjan on suomentanut ranskasta Nana Sironen.
Englanniksi: I Who Have Never Known Men
Käyttäjät lukeneet myös
Jacqueline Harpman
Jacqueline Harpman (1929–2012) oli belgialainen kirjailija ja psykoanalyytikko. Hän eli lapsuutensa maanpaossa, kun puoliksi juutalainen perhe pakeni toista maailmansotaa Casablancaan. Harpman kirjoitti yli 15 romaania ja voitti lukuisia kirjallisuuspalkintoja.
Lähteitä
Kirja-arviot ja kommentit
Tarina alkaa kuvailulla bunkkerissa vankina olevista 40 naisesta ja heidän puhumattomista vartijoistaan. Minä kertojana toimii tyttö, joka on ollut pieni vauva jouduttuaan vankeuteen, joten hänellä ei ole ollut aiempaa elämää vapaudessa kuten muilla naisilla. Kasvuympäristöllä onkin merkittävä osuus persoonan kehityksessä. Tarinaa kerrotaan rauhalliseen tahtiin ja odotin saavani hieman enemmän konkreettista paljastusta ”miksi” ja ehkä myös ”missä” tarinan edetessä.
Jacqueline Harpmanin En ole koskaan tuntenut miehiä puhuttelee hiljaisella tavalla. Kirja alkaa asetelmasta, jossa joukko naisia ja nimetön nuori tyttö ovat suljettuna selliin maan alle ja heitä vartioi puhumattomat miesvartijat. Tarina kerrotaan tytön näkökulmasta. Hän ei muista eläneensä sellin ulkopuolella. Upposin kirjaan täydellisesti ja luin sen reilut 200 sivua yhteen menoon. Pidin tarinan arvoituksellisuudesta ja synkkyydestä. Yksi vuoden 2025 persoonallisimmista ja vaikuttavimmista suomennetuista kirjoista.
Kirja, joka pakeni otettani
on ajatuskokeena terävä.
39 naista ja tyttö on vangittu maan alle. Ei selityksiä. Ei miehiä. Ei historiaa.
Jäljelle jää kysymys: mitä ihmisestä jää, kun kieli, kulttuuri ja yhteisö riisutaan pois.
Feministinen luenta on väkevä. Patriarkaalinen valta toimii ilman näkyviä miehiä. Naisruumis on säilötty, hallittu, kontrolloitu. Ja lopussa, kun kaikki ulkoinen valta katoaa, biologia ei katoa. Kertoja sairastuu sukuelinten syöpään. Ruumis alistaa vielä silloinkin, kun maailma ei enää tee sitä.