J. R. R. Tolkien

Hobitti ja Silmarillion on tullut luettua useasti, keskeneräiset ainakin kerran, mutta sormuksen herraa en ole koskaan ole päässyt kahlattua läpi, kaatuu aina ekan osa puoliväliin tai ennen. Silmarillionista dikkaan Tolkienin kirjoista eniten, pitkälti siksi että olen aina tykännyt historiasta. Onhan keskimaa ihan jännä, laadukas ja hieno fantasiamaailma, mutta enemmän pidän Tolkienia edeltävistä tai saman aikaisista muista fantasiakirjailijoista, joiden monien vaikutusta genreen monesti väheksytään samalla kun Tolkienia suitsutetaan liiallisestikin. Monet nykyfantasian kovat nimet ottavat vaikuittimensa ehkä ennemminkin vanhoilta pupl -fantasian mestareilta kuin Tolkienilta.   Btw, olettoko tutustuneet tähän: [url=http://flyingmoose.org/tolksarc/theories/bombadil.htm]Totuus Bombadilistä[/url]...

Ruukinmatruunan jutustelua Tolkienin maailmasta. [url=http://takkirauta.blogspot.fi/2015/11/sinustako-seuraava-tolkien.html]Sinustako seuraava Tolkien[/url].

Minäkään en päässyt koskaan Silmarillionissa alkua pitemmälle. Arvostin kyllä projektin kunnianhimoisuutta, mutta se ei vain itseltä sujunut... Sormusten herran olen lukenut, ja vaikka pidin siitä, hävettää vähän että koin senkin hiukan raskassoutuiseksi. Lähinnä ehkä sen takia, että kerrontatyyli tuntui hiukan etäännyttävältä. Nyt en ole koskenut kirjoihin vuosiin, ehkä niihin pitäisi tarttua taas ja katsoa miten ne nyt kolahtaisivat. Tietysti sekin on hassua että Tolkienista on tullut kirjailija, jonka tuotantoa tavallaan "pitää" lukea.

Tällä viikolla [url=http://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/new-jrr-tolkien-book--beren-and-luthien-to-be-published-in-2017/]kerrottiin[/url], että "uusi" Tolkien-kirja [i]Beren and Lúthien[/i] julkaistaan ensi toukokuussa. Teoksen on tomittanut Christopher Tolkien ja kuvittanut Alan Lee.   [img size=350]https://images-na.ssl-images-amazon.com/images/I/71s9a5Xj8eL.jpg[/img]   Ilmeisesti kirjassa ei ole mitään uutta sisältöä. Mutta sen julkaisu saattaa olla suomalaisten lukijoitten kannalta merkittävä. Pidän hyvin mahdollisena, että [i]Beren and Lúthien[/i] suomennetaan, koska se sijoittuu Keski-Maahan. Sitten pääsisi vihdoinkin lukemaan suomeksi tarinan [i]The Tale of Tinúviel[/i], joka alun perin ilmestyi [i]The Book of Lost Talesissa[/i] vuonna 1984.   On aika käsittämätöntä, miksi TBoLT:a ei ole suomennettu. Ruotsinkielinenkin käännös löytyy. Kaikkea vähemmän merkittävää WSOY on kyllä julkaissut (esim. [i]Kirjeitä Joulupukilta[/i] ja [i]Bilbon viimeinen laulu[/i]), mutta The Book of Lost Tales on pakkoluettavaa kaikille Tolkien-fanaatikoille. Itse tutustuin TBoLT:een vasta pari-kolme vuotta sitten, ja tykkäsin valtavasti. Pituutensa takia teos julkaistiin [url=http://www.risingshadow.net/library/book/1049-the-book-of-lost-tales-part-one]kahdessa[/url] [url=http://www.risingshadow.net/library/book/1052-the-book-of-lost-tales-part-two]osassa[/url]. Pidin eniten [i]The Fall of Gondolinista[/i], jossa vihdoin saatiin tarkka kuvaus Gondolinin haltiakaupungin tuhosta.   En olekaan kirjoittanut ketjuun aiemmin. Minulle Tolkien oli ala-asteikäisenä ensimmäinen tutustuminen fantasiakirjallisuuteen. [i]Hobitti[/i] oli eka kirja, jonka tietoisesti luin fantasiana (Lewisin [i]Velho ja leijona[/i] sekä monet satufantasiat kuten [i]Ronja ryövärintytär[/i] olivat ennestään tuttuja). Luin ala-asteella myös [i]Tarun sormusten herrasta, Silmarillionin[/i] ja [i]Keskeneräisten tarujen kirjan[/i]. Näistä TSH luonnollisesti iski koviten, mutta rakastin muutakin Keski-Maa-materiaalia.   Yli viisitoista vuotta pidin Tarua sormusten herrasta kaiken fantasian esikuvana, ja aina lukiessani jotain genreen kuuluvaa, vertasin sitä mielessäni TSH:sta. Tutustuin esimerkiksi seiskaluokkalaisena Weisin & Hickmanin [i]Syyshämärän lohikäärmeisiin[/i], joka tuntui todella vaisulta Tolkieniin verrattuna. Muistan olleeni erityisen pettynyt haltioiden kuvaukseen. Mutta enää en rinnasta automaattisesti kaikkea fantasiaa Sormusten herraan, enkä ole edes lukenut kirjaa vuosiin. Pitäisikin ottaa taas uudelleenluku, ja ensimmäistä kertaa alkukielellä.

