Singulariteettitaivas
Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Markus Harju. Kansikuva: Henna Sakkara. Nidottu.
Hugo-palkintoehdokas 2004.
Novy Petrogradin taivaalta sataa matkapuhelimia. Uuden tasavallan nuorimpaan siirtokuntamaailmaan on saapunut Festivaali, tuntematon uhka, joka auttaa vallankumouksellisia saadakseen näiltä informaatiota ja rikkoo tiukkoja teknologiaa sääteleviä rajoituksia. Tasavallan laivaston taisteluristeilijät lähetetään palauttamaan järjestystä mukanaan Maasta kotoisin olevat insinööri Martin Springfield ja YK-diplomaatti Rachel Mansour.
Singulariteettitaivas on huikea kertomus kaukaisesta tulevaisuudesta, jossa erilaiset ajattelutavat ja informaatiokäsitykset törmäävät yhteen kohtalokkain seurauksin. Kvanttifysiikan teorioita hyödyntämällä avaruusalukset pystyvät siirtymään hetkessä valtavien etäisyyksien päähän, mutta lähes Jumalan kaltainen Eschaton voi puuttua pelottavalla tavalla kausaliteetin rikkomiseen. Teknologiakuvauksen rinnalla romaani tarjoaa kekseliästä yhteiskuntakuvausta, kiinnostavia henkilöhahmoja ja yllättäviä juonenkäänteitä.
Charles Stross (s. 1964) on brittiläinen kirjailija, joka on voittanut lukuisia palkintoja, mukaan lukien arvostetun Hugo-palkinnon kolme kertaa. Kovan tieteiskirjallisuuden ja avaruusoopperan ohella hän kirjoittaa lovecraftilaisesta kauhusta ammentavaa The Laundry Files -sarjaa ja Merchant Princes -tieteisfantasiasarjaa. Singulariteettitaivas on Strossin ensimmäinen suomennettu romaani. Teos oli vuonna 2004 Hugo-palkintoehdokkaana parhaan romaanin sarjassa.
Käyttäjät lukeneet myös
Charles Stross
Charles Stross (s. 1964) on brittiläinen kirjailija, joka on voittanut lukuisia palkintoja, mukaan lukien arvostetun Hugo-palkinnon kolme kertaa. Charles Stross oli vuoden 2019 Finnconin kunniavieras.
Kuva: Henry Söderlund.
Kirja-arvioita
Tarinan tyylissä on monenlaista vivahdetta – siinä on kovaa scifiä, seikkailua, vakoilujännäriä, avaruusoopperaa, aikamatkailua, sotatoimia, jopa rakkaustarinaa.
Singulariteettitaivas ei ollut kaikkein helpoin kirja itselleni. Teknologian selvittelyssä olin aika kuutamolla ja muutenkin lukutahtini oli tarinalle liian hidas ja ympäristö lukemiselle välillä rauhaton, jolloin tarina ei aina pysynyt kasassa päässäni. Lukemiseni huonoista lähtökohdista tai lievästi sekavasta kerronnasta huolimatta kirjasta jäi hyvä maku lopulta. Tarinassa on mainioita ideoita, vaikka kuinka. Festivaali ja kriitikot mm. olivat hykerryttäviä. Pientä huumoria esiintyi kerronnassa siellä sun täällä, mikä on aina tärkeää – hauskaa pitää olla. Lopussa irtonaiset langanpäät sidottiin hyvin yhteen ja eri osa alueiden epäselvät tarkoitukset ja roolit sai selityksensä.Lukisin mielelläni Strossia lisää suomeksi. (30.7.2019)