Pilvikartasto
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Vesa Suominen. Sidottu, kansipaperi.
British Book Award 2005, Richard & Judy Book of the Year -palkinto 2005, Commonwealth Writers Prize -ehdokas 2005, Booker-palkintoehdokas 2004, Nebula-palkintoehdokas 2004, Arthur C. Clarke -palkintoehdokas 2005, James Tait Black -palkintoehdokas 2004, Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2009, vuonna 2019 The Guardianin listalla The 100 best books of the 21st century sijalla 9.
Monikerroksinen seikkailutarina halki aikakausien ja mantereiden on huikaiseva luotaus ihmisyyden olemukseen. Kuudesta erillisestä kertomuksesta rakentuva juoni kurottuu taaksepäin menneisyyteen 1800-luvulle, kolonialismiin ja raakalaisuuteen Tyynenmeren saarilla ja eteenpäin synkkään tulevaisuuteen, sivilisaation romahtamisen jälkeiseen aikaan.
Toistuvien teemojen lisäksi kertomuksia yhdistää se, että kunkin päähenkilö joutuu tavalla tai toisella tekemisiin edeltävän kertomuksen kanssa. Kirjan kerrontatekniikkaa on verrattu venäläiseen maatuska-nukkeen, jossa jokaisen nuken sisältä paljastuu uusi nukke. Teos kutoo scifin, poliittisen trillerin ja historiallisen pastissin yhteen mukaansatempaavalla taituruudella, joka pitää lukijan otteessaan.
Lahjakkaan brittikirjailija David Mitchellin kolmas romaani on voittanut kotimaassaan arvostettuja kirjallisuuspalkintoja ja se on käännetty useille eri kielille.
”Pilvikartasto on niitä teoksia, jotka lumoavat rakenteellaan. Jokainen tarina linkittyy toiseen siten, että edellinen tarina esiintyy seuraavassa fiktion sisäisenä teoksena: vanhana matkakirjana, kirjeinä, käsikirjoituksena, elokuvana, hologrammitaltiona. Romaani leikittelee eri lajityypeillä, mutta kokonaisuutena sitä voi pitää eräänlaisena tieteis- tai fantasiaromaanina. Teos houkuttelee tarkempaan uudelleenlukuun. Yhdessä tarinat muodostavat jatkumon 1800-luvulta kaukaiseen tulevaisuuteen: eräänlaisen ihmiskunnan hyvien ja huonojen puolten sinfonian, jossa on paljon tuhoa, mutta myös toivoa. Romaani on osoitus hyvistä kertojanlahjoista, Pilvikartastossa on hyvän lukuromaanin aineksia. Kielellisesti teos on taidokas. Huolimatta raskaista aiheistaan Pilvikartasto jättää lukijan hyvälle tuulelle.” – Vesa Sisättö, Parnasso
”Upeasti rakennettu monipolvinen kertomussikermä, jonka sisäkkäiset tarinat kattavat ihmiskohtaloita satojen vuosien jatkumolta.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
David Mitchell
Englantilainen David Mitchell (s. 1969) julkaisi ensimmäisen romaaninsa vuonna 1999, ja hänet palkittiin parhaana brittiläisenä esikoiskirjailijana. Hänen romaaniinsa Pilvikartasto (2004) sai parhaan brittiläisen kirjan palkinnon. Kirjailija valittiin Time-lehden maailman sadan merkittävimmän ihmisen joukkoon vuonna 2007.
Mitchell on valmistunut Kentin yliopistosta Englannissa. Ennen kirjailijanuraansa hän opetti englantia Hiroshimassa, ja hän asui Japanissa kahdeksan vuotta. Nykyisin kirjailija elää perheineen Irlannissa.
Mitchellin kirjoittamat lajityyppien rajat ylittävät teokset ovat voittaneet puolelleen niin lukijat kuin arvostelijatkin. Lahjakkaan tekijän romaaneissa on vivahteita niin maailmankirjallisuuden klassikoista kuin tieteiskirjallisuudesta. Kirjoja on myyty yli neljä miljoonaa kappaletta.
Muita teoksia kirjailijalta David Mitchell
Kirja-arvioita
Minusta Pilvikartasto on aika keskinkertainen, sellainen kolmen tähden kirja. Tosin korkea odotukset saattoivat vaikuttaa siihen, että teos oli pienoinen pettymys. Pidin joistain tarinoista paljon, Frobisherin ja Somin tarinoista erityisesti. Ne olivat mielestäni kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja. Pilvikartastoa tuntuu kuitenkin vaivaavan epätasaisuus. Kakkostarinaa eli Luisa Reyn mysteereitä oli välillä aika tuskaisaa lukea kömpelön ja epäuskottavan dialogin takia. Siellä täällä oli jotain filosofiaa (”Our lives are not our own”), jolla ei oikein ollut mitään substanssia. Odotin enemmän tarinoiden sidoksisuutta toisiinsa, sillä minusta ne jäivät lopulta aika irrallisiksi. Voi tietenkin olla, että minulta jäi jotain tärkeää huomaamatta, vaikka pidän itseäni ihan hyvänä lukijana. Toisaalta voi kysyä, onko vuoropuhelu tarinoiden välillä itseisarvoisesti hyvä asia ts. riittääkö se tekemään kirjasta hyvän. Olisin halunnut pitää Pilvikartastosta enemmän ja olisin varmasti pitänytkin, jos koko kirja olisi yhtä hyvä kuin sen parhaat kohdat. Nyt jäi lähinnä tunne, että olisin voinut jättää lukemattakin. Arvosanajakaumasta päätellen, tämä iskee joihinkin paremmin kuin minuun.