Vartijat
Alkuteos ilmestynyt 12 osana vuosina 1986–1987. Käsikirjoittaja: Alan Moore. Kuvittaja: Dave Gibbons. Suomentanut ja toimittanut Jouko Ruokosenmäki. Sidottu.
Hugo-palkinto 1988, Locus-palkinto 1988.
On vuosi 1985, ja koko maailma elää kylmän sodan varjossa. Kun yksi Yhdysvaltain eläkkeelle jääneistä supersankareista murhataan raa'asti, vainoharhainen naamiokostaja nimeltä Rorschach alkaa tutkia tapausta. Jahtaako joku vanhoja supersankareita, vai onko kaiken takana jotakin paljon pahempaa? Kykenevätkö ikääntyneet sankarit Yöpöllö, Tohtori Manhattan, Silkkiaave, Ozymandias ja Rorschach selvittämään salajuonen ennen kuin on liian myöhäistä... niin heille kuin koko maailmallekin?
VARTIJAT kutoo uskomattoman rikkaan tarinan kahden sankarisukupolven vaiheista, eikä sitä turhaan ole kutsuttu maailman parhaaksi sarjakuvaksi. Vuonna 2005 Time valitsi sen ainoana sarjakuvana sadan parhaan nykyromaanin joukkoon, ja se myös voitti ensimmäisenä sarjakuvana Hugo-tieteiskirjallisuuspalkinnon vuonna 1987.
"Häikäilemätön psykologisen realismin rakennelma, virstanpylväs sarjakuvaromaanien historiassa ja mestariteos missä tahansa genressä." – Lev Grossman, Time Magazine
Alan Moore
Alan Moore (s. 1953) on brittiläinen sarjakuvakäsikirjoittaja, jonka tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat Vartijat, V niin kuin verikosto, Helvetistä ja Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga. Moore on kirjoittanut monien tunnettujen sarjakuvahahmojen seikkailuja, kuten Teräsmiehen ja Rämeen olennon.
Moore on monissa sarjakuvaharrastajien äänestyksissä nostettu parhaaksi elossa olevaksi sarjakuvakäsikirjoittajaksi. Monista Mooren teoksista on myös tehty elokuvaversiot, mutta hän on yleensä vetänyt nimensä pois niistä ja kieltäytynyt ottamasta vastaan rahaa tulevistakin elokuvaversioista.
Muita teoksia kirjailijalta Dave Gibbons
Kirja-arvioita
En oikein tiedä mitä sanoa. Siitä on aikaa, kun jokin yksittäinen teos on muuttanut maailmankuvaani näin rajusti – jos sellaista nyt on koskaan tässä mittakaavassa tapahtunutkaan. Teknisesti ottaen olen toki lukenut miellyttävämmin ja omaperäisemmin piirrettyjä sarjakuvia, mutta tekstin ja kuvan yhteispeli on tässä ennenkuulumattoman näppärää, pionerityötä, etenkin motiivien osalta. Tarinasta – maailmankuvan nerokkuudesta, henkilöhahmojen uskottavasta moniulotteisuudesta, vangitsevuudesta, sivujuonten luontevasta punomisesta päälinjaan – en saata edes aloittaa. Lyhyesti sanottuna, Alan Moore sai minut vajaaksi viikoksi aivan lukkoon: opin lopulta nauttimaan päivittäisen Watchmen-annokseni iltaisin, koska aamulukemisten jälkeen en pystynyt tuntikausiin keskittymään mihinkään muuhun. Naurahdin muutaman kerran, nieleskelin hieman useamman kerran, loppua kohti ahdistuin yhä enemmän…mutta kun pääsin siitä kaikesta yli, oli oloni paljon parempi ja varmempi kuin ennen kirjaan tarttumista. Ymmärrän itseänikin paremmin nyt, puhdistuin ja vapauduin. (Luin englanniksi ja suosittelen muillekin - Mooren dialogi on mukavan aidon tuntuista.)