Saari kaupungissa

Kansi: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.

Koskaan aiemmin ei kukaan tuntematon ollut tullut puhuttelemaan, ja Aisla oli ollut siitä iloinen. Mitä puhuttavaa olisikaan voinut olla, hänhän vain oli esiintynyt hölmössä viihdeohjelmassa eikä edes ollut alan ammattilainen. Mutta juuri tuota hän oli odottanut, nyt hän sen oivalsi. Että joku yksittäinen tuntematon tulisi sanomaan juuri noin. Ei suunnitellusti, ei niin että lähetti viestin. Vaan niin, että kohdattiin yllättäen ja pikaisesti juuri oikeanlaisessa tilanteessa. Vaikkapa retkellä, joka oli heidän molempien näköinen.

Maarit Verrosen uusin romaani Saari kaupungissa kartoittaa ihmisen sijaintia maailmassa. Romaanin päähenkilö Aisla yrittää selvittää oman elämänsä topografiaa: menneisyyttään, elinympäristöään, omia henkisiä ja fyysisiä rajojaan. Aislan elämä piirtyy yksittäisten tilanteiden, ystävien, sukulaisten, harrastusten ja jopa hänen geeniperimänsä kautta. Hän kokeilee erikoisia harrastuksia flash mob -kokoontumisista kumikanootilla melomiseen ja etsii rajojaan osallistumalla tosi-tv:n eloonjäämiskilpailuun.

Maarit Verronen kirjoittaa pelkistetyn paljastavasti ihmisyyden peruskysymyksistä. Romaanissa rakennetaan Aislalle eräänlaista sosiaalista lokeroa. Aislan kautta romaani tarkastelee sitä, kuinka suuren henkisen elintilan ihminen tarvitsee ja mistä se oikeastaan rakentuu?

Verronen kääntää kertomuksissaan hämmentävän kirkkaasti esiin sosiaalisten tilanteiden monisyisen problematiikan. Vaarattomalta tuntuva ohikulkijan tervehdys voi olla pitkäkestoisen häirinnän aloitus, kadulla seisoskelijan pilkalliselta kuulostava kommentti vain vilpitöntä ihastelua. Romaani kysyykin, kuinka paljon tai vähän tarvitsemme toisia ihmisiä, voiko läheisyyttä ja yhteyttä toisiin edes kokea ilman suurta riskiä.