Foucaultin heiluri
Alkuteos ilmestynyt 1988. Suomentanut Tuula Saarikoski.
1. painos: WSOY, 1990. Sidottu, kansipaperi.
5. painos: WSOY, 2009. WSOY-pokkarit. Nidottu.
Mustaa magiaa tietokoneiden aikaan?
Kyllä – Umberto Ecolle
kaikki on mahdollista. Teoksessa yhdistyy jännitysromaanin juoni
aatehistoriaan ja metafyysisiin ajatusrakennelmiin samaan tapaan kuin
Econ tunnetuimmassa kirjassa, Ruusun nimessä.
Kolme
ystävystä pääsee perille vuosituhansia kestäneestä salaliitosta, jonka
päämääränä on maailman herruus. Estääkseen sen he ryhtyvät ottamaan
selville salaliiton taustahenkilöitä, mutta silloin pimeyden voimat
lähtevät liikkeelle. Joku ei halua, että maailmanvaltausaikeet
paljastuvat. Mystiset tapahtumat huipentuvat Pariisissa, joka muuttuu
saatananpalvojien hornankattilaksi.
"Ensyklopedinen salapoliisitarina." – Anthony Burgess, New York Times
"Tiivis, paljonpuhuva, usein hämmästyttävän provosoiva – jännittävää aivovoimistelua, jonka lomassa Eco antaa ovelasti ymmärtää, ettei älykköjen pöyhkeilystä voi seurata mitään hyvää." – Publishers Weekly
Umberto Eco
Umberto Eco (1932–2016) oli italialainen kirjailija. Hän toimi semiotiikan professorina Bolognan yliopistossa. Econ esikoisromaani Ruusun nimi ilmestyi 1980. Teosta on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta.
Umberto Eco syntyi Milanon eteläpuolella sijaitsevassa pienessä Alessandrian kaupungissa. Vuoristoisuuden tuoman eristyneisyyden vuoksi paikalliset asukkaat olivat tottuneet tietyntasoiseen itsenäisyyteen. Eco on usein sanonut, että juuri täältä hän ammensi omaleimaisen otteensa kirjoittamiseen. ”Tietyt ainekset pysyvät elämänkäsitykseni pohjana; epäily ja vastenmielisyys korulauseita kohtaan. En koskaan liioittele enkä tee mahtipontisia väitteitä.” Umberto muistaa lämmöllä myös isoäitiään, joka on eräs tärkeä lähde hänen huumorilleen.
Toisen maailmansodan puhjetessa Eco ja hänen äitinsä muuttivat pieneen Piedmontesen kylään vuorille. Sieltä nuori Eco seurasi fasistien ja sissien kahakoita sekalaisin tuntein. Eco väitteli filosofian tohtoriksi 22-vuotiaana Torinon yliopistosta. Eco tutki aluksi keskiajan taidekäsityksiä. Sen jälkeen hänen kiinnostuksensa kohdistui nykytaiteeseen ja populaarikulttuuriin. Hänestä tuli merkkiopin eli semiotiikan merkittävä edelläkävijä. 1960-luvulla Eco työskenteli italialaisen kustantamon neuvonantajana. Hän teki myös kulttuuriohjelmia Italian yleisradiolle ja osallistui myös italialaisen avantgardistisen ryhmän Gruppo 63 toimintaan. Hän opetti Milanon ja Firenzen yliopistoissa, kunnes päätyi Bolognaan.
Kirja-arvioita
Jos mahdollista, pidin Foucaultin heilurista vielä enemmän kuin minut lumonneesta Ruusun nimestä. Foucaultin heiluri on hämmentävä matka eurooppalaisen historian ja salaliittojen syövereihin. Jälleen Umberto Econ suunnaton sivistyneisyys lyö kättä loistavan juonen kanssa eikä lukija voi muuta kuin hypätä matkalle mukaan. Huimaava loppukaan ei jätä lukijaa kylmäksi.