Kirjasta
Kansi: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.
Maarit Verrosen proosateos Pieni elintila kertoo Natalian lomamatkasta Lounais-Englannin rannikon Scillysaarille.
Mukanaan Natalialla on vain välttämättömin. Hän on tottunut sopeutumaan
vähään ja taittumaan niin pieneen tilaan, että telttakin tuntuu
tilavalta.
Piirroksillaan itsensä elättävän naisen matkakertomus lomittuu
itseironisilla tarinoilla aiemmin eletystä. Suvaitsemattoman perheen
lapsesta on kasvanut nainen, jonka on vaikea haluta itselleen oikein
mitään. Vanhemmat pettyvät tyttäreensä, ja ystävät ovat hukuttaa hänet
vaateillaan. Hän on oppinut vaikenemaan, mutta ei vaientamaan.
Saarilla Natalia päättää opetella elämään itselleen. Rauhan rikkoo
kuitenkin yläluokkainen turistipari, Dorothyyn ja Trevoriin. Natalia
alkaa piirtää ylimielisen ja riitelevän pariskunnan matkaa, kuvittelee
heidän elämäänsä Dorothyn kertomusten kautta. Dorothy ripustautuu
ongelmineen Nataliaan, eikä Natalialle jää muuta mahdollisuutta kuin
piirtää naisen tragikoominen elämä sarjaksi häpeällisiä sattumuksia.
Pieni elintila kertoo naisesta, joka vaatii olosuhteilta vähän.
Hänellä on piirustusvälineensä, ja lahjoista paras: kyky kuvitella.
Maarit Verronen kirjoittaa tuoreesti ja tarkkanäköisesti ihmisen elämän
perusasioista: miten vähän me tarvitsemme tullaksemme toimeen, ja
kuinka paljon ollaksemme onnellisia.
Tunsin omituista riemua tuosta kaikesta: tavasta olla ja elää,
liikkua ja majoittua. Se oli minun maailmani. Pienet rakoset, joihin
mahtui sopivasti yksi tällainen ihminen.
Maarit Verronen (s. 1965) on kirjoittanut persoonallisella tyylillään
proosan eri lajeja. Hän on ollut kahdesti Finlandia-ehdokkaana ja
voittanut useita kirjallisuuspalkintoja.
