Pieni elintila

Kansi: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.

Maarit Verrosen proosateos Pieni elintila kertoo Natalian lomamatkasta Lounais-Englannin rannikon Scillysaarille. Mukanaan Natalialla on vain välttämättömin. Hän on tottunut sopeutumaan vähään ja taittumaan niin pieneen tilaan, että telttakin tuntuu tilavalta.

Piirroksillaan itsensä elättävän naisen matkakertomus lomittuu itseironisilla tarinoilla aiemmin eletystä. Suvaitsemattoman perheen lapsesta on kasvanut nainen, jonka on vaikea haluta itselleen oikein mitään. Vanhemmat pettyvät tyttäreensä, ja ystävät ovat hukuttaa hänet vaateillaan. Hän on oppinut vaikenemaan, mutta ei vaientamaan.

Saarilla Natalia päättää opetella elämään itselleen. Rauhan rikkoo kuitenkin yläluokkainen turistipari, Dorothyyn ja Trevoriin. Natalia alkaa piirtää ylimielisen ja riitelevän pariskunnan matkaa, kuvittelee heidän elämäänsä Dorothyn kertomusten kautta. Dorothy ripustautuu ongelmineen Nataliaan, eikä Natalialle jää muuta mahdollisuutta kuin piirtää naisen tragikoominen elämä sarjaksi häpeällisiä sattumuksia.

Pieni elintila kertoo naisesta, joka vaatii olosuhteilta vähän. Hänellä on piirustusvälineensä, ja lahjoista paras: kyky kuvitella. Maarit Verronen kirjoittaa tuoreesti ja tarkkanäköisesti ihmisen elämän perusasioista: miten vähän me tarvitsemme tullaksemme toimeen, ja kuinka paljon ollaksemme onnellisia.

Tunsin omituista riemua tuosta kaikesta: tavasta olla ja elää, liikkua ja majoittua. Se oli minun maailmani. Pienet rakoset, joihin mahtui sopivasti yksi tällainen ihminen.

Maarit Verronen (s. 1965) on kirjoittanut persoonallisella tyylillään proosan eri lajeja. Hän on ollut kahdesti Finlandia-ehdokkaana ja voittanut useita kirjallisuuspalkintoja.