Kirjasta
Kansi: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.
Kun väitöskirjaansa valmisteleva Salla palaa viidentoista
vuoden jälkeen Jenninkartanoon, ei kukaan seurueessa voi aavistaa, että
paikka on joskus ollut Sallan koti. Nyt vanha orpokoti on viihtyisä
hotelli; poissa ovat kolkot hoitajat ja iänikuinen homeen haju. On
syksy ja sosiaalitieteen laitoksen syysseminaari, jossa Salla esittelee
juuri painosta tullutta orpoutta käsittelevää väitöskirjaansaOsattomuuden tunto.
Viikonloppuseminaarin jälkeen Salla alkaa varovasti kaivella
menneisyyttään. Mitä kaikkea Jenninkartanossa oikeastaan tapahtui,
miksi häntä ei koskaan adoptoitu, miten kävi muille lapsille – ja ketkä
ovat hänen biologiset vanhempansa?
Samalla kun Salla ratkoo elämänsä arvoituksia, hän myös löytää
yllättäen turvaa ja lohtua nykyhetkestä. Ympärille putkahtaa kuin
varkain ihmisiä, joiden seurassa on hyvä olla. Myös muiden ihmisten
historia on monisyistä ja arvaamatonta, heidän nykyhetkeään
kirjavoittavat eletyt vuodet, teot ja rikkomukset, joista ei
välttämättä koskaan puhuta. Ihmisten salaisuudet vaikuttavat silti
jatkuvasti tapaan, jolla he elävät nykyisyyttään.
Maarit Verronen on jälleen kerran kirjoittanut intensiivisen ja
monisyisen romaanin, jossa pohditaan ihmisen tekoja ja niiden
kiemuraisia ja oikullisia vaikutuksia toisiin ihmisiin. Kuinka mahdoton
onkaan elää osattomana kaikesta – niin hyvästä kuin pahasta.
”Maarit Verronen osaa sukeltaa syvälle ihmismielen syövereihin, löytää ne pienet vivahteet ja asiat, jotka lopulta ratkaisevat paljon.” – Irma Ikonen, Kouvolan sanomat
