Vanhat kuviot

Kansi: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi.

Erikoisherkkuja elävästä elämästä

Hykerryttäviä ja hyytäviä tarinoita, joiden jokainen vastaantulija voisi olla sukulaisesi tai naapurisi. Silti arkisinkaan kuvio ei ole ihan se vanha tuttu. Eikä itseäänkään välttämättä tunne niin hyvin kuin luulee.

Joskus eteen tulee hetki, jolloin ihminen toimii toisin kuin odottaisi. Henna kokeilee tandemhyppyä, eikä se ole hänen oudoin päähänpistonsa. Häiriköivä juttelija Kilian katoaa, eikä kukaan häntä kaipaa. Moni toivoisi pääsevänsä eroon myös Semet Samuelin kaneista, jotka pistävät poskeensa koko viheriään tienoon.

Kun ei auta panna vastaan, ei pääse piiloon eikä pakoon, kannattaa ehkä sopeutua. Jos julmuus on normi, toisen alistamiseenkin tottuu kumman helposti.

Kotoisilta seuduilta siirrytään kauas raakoihin kulttuureihin, pieninkin tarina viettelee mukaansa. Houkutukseen voi kiireinenkin lukija tarttua, sillä novelli on mukavasti bussimatkan mittainen.

”Nautinnollista luettavaa. Tarinoita ei selitetä puhki, vaan ne jatkavat elämäänsä.” – Sanna Wirtavuori, Anna 2012/13

”Verronen punoo tarinaa ovelasti.” – Sanna Sevänen, Aamulehti 18.3.2012

”Maarit Verronen teki sen taas: kirjoitti novellikokoelman, jonka lukija ensin silmittömästi ahmaisee ja jota palaa seuraavana päivänä nautiskelemaan. Lukukokemus on sujuva ja helppo.” – Leena Pallari, Helsingin sanomat 25/3/2012

”Mielikuvituksellinen ja elokuvallinen tarina piinaa lukemaan sen uudelleen.” – Ritva Kolehmainen, Karjalainen 14/3/2012

”Verrosen taitavasti kudotut, loppua kohden fantasiaa ja scifiäkin lähenevät tarinat aiheuttavat kylmiä väreitä. Viimeisissä novelleissa osaa jo odottaa karmaisevaa ratkaisua, mutta silti yllättyy kerta toisensa jälkeen.” – Elisa Grönholm, Länsi-Uusimaa 5.4.2012

”Verronen yllättää jokaisessa tarinassa ja aina hiukan eri tavalla. On mukava heittäytyä taitavan kertojan matkaan ja katsoa minne milloinkin päädytään.” – Sirpa Koskinen, Kansan uutiset Viikkolehti 20.4.2012

”Luonnollinen, sulava kieli johdattaa lukijan piinaavalle matkalle syvälle ihmismielen syövereihin ja valaisee ihmisen jopa pelottavaa kykyä sopeutua lähes mihin tahansa. Verrosen proosa on arkista, mutta omalla karulla tavallaan kaunista.” – Laura Kurki, Lukufiilis 2012/2

”Verronen kirjoittaa kirkkaasti ja mieleenpainuvasti. Lyhyisiin novelleihin on saatu mahtumaan suuria asioita. Teksteistä tulee hyvällä tavalla levoton olo.” – Salla Simukka, Suomen kuvalehti 2012/20