Luolavuodet
Päällys: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.
Portti-palkinto 1999 (suomalaiset sf- ja fantasiaromaanit, lehden lukijaäänestys).
Vjeshta on entinen matemaatikko ja nykyinen luolatutkija. Hän muuttaa asumaan pieneen maalaiskylään tutkiakseen siellä olevaa luolaa ja innostaa myös tutkijaystävänsä mukaan projektiin. Vjeshtan löytämässä luolalabyrintissa on jokia, muinaisesineitä ja vanhoja hautoja. Keitä luolaihmiset olivat, mistä he olivat tulleet, miksi heidät oli haudattu luolaan? Siihen Vjeshta haluaa löytää vastauksen, mutta kyläläiset eivät.
Verronen kuvaa teoksessaan voimakastahtoisen naisen minuutta ja itsensä etsimistä. Luola näyttäytyy kohtumaisena turvana ja paikkana, joka muistuttaa meitä hirviön pesästä. Luolaan menijä ottaa aina riskin, mutta se – terveys, viisaus tai rikkaus – minkä hän voi luolasta löytää saattaa olla riskin arvoinen.
Luolavuodet on verraton kuvaus paitsi luolatutkimuksesta niin ihmisen matkasta hänen omaan menneisyyteensä, lapsuuteen ja ihmisyyden juurille. Luola ei ole rationaalisuuden työsija, mutta siellä piilee syvä alitajuinen viisaus.
Käyttäjät lukeneet myös
Maarit Verronen
Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede. Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–93. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä.
Verronen aloitti tieteisnovelleilla 1980-luvulla. Esikoisteos Älä maksa lautturille (1992) sai Kalevi Jäntin palkinnon. Hän sai nuoren taiteen Suomi-palkinnon 1994, Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia sekä Nuori Aleksis -palkinnon teoksesta Keihäslintu (2004). Kirkkaan selkeää (2010) sai Tähtivaeltaja-palkinnon. Vuonna 2018 Verronen sai kirjallisuuden valtionpalkinnon.

