Baudolino
Alkuteos ilmestynyt 2000. Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. Sidottu, kansipaperi.
Vuonna 1204 Konstantinopoli on liekeissä. Neljäs ristiretki on saapunut
kaupunkiin – saaliinhimoiset ristiretkeläiset ryöstävät sen rikkauksia
ja tekevät tuhojaan minkä ehtivät. Historioitsija Niketas on vähällä
päästä hengestään roskajoukon kynsissä, mutta hänet pelastaa viime
hetkellä tuntematon mies. Mies on Baudolino, keisari Fredrik I
Barbarossan neuvonantaja, karismaattinen ja sukkelasanainen
maailmanmatkaaja. Hän toivoo, että Niketas kirjoittaisi hänen
elämäntarinansa.
Lennokkaasti ja hauskasti Baudolino kuvailee miten hänestä, ovelasta
maalaispojasta, tuli keisarin ottopoika ja uskottu. Siitä lähtien hänen
huimat päähänpistonsa vaikuttivat ratkaisevasti historian kulkuun. Hän
kertoo salaisesta rakkaudestaan, keisarin ja paavin valtataistelusta
sekä kolmannesta ristiretkestä, jolle hän lähti keisarin seurueessa.
Tarkoituksena oli löytää Kaukoidästä myyttisen Johannes-papin
valtakunta ja taivutella tämä mahtava kirkonmies liittolaiseksi paavia
vastaan. Matkalla keisari kuitenkin kuoli hämärissä oloissa. Baudolino
epäilee, että hänet murhattiin, mutta kuka sen teki ja miten?
Umberto Eco täytti lukijoiden toivomuksen: kirjoitti uuden keskiaikaan
sijoittuvan romaanin. Ruusun nimen tekijän taito on tallella.
Umberto Eco
Umberto Eco (1932–2016) oli italialainen kirjailija. Hän toimi semiotiikan professorina Bolognan yliopistossa. Econ esikoisromaani Ruusun nimi ilmestyi 1980. Teosta on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta.
Umberto Eco syntyi Milanon eteläpuolella sijaitsevassa pienessä Alessandrian kaupungissa. Vuoristoisuuden tuoman eristyneisyyden vuoksi paikalliset asukkaat olivat tottuneet tietyntasoiseen itsenäisyyteen. Eco on usein sanonut, että juuri täältä hän ammensi omaleimaisen otteensa kirjoittamiseen. ”Tietyt ainekset pysyvät elämänkäsitykseni pohjana; epäily ja vastenmielisyys korulauseita kohtaan. En koskaan liioittele enkä tee mahtipontisia väitteitä.” Umberto muistaa lämmöllä myös isoäitiään, joka on eräs tärkeä lähde hänen huumorilleen.
Toisen maailmansodan puhjetessa Eco ja hänen äitinsä muuttivat pieneen Piedmontesen kylään vuorille. Sieltä nuori Eco seurasi fasistien ja sissien kahakoita sekalaisin tuntein. Eco väitteli filosofian tohtoriksi 22-vuotiaana Torinon yliopistosta. Eco tutki aluksi keskiajan taidekäsityksiä. Sen jälkeen hänen kiinnostuksensa kohdistui nykytaiteeseen ja populaarikulttuuriin. Hänestä tuli merkkiopin eli semiotiikan merkittävä edelläkävijä. 1960-luvulla Eco työskenteli italialaisen kustantamon neuvonantajana. Hän teki myös kulttuuriohjelmia Italian yleisradiolle ja osallistui myös italialaisen avantgardistisen ryhmän Gruppo 63 toimintaan. Hän opetti Milanon ja Firenzen yliopistoissa, kunnes päätyi Bolognaan.
Kirja-arvioita
Lennokas ja veikeä seikkailu, jossa Econ elämänfilosofia ja värikäs ilmaisu pääsevät kunnolla vauhtiin. Toimii niin mielikuvituksella maustettuna historiallisena romaanina kuin fantasiakertomuksenakin. Pitkänpuoleinen, mutta pitää otteessaan.
Econ 'Baudolino' kulkee osittain samassa hengessä kuin hänen aiempi mestariteoksensa 'Ruusun nimi'. Nytkin miljöö on keski-aikainen Eurooppa, tosin Baudolinossa sen lisäksi mystinen Itä ja Pappiskuningas Johanneksen valtakunta. Eco on kirjoittanut jälleen kerran mestariteoksen, joka on huimaa mielikuvitusta ja toden ja sadun leikkiä täynnä, kertoen kuitenkin samalla etsimisestä, kaipaamisesta ja valheiden ja satujen voimasta ihmiskunnan historiassa. Baudolino on veijarimainen ja ikiviaton valehtelija ja sadunkertoja, joka onnistuu aina saamaan itsensä uskomaan juttuihinsa ja usein myös muut ihmiset. Nuori keisari Fredrik I Barbarossa törmää Pohjois-Italian sumuissa tähän veijariin, kukistaa tämän näkemän "ihmeen" avulla niskuroivan Tortonan kaupungin. Alkaa keisarin ja valheiden ruhtinaan värikäs ja outo elämäntarina keskiajan Euroopan valtapolitiikan pyörteissä. Baudolino kuitenkin janoaa matkaa kauas itään, Pappiskuninkaan ja Presbyteerin Johanneksen valtakuntaan, maanpäälliseen Paratiisiin, jossa kaikki on mahdollista. Baudolino kokoaa ympärilleen oudon seurakunnan aikansa oppineita ja taiteilijoita, joita innoittaa Presbyteerin valtakunta tai mystinen Gradalis, Graal. Tarina alkaa Konstantinopolista 1204, kun Neljäs ristiretki tuhoaa kaupunkia ja ikivanha Baudolino pelastaa Bysantin keisarillisen kronikoitsijan Niketaksen ristiretkeläisten kynsistä, vastineeksi Baudolino haluaa kertoa tarinansa Niketakselle. 'Baudolino' on läpileikkaus keskiajan maailmaan, missä taru ja tosi sekoittuvat toisiinsa ja vakava tiedekin uskoo satuihin ja raamatun lauseisiin. Baudolino kutoo satuja, unelmia ja valheita ympärilleen, siinä määrin, että Niketaksen mukaan tämä Valheiden Ruhtinas ei enää itsekään erota unelmiaan ja sepityksiään todellisesta. Baudolino pääsee lopulta matkalle outoon ja ihmeelliseen Johanneksen valtakuntaan, jää lukijan ratkaistavaksi tapahtuiko matka todella vaiko loiko Baudolinon ja hänen retkikuntansa unelmointi ja toiveet valtakunnan olevaksi. Eco käsittelee kirjassaan juuri valheiden ja toden suhdetta, unelmien valtaa ihmisiin ja ihmisten halua nähdä se, mitä he haluavat nähdä. 'Baudolino' on humoristisempi kuin 'Ruusun nimi', mutta vetää vertoja sille. Baudolinoa kuvaisi nykykaikana parhaiten termi propagandisti, sillä usein hänen kehittämänsä mielikuvitukselliset tarinat pelastavat Fredrikin ja Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan pulasta. 'Baudolino' on moderni mestariteos, jossa 1100-luvun historia ja Baudolinon, Valheiden Ruhtinaan, unimaailma kietoutuvat toisiinsa. Suosittelen kaikille. Arvosana: 10.