Tolkienilta on tullut luettua TSH, Hobitti, Silmarillion, sekä liuta satukirjoja. Helposti voi yhtyä edellisiin kirjoituksiin Tolkienin kirjoista ja hänen kirjoitus tyylistään, jota ei voi ylistää liikaa! Toki on myönnettävä, että itsestänikin teksti tuntui välillä hieman paksulta, etenkin Silmarillionissa. Silmarillionia luinkin aika kauan, ennen kuin sain sen luettua läpi. Hamittaa vain vähän, että annoin Silmarillionin kovakantisen version ystävälleni, joka on minua kovempi Tolkien fani.   Vielä olisi jostain saatava käsiin Keskeneräisten tarujen kirja :)

Michael Halila kirjoittaa blogiinsa Tolkien-analyysia luku kerrallaan otsikolla [url=http://freodom.blogspot.fi/p/lets-read-tolkien.html]Let's Read Tolkien[/url]. Hobitti on käyty läpi ja Sormusten herra on alkutaipaleellaan. Huomiot ovat varsin teräviä ja hauskoja, ja houkuttelevat lukemaan Hobittin uudestaan. Ihan tässä just kun ehdin...

[quote="Jussi" post=48663]Ilmeisesti kirjassa ei ole mitään uutta sisältöä. Mutta sen julkaisu saattaa olla suomalaisten lukijoitten kannalta merkittävä. Pidän hyvin mahdollisena, että [i]Beren and Lúthien[/i] suomennetaan, koska se sijoittuu Keski-Maahan. Sitten pääsisi vihdoinkin lukemaan suomeksi tarinan [i]The Tale of Tinúviel[/i], joka alun perin ilmestyi [i]The Book of Lost Talesissa[/i] vuonna 1984.[/quote] Eipä sittenkään. Aamulehti uutisoi [i]Beren and Lúthienin[/i] ilmestymisestä, ja [url=https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/jrr-tolkienin-uusi-kirja-tuli-myyntiin-100-vuotta-sitten-kirjoitettua-tarinaa-inspiroi-oma-rakkaustarina-200177768/]artikkelissa[/url] sanotaan WSOY:n suunnitelmista:   [quote]Nyt Britanniassa julkaistun [i]Berenin ja Luthienin[/i] suomentaminen ei ole kustantamossa ainakaan toistaiseksi suunnitelmissa.[/quote]

