Kylmien saarten soturi

Päällys: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi. Fantasia, rajatapaus.

Karulle lintusaarelle, jonka piskuinen tutkimusasema jakaa lampaiden ja kiislojen kanssa, saapuu yksinäinen mies suorittamaan vähäpätöistä tutkimustehtävää. Mies on Maynard Shannon, parhaat vuotensa sodassa uhrannut entinen taistelija. Nyt vuosikymmeniä kestänyt sota on lopussa, vihollinen lyöty, Shannon on kumppaneineen voittanut ja samalla tehnyt itsensä tarpeettomaksi.

Saarella Shannon tutustuu nuoreen biologiin Claraan. Kesän mittaan Claran ja vanhan soturin välille muodostuu omalaatuinen läheisyys, johon lomittuvat Shannonin sotamuistot: palkka-armeijan kovalakinen maailma, vuosi erikoistehtävissä antarktisella saarella täydellisessä yksinäisyydessä, soluttautuminen vihollispuolelle. Joka kerta elinehto oli toimia yksin, toisiin tukeutumatta.

Shannon huomaa sisällään viriävän tunteen, jota hän ei koskaan aikaisemmin ole kokenut. Onko se kiintymystä? Vai rakkautta? Vai vielä enemmän: orastava epäilys, ettei ihminen ehkä sittenkään tule toimeen omillaan?

Tyylilleen uskollisesti Maarit Verronen punoo niukoista aineksista koskettavan ja arvoituksellisen tarinan ihmiselämän perimmäisistä ehdoista.