Kirjasta
Päällyksen suunnittelu: Markko Taina. Valokuva: Jyrki Komulainen. Sidottu, kansipaperi.
Runeberg-palkintoehdokas 2010.
Kun vanha äiti kuolee, saattaa olla näppärintä kääriä hänet mattoon ja rullata piiloon odottelemaan, että perintövero laskee. Se voi olla jopa äidin oma tahto.
Jos työ ei suju, kannattaa palkata tehokas assistentti paikkaamaan omat virheet. Tai jos ystävätär on ylipainoinen, asiaan kannattaa tarttua tarmokkaasti, vaikka ystävä neuvoja kovasti vastustelisikin. Nykyään lihava kun on terveysriski koko yhteiskunnalle. Entä mitä kannattaa tehdä ruumiille, joka löytyy omalta työpaikalta – sen lisäksi, että soittaa vihjepalkkion toivossa iltapäivälehteen? Onko olemassa minkäänlaisia ruumiin löytäjän käytösohjeita?
Muun muassa tällaisten ongelmien parissa puuhastelevat Normaalia elämää -novellikokoelman henkilöt. Verronen on tarttunut jälleen kerran aiheisiin, jotka alkavat vaikuttaa yhteiskunnassamme huolestuttavan normaaleilta; ihmisten moraalitajun sattumanvaraisuuteen, kilpailuvietin ylikorostuneisuuteen tai edes pienimuotoisen solidaarisuuden olemattomuuteen. Kertomusten piikki osuu selvästi yksilökeskeisyyttä korostavan elämäntapamme lieveilmiöihin, mutta silti niistä voi löytää pieniä toivon pilkahduksia. Jossakin saattaa lymyillä vielä ihminen, joka antaa kodittomalle purkkihernekeittoa tai ohikulkija, joka osaa soittaa hätänumeroon.
”Kirja tarjoaa jokaiselle jotakin, kaikki ihmistyypit ovat selkeästi tunnistettavissa vaikka varsinaisiin stereotypioihin tekstissä ei mennäkään. – Kokonaisuudessaan Normaalia elämää on mielenkiintoinen läpileikkaus tämän hetken yhteiskunnasta.” – Anni-Helena Leppälä, Kansan uutiset Viikkolehti 12.6.2009
”Normaalia elämää on vauhdikas, riemastuttava ja paikoin koskettavakin kertomuskokoelma, joka osoittaa, että kirjailijallamme on mahtava muuntautumiskyky tekstiinsä paneutuessaan.” – Pertti Ehnrooth, Karjalainen 11.6.2009
