Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Helinä Kangas. Sidottu, kansipaperi.
Kuusikymppinen kirja-antikvariaatin pitäjä Giambattista Bodoni eli Yambo virkoaa sairauskohtauksen jälkeen. Hän on menettänyt osan muistiaan: hän muistaa vain lukemiaan asioita, ei itse elettyjä, kaikki tunteisiin liittyvä on hävinnyt. Peilistä häntä katsovat vieraat kasvot, ja vaimoaankaan hän ei tunnista.
Yambo toivoo saavansa muistinsa takaisin isoisänsä talossa, jossa hän on viettänyt suuren osan poikavuosistaan. Ullakolta hän löytää omia vanhoja sarjakuvalehtiään, leluja, kirjoja ja vanhoja levyjä. Vähä vähältä hän ymmärtää, miten paljon ne ovat hänelle merkinneet ja rakentaa menneisyytensä ja tunteensa uudelleen.
Umberto Eco (s. 1932) kuvaa lämpimästi ilmiöitä, jotka ovat leimanneet koko hänen sukupolveaan. Ecomaiseen tapaan kirja on todellinen tiedon ja havaintojen runsaudensarvi, kulttuuriperinnön ja populaarikulttuurin ylistys Shakespearesta Mikki Hiireen. Eco kertoo monista arvostamistaan teoksista kuten Augustinuksen tunnustuksista, Danten Jumalaisesta näytelmästä ja Rostandin Cyrano de Bergeracista. Hauskat ja nostalgiset muistot heräävät, kun mainitaan vaikkapa Monte Criston kreivi, Sherlock Holmes, Aarresaari, Pinokkio, Buffalo Bill, Mustanaamio, Flash Gordon, Dick Tracy tai Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki, joka mukaan romaani on nimetty.
Umberto Eco (s. 1932 Alessandriassa Italiassa) on paitsi kirjailija myös kansainvälisesti tunnustettu semiootikko ja filosofi, joka toimii semiologian professorina Bolognan yliopistossa. Hänen menestyneimpiin teoksiinsa kuuluvat Ruusun nimi (1983), Edellisen päivän saari (1995), Foucaultin heiluri (1996) ja Baudolino (2002).
”Päätähuimaava kierros historian ja populaarikulttuurin käytävissä – ovelan viihdyttäjän eläväisimpiä teoksia.” (Kirkus Reviews)
”Econ kirja ei ole vain romaani – eikä vain kulttuurihistoriaa – vaan se on myös käsikirja: Miten löydän oman itseni penkomalla mieleni ullakkoa.” (Gilbert Reid, The Globe and Mail)
”Kertoja on menettänyt muistinsa...tästä lähtökohdasta Umberto Eco tutkii runollisesti ja tarkkanäköisesti aivojen maailmaa, kadonneita muistoja ja unelmia. Häikäisevää. – – Suuri romaani, runsas ja antoisa.” (Jean-Rémi Barland, Lire)
”Teos on niin hyvin kirjoitettu, että kirjailijan luomasta maailmasta tulee huomaamatta yhtä monimuotoinen ja suuri kuin todellinenkin maailma. Kuvaus toisen maailmansodan aikaisesta elämästä fasistien johtamassa Italiassa on samalla älykäs ja herkkä kertomus ihmisen hauraudesta ja rajallisesta kyvystä puolustautua illuusioita ja vääristeltyjä totuuksia vastaan. Yambon kokemuksista tulee täysin uskottavia, ja seuraan henkeäni pidätellen Umberto Econ tarkkanäköistä kuvausta paitsi muistin rakenteesta myös ihmisen kyvystä ja rajoituksista ymmärtää omaa elämäänsä. Toivoisin kaikkien lukevan tämän kirjan. Sitä paitsi se on hauska.” (Inga-Bodil Hermansson, Alba.Nu)
”Kirja kuvaa sisäisen ja ulkoisen maailman välistä ristiriitaa samalla kertaa leikkisästi ja provosoivasti ja kuuluu siksi Econ kiehtovimpiin teoksiin. Eco kuvaa elämää, josta on riistetty yhteys, mutta joka ei silti ole mitätöity. Päin vastoin eksistentiaalinen pohdinta syvenee, koska arjen jatkuvuus on pirstaleina. Kirjailijan mielikuvitus saa luvan laukata, ja se löytää elämästä ja historiasta sellaisia näkökohtia, joihin realistinen kerronta harvoin yltää.” (Lars-Olof Franzén, Dagens Nyheter)
Umberto Eco
Umberto Eco (1932–2016) oli italialainen kirjailija. Hän toimi semiotiikan professorina Bolognan yliopistossa. Econ esikoisromaani Ruusun nimi ilmestyi 1980. Teosta on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta.
Umberto Eco syntyi Milanon eteläpuolella sijaitsevassa pienessä Alessandrian kaupungissa. Vuoristoisuuden tuoman eristyneisyyden vuoksi paikalliset asukkaat olivat tottuneet tietyntasoiseen itsenäisyyteen. Eco on usein sanonut, että juuri täältä hän ammensi omaleimaisen otteensa kirjoittamiseen. ”Tietyt ainekset pysyvät elämänkäsitykseni pohjana; epäily ja vastenmielisyys korulauseita kohtaan. En koskaan liioittele enkä tee mahtipontisia väitteitä.” Umberto muistaa lämmöllä myös isoäitiään, joka on eräs tärkeä lähde hänen huumorilleen.
Toisen maailmansodan puhjetessa Eco ja hänen äitinsä muuttivat pieneen Piedmontesen kylään vuorille. Sieltä nuori Eco seurasi fasistien ja sissien kahakoita sekalaisin tuntein. Eco väitteli filosofian tohtoriksi 22-vuotiaana Torinon yliopistosta. Eco tutki aluksi keskiajan taidekäsityksiä. Sen jälkeen hänen kiinnostuksensa kohdistui nykytaiteeseen ja populaarikulttuuriin. Hänestä tuli merkkiopin eli semiotiikan merkittävä edelläkävijä. 1960-luvulla Eco työskenteli italialaisen kustantamon neuvonantajana. Hän teki myös kulttuuriohjelmia Italian yleisradiolle ja osallistui myös italialaisen avantgardistisen ryhmän Gruppo 63 toimintaan. Hän opetti Milanon ja Firenzen yliopistoissa, kunnes päätyi Bolognaan.