[quote="Jussi" post=53153][quote="Jussi" post=48663]Ilmeisesti kirjassa ei ole mitään uutta sisältöä. Mutta sen julkaisu saattaa olla suomalaisten lukijoitten kannalta merkittävä. Pidän hyvin mahdollisena, että [i]Beren and Lúthien[/i] suomennetaan, koska se sijoittuu Keski-Maahan. Sitten pääsisi vihdoinkin lukemaan suomeksi tarinan [i]The Tale of Tinúviel[/i], joka alun perin ilmestyi [i]The Book of Lost Talesissa[/i] vuonna 1984.[/quote] Eipä sittenkään. Aamulehti uutisoi [i]Beren and Lúthienin[/i] ilmestymisestä, ja [url=https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/jrr-tolkienin-uusi-kirja-tuli-myyntiin-100-vuotta-sitten-kirjoitettua-tarinaa-inspiroi-oma-rakkaustarina-200177768/]artikkelissa[/url] sanotaan WSOY:n suunnitelmista:   [quote]Nyt Britanniassa julkaistun [i]Berenin ja Luthienin[/i] suomentaminen ei ole kustantamossa ainakaan toistaiseksi suunnitelmissa.[/quote][/quote]   Olin innoissani, kun huomasin Facebookissa, että tämä kirja ilmestyy, koska jotenkin oletin, että totta kai se suomennetaan, mutta mitä vielä. :concentrate Olen niin surkea englannissa, ettei ole toivoa lukea sitä kyseisellä kielellä, tai millään muullakaan kielellä. Yllättävää sinänsä ettei sitä suomenneta, koska kuitenkin Tolkienin tuotannolla on paljon lukijoita.

][color=black]Itse aloitin ensimmäisen kerran lukemaan Taru Sormusten Herrasta - trilogiaa ala-asteaikoina, mutta luku-urakka jäi siihen ensimmäiseen kirjaan. Ylä-asteella luin Hobitin ja TSH'n ensimmäisen ja kolmannen kirjan - vasta lukiolaisena koko trilogia tuli luettua. Fantasia- ja roolipeliharrastajana Tolkienin teokset ovat itselle todella olennaisia, varsinkin roolipelit ottavat usein paljon vaikutteita Keski-Maasta. Pidin kirjoista todella paljon, vaikka Frodon ja Samin seikkailut olivatkin välillä vähän tylsää luettavaa, ja maailmankuvaus on välillä hieman liian yksityiskohtaista, mikä vie juonesta.   Hyllyssä on joulusta 2016 saakka ollut äidiltä joululahjana saatu englanninkielinen Silmarillion, joka pitäisi saada lähitulevaisuudessa luettua läpi, joten se lienee itselle seuraava Tolkien-teemainen luku-urakka. Suomenkielistä Silmarillionia luin aikoinaan parikymmentä sivua ennen kuin luovutin vaikean kielen takia, toivottavasti onnistun paremmin englanninkielisen version kanssa! [/color]

WSOY:n ensi kevään julkaisuohjelma on paljastettu, eikä mukana tosiaan ole Berenin & Lúthienin tarinaa. Mutta hienona juttuna kustantamolta ilmestyy maaliskuussa kovakantinen, Ted Nasmithin [url=https://www.wsoy.fi/kirja/j-r-r-tolkien/silmarillion-kuvitettu-laitos/9789510431375]kuvittama laitos[/url] [i]Silmarillionista[/i]! Minä omistan Silman suomennoksen ennestään sidottuna, mutta täytyy tämä silti saada hyllyyn.     [quote][b]Silmarillion. Kuvitettu laitos[/b]   Hobittien maailman esihistoria.   Tarutaituri Tolkienin [i]Silmarillion[/i]-eepoksen 40-vuotisjuhlan kunniaksi WSOY julkaisee kirjan upeasti kuvitettuna, tarkistettuna laitoksena.   J. R. R. Tolkienin [i]Taru Sormusten herrasta[/i] on 1900-luvun luetuimpia ja rakastetuimpia merkkiteoksia. Pääteoksenaan Tolkien itse piti kuitenkin [i]Silmarillionia[/i], jonka hän suunnitteli luomansa fantasiamaailman esihistoriaksi luomismyytteineen kaikkineen. Keskeisenä on tarina haltioiden kolmesta silmarilista, jalokivestä, jotka anastaa paha Morgoth. Huikean tarinan pääteemoja ovat vallanhimon ja luovuuden välinen ristiriita sekä kaiken katoavaisuus. Jalokiven lailla tarujen lomassa kimmeltää Berenin ja Luthienin rakkaustarina.   Kuvitetun laitoksen johdantona on J. R. R. Tolkienin vuonna 1951 kirjoittama kirje, jossa hän esittää loistokkaan tiivistelmän luomansa maailman varhaisvaiheista. Kirjan jylhästä kuvituksesta vastaa Ted Nasmith, jonka töitä on nähty mm. monissa Tolkien-kalentereissa. Ensimmäinen hänen kuvittamansa Silmarillion ilmestyi Englannissa jo 1998. Suomeksi se julkaistaan nyt ensi kertaa, kuvitukseltaan huomattavasti varhaista versiota laajempana.[/quote]

