Alkuteos ilmestynyt 2021. Suomentanut Kaisa Ranta. Kansi: Feifei Ruan / Tor.com. Sidottu.
Hugo-palkinto 2022. Nebula-palkintoehdokas 2022, toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (pienoisromaanit) 2022.
Hugo-palkittua hyvän mielen scifiä
Vuosisatoja sitten Pangan robotit tulivat tietoisiksi ja laskivat tehtailla työkalunsa. Ne vaelsivat yhtenä joukkona villiin luontoon, eikä niitä ole sittemmin nähty. Ihmisten puheissa roboteista on tullut satua.
Sisarus Dex työskentelee kiertävänä teemestarina ja elää sinänsä oikein miellyttävää elämää, mutta häntä kaihertaa tyytymättömyys – ja vetää puoleensa villiintyneen erämaan hiljaisuus ja ihmisettömyys.
Dexin maailma kuitenkin järkkyy, kun luonnon rauhassa häntä lähestyy innokkaan tuttavallinen robotti. Ennen kuin robotti voi palata kaltaistensa joukkoon, sen on suoritettava ihmisten parissa tehtävä.
Veisu luonnonkoneille aloittaa Munkki ja robotti -duologian, jonka toiveikas tunnelma on kuin rauhoittavaa teetä lukijan hermoille.
"Munkki ja robotti -duologian toiveikas tunnelma on kuin rauhoittavaa teetä lukijan hermoille."
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Tälläne scifi/cozy fantasia, jossa maailma on jaettu puoliksi ihmisten ja muiden lajien kesken. Luonnon puoli on jätetty rauhaan kokonaan. Ai niin, ja 200 vuotta sitten robotit saivat tietoisuuden ja päättivät hylätä tarkoituksensa ja viettää aikansa luonnossa.
Sisarus Dex kokee tyytymättömyyttä elämäänsä ja ryhtyy kiertäväksi teemestariksi. Oikein soma tarina ja mietiskelyt elämän tarkoituksesta ja suhteesta luontoon oli oikein kivoja. Lukiessa mietin, onko tämä utopiaa.
Tämä oli kyllä niin ihanan kevyt ja ällöpositiivinen tulevaisuuden kuva. Tykkäsin.
Tarinan päähenkilö on munkki, joka ryhtyy kiertäväksi teemestariksi. Hänellä on kaksikerroksinen pyörällä poljettavat vankkurit, jolla kiertelee kylillä tarjoamassa tarvitsijoille mielenrauhaa täsmäyrteillä maustetulla teellä. Tarina on paikoitellen mukavalla tavalla hauska. Tunnelma on inhimillinen, vaikka robottikin on mukana kuviossa. Filosofointiakin löytyy elämän tarkoituksesta.
Mitä ihmiset tarvitsevat?”
Joskus elämässä tarvitsee kupin höyryävää teetä. Joskus tarvitsee lempeän keskustelun elämän tarkoituksesta; Becky Chambersin Veisu luonnonkoneille tarjoaa molemmat.
Tämä pieni kirja on yllättävän täysi.
Posthumanistinen ja ekologinen ajattelu ei jää taustalle. Ihminen ei ole erityisin eläin. Robotti ei ole luonnon vastakohta. Molemmat ovat toimijoita, eri tavoin älykkäitä. Hyönteisetkin saavat oman tilansa.
“Sinä olet eläin, sisarus Dex. Et ole erillinen tai toinen. Olet eläin. Ja eläimillä ei ole tarkoitusta. Millään ei ole tarkoitusta. Maailma yksinkertaisesti on.”
Sisarus Dexin kriisi ei ole yhteiskunnan rakoilua. Kyse ei ole maailman rikkoontumisesta, vaan siitä, että ihminen joutuu luopumaan päähenkilön asemasta.
Pyhiinvaellus erämaahan on yhtä paljon matka pois ihmiskeskeisyydestä kuin kohti itseä.
Lempeästi, välillä märkänä korvessa rämpien ja muutaman hyönteisen pureman kautta, kaksikko alkaa selvittää elämän tarkoitusta.
Opin sanan hopepunk. Ei naiivia optimismia, vaan tietoista vastarintaa kyynisyydelle.
Jos etsit kirjaa, joka silittää otsaa ja sanoo että saat olla osa maailmaa ilman erityistehtävää, tämä toimii. Jos taas odotat kitkaa ja älyllistä haastetta, olisin kaivannut enemmän vastusta.
Yllättäen tämä kosketti jotain toivoa kaipaavaa kohtaa minussa.
