Karsintavaihe
Päällys: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.
Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2009.
Kun Lumi kuulee, ettei hän kuolekaan perinnölliseen sairauteen, kuten on koko aikuisikänsä luullut, hänen on alettava suunnitella tulevaisuuttaan. Säästöt riittävät mukavasti tuleviin hoitoihin, ja hän voi jatkaa työtään vuokratyöfirmassa. Sillä työtä on tehtävä, kaikki riippuu siitä kuinka hyvin hoitaa työvuorot, jotka lähetetään kämmentietokoneelle. Lumi tekee pääasiassa purkutöitä, sillä purkamista riittää, kun kaikki rakennetaan uusiksi.
Työt on jaoteltu eri kirjainkoodein ja niiden mukaan jaetaan asuinpaikat. Lumi on sinnitellyt vielä yli-ikäisenäkin mukavassa soluasuntolassa, joka on tarkoitettu C- ja D-tason työntekijöille. Määräykset ovat kuitenkin tiukentumassa; asuntoihin alkaa tulvehtia etelästä yhä halvempia työntekijöitä, joita mahtuu yhden hengen huoneeseen useita. Monet ajautuvat rahapulassaan epäilyttäviin ammatteihin, kuten vuokrakohduiksi tai prostituoiduiksi.
Jotkut Luminkin ystävistä jäävät ilman työvuoroja, ajelehtivat asuinpaikasta toiseen ja saavat alimman turvallisuusluokituksen. Työtä on paiskittava niin tiukassa tahdissa, että lähes kaikki syövät psyykenlääkkeitä, jotta pysyisivät kunnossa. Silti elämä rakoilee: kaupan kassajonoissa saadaan raivokohtauksia ja monsterimaasturit törmäilevät tahallaan toisiinsa ja jalankulkijoihin. Turvallisuusyhteiskunnassa lähimmäinen alkaa olla pahin uhka.
Karsintavaihe on hyytävä kertomus todellisuudesta, joka lomittuu huolestuttavan terävänäköisesti omaamme. Samalla se on silti lämmin ja inhimillinen tarina sopeutumisesta ja kumppanuudesta, pienien tekojen mahjdista suurten puheiden rinnalla. Maarit Verronen on kirjoittanut merkittävän ja koskettavan tarinan yhteiskunnan ja yksilön välisistä ristiriidoista, maailmasta, jossa työ määrittelee identiteetin ja kohtalon. Karsintavaihe ei välttämättä jää vain kansien väliin.
Maarit Verronen (s. 1965) on saavuttanut vakiintuneen aseman suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Persoonallisesti kirjoittavana proosan eri lajien taitajana hän puhuttelee niin nuoria kuin varttuneitakin lukijoita perinteisen proosan ystävistä tieteisfantasiadiggareihin. Hän on ollut kahdesti Finlandia-ehdokkaana ja voittanut useita kirjallisuuspalkintoja.
”Tarina on kuin valokuva meidän yhteiskunnastamme, vain hiukan väritettynä.” – Elina Loisa, Kulttuuriviikot 2009/3
“Tartu tähän kirjaan, jos olet vähänkin pohtinut nykymenoa ja ihmisten tulevaisuutta nopeiden muutosten maailmassamma. Verronen vie mukaansa hyytävään skenaarioon.” – Tehy 2008/16
“Niin tiukkaa kirjan yhteiskunnallinen analyysi on, että välillä se suorastaan ahdistaa lukijaa. Ja hyvä niin.” – Jarmo Palokallio, Maaseudun tulevaisuus 12.12.2008
“Maarit Verronen on aina osannut luoda häkellyttävän toden tuntuisia tulevaisuudenvisioita. Tuoreessa romaanissaan Karsintavaihe hän tekee sen taas. Verronen kuvaa maailmaa, johon olisimme saattaneet päätyä, tai johon saatamme olla matkalla. Maailmaa, jossa halua suojella itseämme kaikelta uhkaavalta on luonut ympärilleen enemmän pelkoa kuin turvallisuudentunnetta.” – Sirpa Ylönen, Warkauden Lehti 23.12.2008
”Verrosen luoma maailma hätkähdyttää, koska se herättää kysymyksiä ja saa lukijankin pohtimaan oman maailmankuvan perusteita.” – Leena Tuomela, Ilkka 26.8.2008
“Verronen onnistuu kirjoittamaan hämmästyttävän tuoreen dystopian.” – Ville Ropponen, Kaleva 4.9.2008
”Karsintavaiheen kuvaama työmarkkinoiden mielivalta saa Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyen historian näyttämään ilosanomalta.” – Hannu Martila, Helsingin sanomat 26.10.2008
”Verronen on kirjoittanut koskevan ja todentuntuisen tarina. Toivoa on niillä, jotka vielä osaavat rakastaa ja välittää. Välittämisen taitokaan ei enää ole kailille itsestäänselvyys. Verronen pakottaa miettimään, millaisessa yhteiskunnassa elämme. Se on hyvän kirjailijan merkki.****” – Ulla Janhonen, Anna 28.8.2008
”Utopiaklassikoiden tavoin Verronen luo mahdollisen maailman, jossa on riittävästi yhtymäkohtia omaan aikaamme. Niinpä teoksesta kasvaa viileä ja teräksenluja allegoria, joka paljastaa oman maailmamme nykytilan.” – Maila-Katariina Tuominen, Aamulehti 21.8.2008
”Karsintavaihe on pelottavan tarkkanäköinen tulevaisuusfantasia. Verronen kuvaa yhteiskuntaa, jossa työteho ja raha määrittävät ihmisarvon. Ihmiset ovat valmiit tekemään mitä vain saadakseen hyvän statuksen, vaikka 12-tuntisia työpäiviä piristyspillereiden avulla. Verronen ei kiihkoile, hänen ei tarvitse. Karsintavaiheen maailma on jo idullaan. *****” – Anne Helttunen, Me Naiset 2008/33–34
”Ajankohtainen, ajatuksia herättävä ja taitavasti kirjoitettu selviytymiskertomus yhteiskunnasta, jossa vain jaksavimmat pärjäävät.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Maarit Verronen
Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede. Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–93. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä.