Kuvitetun laitoksen suomennoksen kansikuva paljastettiin:     [img size=500]https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789510431375_frontcover_draft_original.jpg[/img]

Ainakin kansi on komea! Mulla on kotona jossain muutamia Ted Nasmithin Silmarillion-aiheisia postereita, olisikohan samoja kuvia tuossakin niteessä.

Kovakantinen Silmarillion olisi kyllä komea lisäys kirjahyllyyn. Minulla on jo kaksi nidottua versiota, mutta mitä sitten. Ja kansikuva on tosiaan hieno.

Kovakantinen suomennettu Silmarillion olisi ehdottomasti hankittava ellei se saapuisi sellaiseen aikaan jolloin kirjahankinnat ovat useammastakin syystä jäissä. Harkitsen kyllä, että olisiko tämä riittävän suuri tapaus tehdäkseen poikkeuksen sääntöön.   Ellei Beren & Lúthien ole ensi syksynkään julkaisuohjelmassa, sitä ei saatane suomeksi joko ns. koskaan tai ainakaan enää tällä vuosikymmenellä. Harmi sinänsä, tässä hetken jo näytti, että kustantamot kääntävät kaikki Christopherin uustuotannot, mutta tavallaan ymmärrän kyllä että vastaavaa mylläkkää kuin vielä ennen Hobitti-elokuvia ei varmaan enää tule.

Uusi J.R.R. Tolkienin kirja [b]The Fall of Gondolin[/b] ilmestyy 30. elokuuta. Tämänkin on toimittanut Christopher Tolkien ja kuvittanut Alan Lee.   [img size=350]https://www.tolkiensociety.org/wp-content/uploads/2018/04/The-Fall-of-Gondolin.jpg[/img]   https://www.tolkiensociety.org/2018/04/the-fall-of-gondolin-to-be-published/   Kirjassa ei ole kuvituksen ohella uutta sisältöä, vaan kaikki on julkaistu aiemmin muualla. Koska [i]Beren and Lúthienia[/i] ei suomennettu, jättänee WSOY tämänkin teoksen välistä. Kirja olisi erittäin tärkeä saada suomeksi, koska se sisältää alun perin [i]The Book of Lost Talesissa[/i] julkaistun tekstin, joka on ainoa yksityiskohtainen kuvaus Gondolinin tuhosta. Itse tykkäsin tarinasta kovasti, kun luin sen muutama vuosi sitten. Selkeästi [i]Kadonneiden tarujen kirjan[/i] paras kertomus.

Ennakkotilasin tuon yllä mainitun kuvitetun Silmarillionin ja hain kirjan postista eilen. Oikein hieno ja laadukas painos. Tosin, pitänen yhä Hurinin lasten tarinaa hienoimmissa kääröissä olavana Tolkien suomennoksena.   Tässä kirjassa oli mukavaa koko, joka tuo oikeutta kuville. Niitä olikin saatu kirjaan mahtumaan yli 40 kappaletta. Asia, mistä en pitänyt, oli suoraa kanteen painettu kansikuva. Tosin, se onkin henkilökohtainen ongelmani. Satun vain pitämään enemmän kansipapereista.

