Paflagonian perilliset: Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut
Sidottu.
Kuvastaja-palkinto 2017.
Päiväkirjaromaani 1800-luvun alun tutkimusmatkasta kauas Luoteis-Venäjälle vangitsee maagisrealistisella tunnelmallaan – runollinen tarina limittää toden ja kuvitellun, kauniin ja kauhean.
Paflagonian perilliset kertoo synkänlumoavan tarinan tutkimusmatkasta kauas Luoteis-Venäjälle, Karjalaan 1800-luvun alkupuolella. Virve Sammalkorven maagisrealistinen romaani vangitsee unenomaisella, välillä painajaismaisella tunnelmallaan.
Kohtalokas tutkimusretki välittyy lukijalle nuoren Iax Agolaskyn päiväkirjamerkintöjen kautta. Retken tarkoitus on etsiä alueella huhutusti elävää metsänkansaa. Heitä löytyykin, mutta heillä on häntiä, koko vartalon peittävää karvoitusta, pimeässä näkeviä silmiä… Missä kulkee raja ihmisen ja eläimen välillä – ja onko sillä merkitystä? Tutkimusretkikuntaa avustavilla työmiehillä on puolestaan metsänkansan varalle omat julmat suunnitelmansa…
Kirja muistuttaa ulkoisesti vanhaa tiedekirjaa alaviitteineen. Romaani perustuu Pekka Nikruksen taidevalokuviin, joita on kirjassa mukana kuvaliitteenä.
Virve Sammalkorpi
Virve Sammalkorpi on julkaissut kuusi romaania, joista Metsän keskellä maja (2003) oli ehdolla Runeberg-palkinnolle. Sammalkorpi työskentelee mainostoimistossa copywriterinä ja on koulutukseltaan filosofian maisteri.
Kirja-arviot ja kommentit
"Paflagonian perilliset" on sekä ideansa että toteutuksensa puolesta hyvin omintakeinen kirja, minkä vuoksi se kiinnostukseni herätti. Päiväkirjamainen rakenne toimi tässä kirjassa hyvin, joskin juonen seuraaminen vaatii tarkkuutta. Kirja oli kummallisuudessaan viehättävä ja aika raadollinenkin tarina oli sopivan koukuttava. Loppu olisi ehkä voinut olla vähän jännittävämpi, sillä lukijana odotin jonkinlaista suureellisempaa lopetusta sen jälkeen kun jännitettä oli rakennettu pidemmän aikaan. Joka tapauksessa mielenkiintoinen teos, jossa sujuvasti yhdistellään oikeaa historiaa ja fantastisia elementtejä.