Mitä ihmiset tarvitsevat?”
Joskus elämässä tarvitsee kupin höyryävää teetä. Joskus tarvitsee lempeän keskustelun elämän tarkoituksesta; Becky Chambersin Veisu luonnonkoneille tarjoaa molemmat.
Tämä pieni kirja on yllättävän täysi.
Posthumanistinen ja ekologinen ajattelu ei jää taustalle. Ihminen ei ole erityisin eläin. Robotti ei ole luonnon vastakohta. Molemmat ovat toimijoita, eri tavoin älykkäitä. Hyönteisetkin saavat oman tilansa.
“Sinä olet eläin, sisarus Dex. Et ole erillinen tai toinen. Olet eläin. Ja eläimillä ei ole tarkoitusta. Millään ei ole tarkoitusta. Maailma yksinkertaisesti on.”
Sisarus Dexin kriisi ei ole yhteiskunnan rakoilua. Kyse ei ole maailman rikkoontumisesta, vaan siitä, että ihminen joutuu luopumaan päähenkilön asemasta.
Pyhiinvaellus erämaahan on yhtä paljon matka pois ihmiskeskeisyydestä kuin kohti itseä.
Lempeästi, välillä märkänä korvessa rämpien ja muutaman hyönteisen pureman kautta, kaksikko alkaa selvittää elämän tarkoitusta.
Opin sanan hopepunk. Ei naiivia optimismia, vaan tietoista vastarintaa kyynisyydelle.
Jos etsit kirjaa, joka silittää otsaa ja sanoo että saat olla osa maailmaa ilman erityistehtävää, tämä toimii. Jos taas odotat kitkaa ja älyllistä haastetta, olisin kaivannut enemmän vastusta.
Yllättäen tämä kosketti jotain toivoa kaipaavaa kohtaa minussa.