Sain juuri päätökseen Taru sormusten herrasta -trilogian ja voi luoja että siinä olikin hommaa. Olen omistanut kirjan vähintään viisi tai kuusi vuotta, mutta lukeminen on edennyt takkuisesti. Välillä olen pitänyt useamman vuoden taukoja ja joskus jopa palannut alkuun, kun en liian pitkäksi venähtäneen paussin jäljiltä muistanut enää, mistä tarina tarina lähti liikkeelle. Niitä pausseja on tosiaankin piisannut. Aina toisinaan olen kuitenkin saanut jostain (esim. muuta fantasiaa luettuani) inspiraation kaivaa the Trilogian esiin naftaliinista, lukenut sitä ehkä kymmenisen sivua ja uupunut jälleen. Nyt pari viikkoa sitten sain taas tällaisen inspiksen, mutta tällä kertaa se olikin kestävämpää laatua. Olin ehkä sivulla 600, kun tempauduin tosissani mukaan tarinaan ja sain loput nelisensataa sivua luettua parissa viikossa. Nyt se on vihdoin ohi ja olen aika tyytyväinen itseeni.   Oikeastaan minulla on vähän huono omatunto, kun en tykkää tästä niin paljon kuin pitäisi. Yleensä en ole lukemisteni suhteen mikään ihan hirveän ronkeli, vaan oivallan etenkin suosituista kirjoista aika helposti sen, millä avuin ne ovat suosiotaan niittäneet. Taru sormusten herrasta on kuitenkin poikkeus. Minusta kirja, tai siis trilogia, on yksinkertaisesti tylsä – sanon tämän siitäkin huolimatta, että mielipiteenilmaukseni taitaa olla suoranainen pyhäinhäväistys. Juoni oli oikeastaan yllättävänkin köykäinen, jos tuossa nyt edes oli mitään varsinaista juonta. Niin sanottu matkailukirjallisuus (huono temi, tiedetään) ei yksikertaisesti koskaan ole ollut makuuni. Tuntuu puuduttavalta ja väsyttävältä lukea, kuinka joku tai jotkut vain siirtyvät paikasta A paikkaan B. Myönnän toki, että eihän tämä ole pelkkää reppureissaamista, vaan matkan mittaan tapahtuu monenmoisia kommelluksiakin. Minä en kuitenkaan lainkaan pidä perinteisen matkailufantasian konseptista.   Aika perinteistä menoa tämä trilogia muutenkin tuntui olevan, vaikka toki Tolkien aikoinaan saattoi olla melkoinen edelläkävijä fantasian saralla. Minä olen kuitenkin lukenut ensin muuta fantasiaa ja sitten vasta Tolkienia. Minun näkökulmastani hän siis tuntuu vanhan toistolta, vaikka muut olisivatkin oikeasti toistaneet häntä. Ehkä eniten tässä ”perinteisen fantasian” konseptissa häiritsee se, että hyvän ja pahan välinen ero on niin mustavalkoinen. Mielestäni moniulotteiset hahmot, joista jaloimmissakin on pimeät ja paatuneimmissakin valoisat puolensa, ovat huomattavasti mielenkiintoisempia ja uskottavampia. Toisaalta TSH eroaa valtavirran fantasiasta (siis minun rajallisten näkemyksieni mukaan, en todellakaan yritä esiintyä minään fantsuasiantuntijana) siinä mielessä, että taikasanoilla ja sauvan heilautuksilla ynnä muulla selvästi näkyvällä taikuudella on aika pieni rooli. Taikuus on lähinnä sellainen kaiken taustalla vaikuttava voima, mikä on tavallaan hyvä asia. Olisin kuitenkin kaivannut tiettyä räiskyvää taianomaisuutta ehkä jopa vähän enemmänkin. Toki Tolkienilla oli mielikuvitusta ja Keskimaa on aivan erilainen kuin meidän arkinen maailmamme. Esimerkiksi hobitit ovat vain siinä mielessä aika tylsiä mielikuvitusolentoja, että ne eivät varsinaisesti pysty mihinkään taikuuteen tai muuhunkaan merkillepantavaan, vaikka sympaattisia olentoja toki ovatkin.   