Yksinäinen vuori
Päällys: Maria Nosow. Sidottu, kansipaperi.
Finlandia-palkintoehdokas 1993.
Tämän erikoisen ja kiehtovan kertomuksen päähenkilö Peter Urd asuu sveitsiläisessä vuoristokylässä, jota reunustavat kylmät korkeat huiput ja vaaralliset tummat rotkot. Elämässään Peterillä on kaksi Hyvää: rakastava isä sekä kotilaakso, joka on kuin turvallinen, poikaa kaikelta pahalta suojeleva äidin syli. Peteristä kasvaa vähin erin nuori mies, syöksylaskun maailmanmestari, joka joutuu myös kokemaan urheilumaailman kovat kuviot – hän on ihannemies, jonka monet seudun naiset tahtovat lapsensa isäksi. Tuleeko hänestä kuolematon mies?
Tämä nykyaikainen, seikkailuntäyteinen romaani saa yllättävää myyttistä ulottuvuutta, se kasvaa jykeväksi tarinaksi Hyvästä ja Oikeasta. Samalla se on rikas näytelmä ihmisistä eurooppalaisen luonnon keskellä, siellä missä heidän kohtalonsa täyttyvät usein odottamattomalla tavalla ja missä valtaisat luonnontapahtumat vaikuttavat ihmisten elämään vastaansanomattoman voimakkaasti.
Käyttäjät lukeneet myös
Maarit Verronen
Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede. Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–93. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä.
Verronen aloitti tieteisnovelleilla 1980-luvulla. Esikoisteos Älä maksa lautturille (1992) sai Kalevi Jäntin palkinnon. Hän sai nuoren taiteen Suomi-palkinnon 1994, Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia sekä Nuori Aleksis -palkinnon teoksesta Keihäslintu (2004). Kirkkaan selkeää (2010) sai Tähtivaeltaja-palkinnon. Vuonna 2018 Verronen sai kirjallisuuden valtionpalkinnon.
Muita teoksia kirjailijalta Maarit Verronen
Kirja-arviot ja kommentit
Pidän kyllä Maarit Verrosen kirjoista, mutta "Yksinäinen vuori" ei mitenkään erityisemmin iskenyt. Kiehtovinta kirjassa on varmaankin sen miljöö, eristäytynyt laakso Sveitsin takamailla. Päähenkilö Peter on myös ehdottomasti pidettävä hahmo, jolle lukija toivoo vain parasta. Samalla Peter on yksi kirjan pahimmista ongelmista. Suunnilleen kirjan puolivälissä alkaa väkisin kyllästyttää Peterin yli-ihmillinen kyky onnistua ja selviytyä kaikesta eteen tulevasta. Peter on paras, loistava ja aina oikeassa. Vaikka se kuinka onkin kirjan idea, se lopulta kääntyy kirjaa vastaan. Supermies-hahmot ovat tylsiä.