Kuunpäivän kirjeet
Ulkoasu: Jussi Kaakinen. Sidottu, kansipaperi.
Tähtivaeltaja-palkinto 2021.
Aurinkokunta on ihmisen valtakunta, jonka kaivokset, tehtaat ja viljelmät hyödyntävät taivaankappaleita uuraasti ja järjestelmällisesti. Siirtokuntien väliset luokkaerot tuntuvat perheissä ja tuntemattomien välillä; Maasta pois päässeet eivät halua sinne takaisin.
Lumi Salo etsii puolisoaan. Sol, kasvitieteilijä, ei ole saapunut jälleennäkemiseen, ei seuraavaankaan tapaamiseen, rikosta epäillään, terrorismista huhutaan. Solin perhe ei osaa tai halua kertoa mitään. Vaillinaisen tiedon varassa Lumi joutuu etsimään Solia muistikirjan sivuilla, sanoin, ja vieläkin syvemmältä, parantajien maailmasta – monet suhtautuvat Lumin ammattiin skeptisesti, Solkin. Mihin Sol on kadonnut, mihin sekaantunut? Kenet hän tuntee? Kuka hän oikeastaan on?
Emmi Itärannan kolmas romaani Kuunpäivän kirjeet avaa synkkyydessäkin uskomattoman kauniin avaruuden ja kielen, joka kurkottaa kohti jotain mennyttä ja yhteistä. Niin Solin kuin oikean kodin kaukaisuus luovat romaaniin päättäväisen haikean vireen, joka rivi riviltä kysyy: Mikä kaikki on liian kaukana, ja minkä voimme vielä pelastaa?
Emmi Itäranta (s. 1976) on Isossa-Britanniassa asuva kirjailija, jonka vuonna 2012 ilmestynyt esikoisromaani Teemestarin kirja on nopeasti noussut menestyskirjaksi ympäri maailman. Teokselle myönnettiin Kalevi Jäntin palkinto sekä Nuori Aleksis -palkinto. Lisäksi se oli Tähtivaeltajapalkinnon ehdokas. Myös Kudottujen kujien kaupunki sai ilmestyessään loistavan vastaanoton.
”Haikeankauniissa avaruusromaanissa kohtaavat mytologia ja tiede, ekosysteemit ja kulttuuri. Kadonneen puolison etsintä kasvaa filosofiseksi pohdinnaksi yhteydestä ja syrjinnästä, tavoitteista ja seurauksista sekä siitä, onko ihmisellä oikeutta muokata ympäristöään.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Käyttäjät lukeneet myös
Emmi Itäranta
Emmi Itäranta (s. 1976) opiskeli Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimusta ja valmistui filosofian maisteriksi. Hän teki teatteri- ja kirjoitusalan töitä muun muassa dramaturgina ja teatterin tiedottajana. Vuonna 2007 Itäranta lähti Kentin yliopistoon Britanniaan opiskelemaan luovaa kirjoittamista. Valmistuttuaan toisen kerran maisteriksi hän työskenteli yliopistossa. Nykyisin hän asuu Canterburyssa. Itäranta harrastaa joogaa, teatteria, teehetkiä, pitkiä kävelyitä ja hyviä TV-sarjoja.
Muita teoksia kirjailijalta Emmi Itäranta
Kirja-arviot ja kommentit
Tarina on hyvin kirjoitettu, niin kuin Itärannan aiemmatkin teokset. Voi olla, että tämäntyyppinen kuvailu ei ole minun juttuni, vaikka kirjailijan ensimmäisestä Teemestarin kirjasta pidinkin paljon. Toisaalta itse tarinakaan ei ollut kovin kiinnostava, ehkä siksi kirja jäi melko valjuksi itselleni. (19.6.2022)
Kiinnostavaa pohdintaa ihmiskunnan mahdollisesta tulevaisuudesta. Kuunpäivän kirjeissä Emmi Itäranta ottaa kantaa maailman nykytilaan sellaisella väkevyydellä, joka kyllä pistää ajattelemaan. Aatteen palo polttaa lukijan sisuskaluja myöten.
Kuunpäivän kirjeet on tieteiskertomus ja avaruusseikkailu, mutta enemmän kuin Aurinkokunnan puolelta toiselle surffailusta siinä on kysymys rakkaudesta ja ihmisten ikiaikaisista tunteista, jotka ovat aina kulkeneet kanssamme. Silloin, kun romantiikka ei kertomuksessa tunnu vähääkään päälleliimatulta vaan päinvastoin kaiken yhteen kokoavalta voimalta, se sykähdyttää. Kuunpäivän kirjeissä romantiikka ei totta tosiaan ole mainostarra kirjan kannessa. Lumi Salon pakahduttavasta pyrkimyksestä jälleen yhteen puolisonsa Solin kanssa muodostui odottamatta tarinan paras osa.
Kuunpäivän kirjeet on toinen Emmi Itärannan kirja joka minulla on tullut luetuksi. Koska Kuunpäivän kirjeet sijoittuu miljööltään tulevaisuuteen ja suurimmilta osin avaruuteen, huomasin mennessäni, etten normaalisti lukisi mitään sen kaltaista. Emmi Itärannan kirjoitustaito ja juonenrakennus kuitenkin veti minut jälleen mukaansa, ja huomasin ajattelevani kirjaa silloinkin, kun en sitä lukenut.
Kirjan hahmot olivat ihania ja erilaisia, suosikkejani olivat erityisesti Vivian ja Ziggy. Jopa Lumi, kirjan päähenkilö, oli mielestäni sympaattinen ja samaistuttava hahmo, joka ei ole hirveän helppo tavoite saavuttaa. Tykkäsin juonesta kovin, tekstissä oli tietenkin paljon tieteellisiä termejä joihin saatoin silloin tällöin jäädä jumiin, mutta sen hirveämmin ne eivät haitanneet lukukokemusta. Ylipäätään antaisin kirjalle arvosanaksi 8/10, sillä vaikka rakastinkin sitä melkein kaikin puolin, minusta tuntui lopussa siltä, että sitä Jotakin jäi uupumaan.
Hieman dekkarityylinen kertomus tulevaisuuden maailmassa kadonneen etsinnästä. Tarina sisältää tarkkanäköistä pohdintaa ympäristöstä ja ihmisen vaikutuksesta siihen. Tältä osin se on erittäin mielenkiintoinen mielestäni. Itse juoni taas on minun makuini hieman liian hörhöilevä ja epäselvä. Kuunpäivän talo ja shamaanityyliset henkimatkat runsaine kuvailuineen hämmensivät. Kerrontatyyli sopi kylläkin hyvin juoneen. Tämä kirja vaikuttaa juuri sellaiselta teokselta, joka voittaa useita palkintoja. Sellaiset eivät vain usein ole mieleeni.