Edellä mainitut puutteet voisi kuitenkin vielä kestää ilman sen kummempia hammastenkiristyksiä. Varmaan suurin syy surkuhupaisan pitkäksi venähtäneeseen lukuprosessiini oli se, että Tolkien oli ainakin minun mielestäni aivan armoton jaarittelija, joka keskittyi jaarituksissaan aivan epäoleellisiin asioihin. Olisin toivonut, että opuksessa olisi varsinaisen actionin ja venähtäneiden miljöökuvausten ynnä kaiken maailman turhien runoilujen ohella keskitytty enemmän myös henkilöiden tunne-elämään ja heidän välisiinsä suhteisiin. Tai myönnetään, kyllähän hahmojen tunteita kuvattiin varsin monisanaisestikin, mutta jostain syystä en useinkaan kyennyt niihin samastumaan. Päähenkilöiden välisiä suhteita kuvattiin sen verran, että kerrottiin heidän olevan ystävyksiä. Eikä siinä mitään, esimerkiksi Legolasin ja Gimlin ystävyys oli kyllä kaunista luettavaa, mutta olisin toivonut enemmän myös ihmis- tai hobittisuhteiden konflikteja. En nyt tarkoita mitään rakkausdraamahömpötyksiä, mutta esimerkiksi Samin ja Frodon tulikivenkatkuisten riitojen höystämä hetkellinen välirikko olisi ollut mielenkiintoinen sivujuoni. Luulisi että pinnat väkisinkin kiristyisivät tällaisella vaivojen täyttämällä matkalla, mikä saattaisi helposti purkautua matkakumppaneihin kohdistuvana tiuskimisena. Mutta eipä kai sitten.   Mutta nythän kuulostan aivan siltä kuin inhoaisin Tarua, mikä ei sentään pidä paikkansa. Olihan siinä paljon hyvääkin... Varmasti sellaisiakin asioita, jotka olen jo unohtanut. Minun on hyvin vaikea kommentoida TSH:ta kattavasti, koska luin sen niin pitkällä aikavälillä ja pitkiä taukoja pitäen, että en enää muista kirjan alkupuoliskosta paljon mitään. Kokonaiskuva jäi valitettavasti muodostumatta. Lisäksi silmäilin osan ikävystyttävimmistä jaarituksista – joita oli suoraan sanoen varsin paljon – melko pintapuolisesti ja joistakin harvoista kohdista hypin suoranaisesti ylitse. En siis sentään mistään kokonaisista sivuista, mutta jos kappaleen alussa vain kuvailtiin jotain asiaa turhan monisanaisesti tai mikään ei muuten vain edennyt mihinkään, saatoin hypätä suoraan kappaleen loppuun. Käsittääkseni en missannut mitään kovin olennaista.   Silloin kun jaksoin lukea TSH:ta hartaudella, havaitsin Tolkienin olleen hemmetin hyvä kirjoittamaan. Kieli oli normikerronnassakin kaunista, tunnelmallista ja runollista, suorastaan mahtipontista. Iso kiitos kuuluu tietenkin myös suomentajalle. Hymyilytti esimerkiksi kaikki ”ja katso” -kohdat, jotka olivat kuin suoraan Raamatusta peräisin. Sitten toisaalta tarkkaan mietitty maailma viehätti toki myös. Aivan käsittämätöntä, kuinka paljon Tolkien on nähnyt vaivaa kaikkien yksityiskohtien luomiseen. Ei voi kuin hattua nostaa.   Hahmotkin kuuluvat ehkä varauksella kirjan, tai trilogian, vahvuuksiin. Aluksi minusta tuntui siltä, että kenelläkään ei ollut juuri minkäänlaista persoonallisuutta, mutta matkan mittaan huomasin kuitenkin kiintyneeni oikeastaan kaikkiin keskeisiin hahmoihin. Varsinaista suosikkihenkilöä minulla ei ole, paitsi ehkä Klonkku. Siinä oli jopa jonkinlaista moniulotteisuutta. Periaatteessa paha olento, mutta ei kuitenkaan täysin paatunut, vaan valonpihkahduksia oli välillä havaittavissa. Minun kävi sitä vain kovasti sääliksi, kun se oli niin miellyttämishaluinen ja selvästi yksinäinen. Kirjan viihdyttävintä antia oli Samin, Frodon ja Klonkun vaellus Mordorissa, vaikka se päättyikin toiveideni vastaisesti. Jos Konkkua ei kuitenkaan oteta lukuun, voisin ehkä nimetä Gandalfin lempparikseni. Hän oli niin viisas ja turvallisuutta herättävä hahmo. Kaikki hobitit olivat ihania, Legolas ja Gimli olivat myös oiva parivaljakko, eikä Aragornkaan huono ollut. Tulikohan kaikki keskeiset hahmot jo mainittua? Frodokin oli toki oikein sympaattinen hahmo. Jännä ratkaisu muuten, että Tolkien oli jättänyt varsinaisen päähenkilön niin etäiseksi. En muista, että Frodon ajatuksia olisi esimerkiksi kolmannessa kirjassa kuvattu missään vaiheessa, vaan kaikki tapahtumat kerrottiin Samin ja muiden statistien näkökulmasta.   Eli loppukaneetiksi sanoisin, että helvatun yliarvostettu eepos. Mutta kyllä minä tästä kuitenkin jollain tapaa tykkäsin ja yritän ehkä joskus lukea paremmalla menestyksellä uudestaan.

