Jorge Luis Borges (1899–1986) oli Argentiinan kuuluisin nykykirjailija ja yksi 1900-luvun arvostetuimmista fantasia- ja unimaailman kuvaajista. Borgesin keskeisin laji oli novelli, mutta hän kirjoitti myös runoutta ja esseitä. Kirjallisuudenlajien rajojen hämärtyminen ovat tärkeä osa Borgesin kirjoituksia. Hänen teoksissaan on usein viittauksia sekä todellisiin että keksittyihin lähdeteoksiin ja kirjoittajiin, ja ne pohtivat usein erilaisia älyllisiä tai tieteellisiä kysymyksiä kaunokirjallisessa muodossa.
Borges syntyi Buenos Airesissa ja nuoruudessaan asui myös Sveitsissä ja Espanjassa. Hänen isänsä sukujuuret olivat Portugalissa ja Englannissa, ja englannista tuli perheen toinen käyttökieli. Borgesin ensimmäisiin suosikkikirjoihin kuuluivat muun muassa Robert Louis Stevensonin Aarresaari ja H. G. Wellsin kirjat, Miguel de Cervantesin Don Quijote sekä Tuhat ja yksi yötä. Borges opiskeli kieliä ja osallistui kirjallisten piirien toimintaan. Hän työskenteli kirjastossa ja kirjallisen lehden päätoimittajana. 1940- ja 50-luvulla syntyivät eräät Borgesin tunnetuimmat novellit. ”Baabelin kirjasto” kuvaa ääretöntä kirjastoa, joka sisältää kaikki aakkosten kirjainyhdistelmät. Kirjasto on kaikkeus ja kaikkeus kirjasto.
Vuonna 1955 Borges nimitettiin Argentiinan kansalliskirjaston johtajaksi. Samoihin aikoihin Borges sai englanninkielisen kirjallisuuden professuurin Buenos Airesin yliopistosta ja valtiollisen kirjallisuuspalkinnon. 1960-luvulla Borges alettiin huomata maailmanlaajuisestikin ja hän luennoi ulkomailla kirjallisuudesta. Borges sokeutui asteittain perinnöllisen silmäsairauden vuoksi, mikä pakotti Borgesin siirtymään yhä lyhyempään muotoon. Myöhemmän kauden novellikokoelmia ovat Brodien selonteko (1970) ja Hiekkakirja (1975). Hän jäi kirjastonjohtajan virastaan eläkkeelle 1973.
1970-luvulla Argentiinassa nousi valtaan sotilasjuntta, joka sai Borgesin kannatuksen, koska monien muiden argentiinalaisten tapaan hän oli aluksi taipuvainen pitämään sitä epäpoliittisena toimitusministeristönä. Borgesin tuki verisiin vainoihin syyllistyneelle juntalle vei häneltä ilmeisesti mahdollisuuden Nobelin palkintoon. Borges sai kuitenkin useita kunniaprofessuureja, Brittiläisen imperiumin ritarin arvonimen sekä Cervantes-palkinnon, tärkeimmän espanjankielisen kirjallisuuspalkinnon.
Borgesin kirjoituksiin vaikuttivat monet filosofit kuten Platon ja Arthur Schopenhauer. Niiden muotoon taas vaikuttivat esimerkiksi Franz Kafka mutta myös Edgar Allan Poe ja muut salapoliisikertomusten ja tieteiskirjallisuuden kirjoittajat. Borgesin novellit voidaan nähdä korkeakirjallisuuden aiheiden yhdistämisenä kansanomaisten lajityyppien selkeään kerrontaan. ”Asiallisista lähtökohdista Borges kehittää omintakeisia ajatusrakennelmia, jotka asettavat tieteen, taiteen ja kulttuurin totunnaiskäsitykset uuteen valoon. Kielen ja ajatusmaailman loputtomat mahdollisuudet ovat Borgesin kokeilujen kohteena. Ajan, paikan ja ihmismielen vapaus epävapaassa maailmassa ovat hänen ongelmiaan.” (Suomalainen tietosanakirja)
Petri Salin on luetellut Borgesin teemoiksi ajan olemuksen, havainnon suhteen todellisuuteen, todellisuuden harhana, kaikkeuden tulkinnan ja tulkintayritysten turhuuden, kielen ja sen suhteen todellisuuteen. Neljä Borgesin nimeämää perusaihetta ovat kaksoisolento, unen hiipiminen todellisuuteen, matkustus ajassa ja teos teoksen sisällä. Borgesin usein käyttämä vertauskuva on sokkelo, labyrintti. Labyrintit kuvaavat todellisuutta, sen tulkintayritysten epäonnistumista. Toinen toistuva vertauskuva on peili: kieli ja kirjallisuus ovat peilejä. Borgesin novelleja voi myös tulkita parodioina. Borges on epäilijä, joka on viehättynyt erilaisista uskomuksista ja ajatussuunnista älyllisinä leikkeinä, mutta on liian älykäs uskomaan mihinkään niistä.
Petri Salin on kirjoittanut: ”Borgesin novellit ovat runollisia välähdyksiä, hetkellisiä näkymiä häkellyttävään älylliseen maailmaan. Borgesin maailmaan. Borges saa yhteen novelliin mahtumaan enemmän (ja huomattavasti fiksumpia) ajatuksia kuin moni muu kirjailija koko elämäntuotantoonsa. Tämä tekee hänestä äärimmäisen tärkeän kirjailijan.”
Lähteitä
Petri Salin: ”Hajamietteitä Borgesin kaunokirjallisesta tuotannosta”. Portti 2/1992.
Sari Selander: ”Borgesin labyrintit tässä laitoksessa”. Jälkisanat teoksessa Kuvitteellisten olentojen kirja. Teos, 2009.