Tuulen vihat
Sidottu, kansipaperi.
Paimion tuvan tytär, Kertte, kasvaa äidittä. Rauni-ema meni tuulen vihoihin: hän kutsui kevättä liian aikaisin, talven tuuli tuli mustasukkaiseksi ja puri syvälle. Henkien tapoja ja loitsuja opetellessaan Kertte ymmärtää, että hänellä on pian käsissään avaimet niin hyvään kuin pahaan.
Kertte oppii, että ihmisessä on kaksi henkeä. Toinen painuu heti manalaan, mutta toinen ei jätä maailmaa kevyesti. Sitä pitää hyvitellä, palvella ja saunottaa. Kun tuulen vihat sitten saavat otteen isästäkin, Kertte tietää, että taloon on haettava markkinoilta vävy. Kertte ei voi henkiä saunottaa, eikä puistatuskohtauksia saavasta Sule-veljestäkään siihen ole. Mutta vaikka veli on heikko, kohtaustensa aikana tämä näkee kirkkaasti tulevaan. Päivää ennen kuin Kertte lähtee, Sule saa jälleen kohtauksen. Veljen sanat mykistävät koko tuvan.
Tuulen vihat on Paula Havasteen uuden 1100-luvulle sijoittuvan sarjan ensimmäinen osa. Se avaa suomalaiselle historialliselle romaanille uuden aikakauden. Havasteen lukijoiden rakastaman Kymmenen onnen Annan tavoin se sisältää paljon kansanperinnettä: taikoja, enteitä, loitsuja ja ennustuksia.
Käyttäjät lukeneet myös
Paula Havaste
Paula Havaste (s. 1962) on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa Rovaniemellä. Paula Havaste opiskeli filosofiaa sekä kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hän jatkoi opintojaan filosofian tohtoriksi kirjallisuudentutkimuksen alalta. Hänen vuonna 1998 valmistunut väitöskirjansa käsitteli miehisen sankarin malleja Tarzan-kirjoissa. Nykyisin hän asuu Nurmijärvellä. Hänellä on kolme lasta.
Paula Havaste on työskennellyt toimittajana, kirjallisuusarvostelijana, suomentajana, tietokirjailijana, kirjallisuuden yliopisto-opettajana ja tutkijana sekä Kansallisteatterin tiedottajana. Nykyisin hän toimii Tiedekeskus Heurekan ohjelmapäällikkönä. Havasteen esikoisromaani Kymmenen onnen Anna ilmestyi vuonna 2003.
Kirja-arviot ja kommentit
Todella virkistävä kirja. Kertte ei ollut perus kiltti talonpoikaistyttö, vaan mukana oli särmää. Ilkeyttä, vahingoniloa. Piristävää. Muut hahmot sopivat myös omiin rooleihinsa, kukaan ei sulautunut seinään ja kaikilla oli oma luonne. Historiallisesta pätevyydestä en osaa sanoa mitään. Peseminen häiritsi, ei mielikuvien pohjalta sopinut aikaan. Mutta muuten, läpi meni kaikkineen. Loitsut ja taiat eteenkin. Kalvaat tytöt ja muut henget jäivät turhan vähälle huomiolle, olisi ollut kiintoisaa lukea niistä lisää. Kirjoitustyyli iski myös, mukava lukea. Ehdottomasti jatkan sarjan (onko tämä sarja) parissa.
En ole lukenut Havasteelta aiemmin yhtään mitään, joten tämä kirja oli ensiaskeleeni kohti kyseisen kirjailijan tuotannon tuntemusta. Tuulen vihat kertoo Kertestä, orpotytöstä, josta kasvaa ajan kuluessa (ehkä vähän turhankin) vahva ja ylpeä nainen. Kertte saa tahtonsa perille aina, tavalla tai toisella, ja sen vuoksi itse hahmo ei liiemmin herättänyt myötätuntoa. Jollain tapaa Tuulen vihat oli kuin Kristiina Vuoren Siipirikko. Kumpikin oli keskiajalla eläneen tytön kasvutarina. Toisaalta Havasteella on mukana ihan todellisia ja tunnettuja historiallisia henkilöitä, ja kirjaa lukiessa historia tuli ihan iholle. Myöskin kaikki kansanperinteet ja loitsut olivat todella kiinnostavia. Ehkä joissain kohtaa tuntui hieman jankkaukselta, kun kertoja selitti, kuinka Kertte puki vaatteet juuri tietyssä järjestyksessä, mutta muuten - ei mitään valittamista. Hyvä kirja, jonka suosittelen lukemaan.