En kyllä noin pitkää viestiä jaksa kirjoittaa, mutta käytännössä olen aivan samaa mieltä kyseisestä kirjasta. Paitsi, etten todellakaan aio lukea uudestaan. Elokuvat on parempia

Pitkä sepustus, mutta asiaahan se on ja minäkin voin sen allekirjoittaa. Sormusten herra kuuluu lukuharrastukseni peruskiviin, mutta ajan myötä olen tajunnut sen ongelmat. Olen lukenut kirjan kaksi kertaa ja sillä toisella ajattelin ekan kerran, että onpas tämä pitkäveteistä välillä ja onpas Frodo oikeastaan aika huono päähenkilö. Tärkeä kirja tuo on minulle edelleen, mutta en tiedä, jaksanko tarttua siihen enää kolmatta kertaa.

[i]Gondolinin tuho[/i] ilmestyy suomeksi huhtikuussa Kersti Juvan suomentamana!   https://www.wsoy.fi/kirja/j-r-r-tolkien/gondolinin-tuho/9789510438350   Uskomattoman hienoa, mutta olisi kiva tietää miksi WSOY suomentaa tämän muttei [i]Bereniä ja Lúthienia[/i].     Ensi huhtikuussa kustantamo julkaisee myös Catherine McIlwainen tietoteoksen [url=https://www.wsoy.fi/kirja/catherine-mcilwaine/tolkien-mies-joka-loi-keski-maan/9789510434468]Tolkien: Mies joka loi Keski-Maan[/url].

[quote="KiLLPaTRiCK" post=57076]En kyllä noin pitkää viestiä jaksa kirjoittaa, mutta käytännössä olen aivan samaa mieltä kyseisestä kirjasta. Paitsi, etten todellakaan aio lukea uudestaan. Elokuvat on parempia[/quote]   Olen jättänyt muut Tolkienit lukematta, koska tämä hänen parhaansa ei vaan uponnut. Tähän on varmaan syynä, että olisin voinut lukea kirjan 80-luvulla ja nyt nähtyäni elokuvat ensin, romaani ei vakuuttanut. Eli kysyn, missä järjestyksessä kannattasi lukea loput kirjat? Kun kutenkin takaraivossa vähän kiinnostaisi mikä tahansa lukematon fantasia...

