Matkustajalentokone joutuu massiiviseen myrskyrintamaan ja vaurioistaan huolimatta onnistuu laskeutumaan turvallisesti määränpäähänsä. Kolme kuukautta myöhemmin käy kuitenkin ilmi, että rintamassa ollessaan lentokone monistui kahdeksi, ja nyt tämän toisen koneen miehistö ja matkustajat haluavat myös maihin jatkamaan elämäänsä. Miten se voi käydä päinsä, kun näiden ihmisten täydellisillä kaksoisolennoilla ei ole mitään aikomusta jakaa perheenjäseniään, ystäviään, kotejaan ja uriaan tyhjästä tupsahtaneiden tulokkaiden kanssa?
Poikkeaman alkupuolella keskitytään kertomaan ensimmäiseksi laskeutuneen koneen matkustajista ja siitä, mitä heille lentokoneiden laskeutumisten välissä tapahtuu. Tämä osio oli mielestäni kohtuullisen tylsä, jopa tarpeeton, tai sitten en vain ymmärtänyt sen merkitystä.
Kunnon meininki alkaa, kun myrskyrintamaan sukeltaminen kuvataan lentokoneen ohjaamosta käsin ja lukija alkaa ymmärtää jonkin olevan pahasti vinksallaan. Vielä tämänkin jälkeen palataan toisen koneen laskeutumista edeltävään aikaan, kunnes vihdoin monistuminen räjähtää maailman kasvoille. Tutkijat, filosofit ja uskonoppineet väittelevät, mistä tapahtumasarja voi johtua. Nautin väännöistä.
Kaikkein parasta kirjassa mielestäni olivat kohtaukset, joissa kaksoisolennot kohtasivat toisiaan ja yrittivät setviä elämiään uuteen järjestykseen. Ne laittoivat minut pohtimaan, miten itse reagoisin tai miten toimisin, jos kotioveni yhtäkkiä avautuisi ja näkisin itseni astuvan kynnyksen yli.
Poikkeamassa on hieno idea ja suurimmaksi osaksi ihan pätevä toteutus. Kieli on paikoin lievästi kömpelöä muttei häiritsevyyteen saakka. Le Tellier ei kikkaile kielellä, mikä on tosi okei. Itse olisin hänen kustannustoimittajanaan karsinut jonkin verran tietyistä osioista ja lannoittanut toisia kasvamaan entistäkin rehevämmiksi. Inspiroiva lukukokemus yhtä kaikki.