Verronen aloitti tieteisnovelleilla 1980-luvulla. Esikoisteos Älä maksa lautturille (1992) sai Kalevi Jäntin palkinnon. Hän sai nuoren taiteen Suomi-palkinnon 1994, Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia sekä Nuori Aleksis -palkinnon teoksesta Keihäslintu (2004). Kirkkaan selkeää (2010) sai Tähtivaeltaja-palkinnon. Vuonna 2018 Verronen sai kirjallisuuden valtionpalkinnon.
Muita teoksia kirjailijalta Maarit Verronen
Kirja-arvioita
Kirjassa käsitellään paljonkin erilaisia epäkohtia koneistuvassa ja sen myötä valvotussa yhteiskunnassa - asioita, jotka kolkuttelevat jo ovella tai ovat totisinta totta. Teknologian sovellukset ovat muuttaneet maailman epäinhimilliseksi ja kylmäksi - paikaksi, missä ei ole kiva enää elää. Ihmiset lokeroidaan yhteiskuntakelpoisuuden mukaan. Ihmiset sirutetaan - esim. porttikieltosirun saaneella ei ole pääsyä mihinkään yleiseen paikkaan, kauppakeskukseen tai sairaalaan. Työ korvataan koneilla, mutta niitä, joilla vielä työtä on, kuormitetaan ja työehtoja kiristetään niin paljon, että joudutaan turvautumaan jaksamispillereihin. Monet eivät silti jaksa vaan itsemurhia tehdään kiihtyvään tahtiin. Monet turvautuvat arveluttaviin keinoihin muiden kustannuksella rikastumisen eteen, pärjätäkseen paremmin. Valoisia ajatuksia tarinaan ei juuri mahdu.
Maarit Verrosen Karsintavaiheen päähenkilönä on 40-vuotias Lumi, joka asuu kahdentoista henkilön soluasunnossa. Asuntola on tarkoitettu 25–35-vuotiaille D- ja C-luokan työntekijöille, jotka pystyivät tekemään vähintään kaksisataa työtuntia kuukaudessa. Yli-ikäinen Lumi on saanut jatkaa asumistaan, koska on luotettava työntekijä. Verronen on tarkkakatseinen ja teräväsanainen yhteiskunnan tilan kommentoija. Hänen teoksessaan pohditaan muuttuvaa työkenttää, kun automatisointi vie pienipalkkaisimmilta työmahdollisuuksia. Muutos ei ole vielä täydellinen, vaan osalle ihmisistä riittää vielä töitä, mutta vähenevässä määrin - etenkin alimpien tasojen töitä ollaan vähentämässä. Ylemmillä tasoilla töitä on tehtävä 20 tuntia päivässä, ja tähän ihmiset hakevat jaksamista erilaisista pillereistä. Parasta antia minulle Verrosen teoksessaa on pelottava maailma, jossa jokainen joutuu ylisuorittamaan pysyäkseen kiinni oravanpyörän vauhdissa, mutta tästä monipuolisesta teoksesta voi jokainen löytää jotain, lainatakseni Karsintavaiheen etulieppeestä: Maarit Verrosen teokset ovat "niin nuoria kuin varttuneitakin lukijoita" puhutteleva aina "perinteisen proosan ystävistä tieteisfantasiadiggareihin".
Maarit Verronen: Karsintavaihe Olin lukenut kirjasta monta arvostelua viime talven mittaan, mutta vaikka kirjan nimi oli jäänyt mieleen, en ollut erityisesti kiinnittänyt siihen huomiota. Tuntui että dystopiat, jossa valtio kontrolloi kansalaisiaan nykytekniikan keinoin oli niin kaluttu aihe, ettei sieltä mitään tuoretta löydy. Kirjastossa tämä sitten sattui vastaan, ja koska olin Verroselta aiemmin vain jokusen novellin lukenut, päätin antaa kirjalle mahdollisuuden. Pitää sanoa ettei tässä mitään harvinaisen mullistavaa välttämättä ole. Karsintavaihe on kuitenkin kovin perinteinen, mutta vankalla ammattitaidolla ihon alle pääsevä ja hyytävä lähitulevaisuuden kuvaus. Jotenkin pidin siitä että aiheet käsitellään perusteellisesti, vaikkakin välillä tuntui että juoni eteni päähenkilön selostaessa maailmaa ehkä liiaksikin, vaikka asiat toisaalta paljastuivatkin myös tapahtumien kautta. Tarina oli kuitenkin sen verran otteessaan pitävä, juuri oikealla tavalla ahdistava kokemus, että annoin tälle viisi tähteä.