Kuupposen päivän vuodatukseen on helppo yhtyä. Siitä huolimatta, että mulle Hobitti ja Sormusten herra ovat ne tekijät mitkä saivat arvostamaan fantasiaa pilttinä (tohtori Sykerön, Maameren tarinoiden, Päättymättömän tarinan, Labyrintin, Tumman Kristallin jne. kanssa - mutta ei mennä niin syvälle). Mutta vanhemmiten pieni kriitikko sisässäni on kasvanut suureksi kriitikoksi, ja on pakko myöntää että kirjailija joka kirjoittaa kaksi lukua pelkästä eduskunnan täysistunnosta, ei voi olla hyvä tarinankertoja. (Tai ainakin muistelen että Rivendellin kokous oli kaksi lukua pitkä keskustelu... Voin erehtyäkin)   Sormusten Herra ei ollut edes ensimmäinen oman tyylinsä fantasiakirja, mutta sen suureksi tekemisessä lienee yhdistyneet monet tekijät joista ainakin osa puuttui kilpailevasta aikansa kirjallisuudesta. Onhan siinä yksissä kansissa massiivista eeppisyyttä, myös aikuisille suunnattu sisältö, huolella suunniteltu ja kuvattu maailma, sekä selkeät allegoriat sen aikaisiin ajankohtaisiin tapahtumiin (jotka Tolkien on kieltänyt, mutta se varmaan johtuu miehen omien sotatraumojen aiheuttamista henkisistä puolustusreaktioista) ja hyvin vähän räikeitä loogisia aukkoja tyyliin "paha taikaesine joka on vain piilotettu eikä tuhottu" (TSH pistää todella paljon paukkuja sen selittämiseen, miksi sormus on yhä olemassa vaikka sen ongelmat tiedetään). Ja onnea, helvetin paljon onnea ja hyvä ajoitus.     [quote="KiLLPaTRiCK"]Eli kysyn, missä järjestyksessä kannattasi lukea loput kirjat?[/quote]   Hobitti, ja sitten ei enää muuta jos ei nuo yksinkertaisestikaan kolahda :tongue: Hobitin etuna on se, että se ei ole yhtään kuin Sormusten herra ennen kuin vasta loppusuoralla.   Se elokuvasovituksessa järkyttikin eniten: Hobitista lähdettiin tekemään Sormusten herra -leffaa, vaikka olisi ennemmin pitänyt ottaa mallia vaikkapa 80-luvun satufantasiaelokuvista.

[quote="Rasimus" post=58024]Se elokuvasovituksessa järkyttikin eniten: Hobitista lähdettiin tekemään Sormusten herra -leffaa, vaikka olisi ennemmin pitänyt ottaa mallia vaikkapa 80-luvun satufantasiaelokuvista.[/quote] Tuli heti mieleen, että Hobitti olisi pitänyt tehdä Willow-leffan tyyliin.   Luen muuten Hobittia nyt parhaillaan toista kertaa elämässäni. Hiiohoi hopsansaa-tyyliset laulut ärsyttävät valitettavasti vielä enemmän kuin ekalla lukukerralla, mutta onhan tuo leppoisa ja hauska seikkailutarina edelleen. Huumoria ja jännitystä on sopivassa suhteessa ja tapahtumat etenevät riittävän joutuisasti. TSH on kuitenkin parempi, koska vakavuus iskee minuun keveyttä lujemmin.

[i]Gondolinin tuho[/i] oli [url=https://kirjakauppaliitto.fi/mita-suomi-lukee/toukokuu-2019/]toukokuussa[/url] maamme yhdeksänneksi myydyin aikuisten käännöskirja! Hienoa nähdä, että tällainen teos kiinnostaa suomalaisia. Varmasti Berenin ja Lúthienin tarinalle, joka ilmestyi englanniksi 2017, olisi myös ollut kysyntää suomennoksena. En ole itse vielä ehtinyt lukea Tuhoa. Minulle teoksessa ei taida olla mitään uutta sisältöä, mutta Gondolinin kertomuksen ensimmäinen versio kiinnostaa lukea suomeksi käännettynä.   Huomasin muuten kirjakaupassa, että WSOY on ottanut kovakantisesta [i]Taru sormusten herrasta[/i] -yhteislaitoksesta tänä vuonna uuden painoksen. Sitten kun Amazonin telkkasarja aloittaa, voisi kuvitella, että myyntiin tulee pokkareita tv-sarjakansilla. Siitä huolimatta, että Amazonin sarja sijoittuu Keski-Maan menneisyyteen. TSH:n suomennos on ollut vuosia tarjolla ainoastaan sidottuna kokoomateoksena – viimeisimmistä pokkarilaitoksista on jo aikaa.

WSOY julkaisee ensi toukokuussa laajennetun laitoksen [i]Maamiehestä ja lohikäärmeestä[/i]:   https://www.wsoy.fi/kirja/j.-r.-r.-tolkien/maamies-ja-lohikaarme/9789510448908   Ihan kivaa, mutta en tiedä, millä kriteereillä WSOY katsoi tämän kirjan julkaisun olevan tärkeämpää kuin kaksi vuotta sitten ilmestyneen [i]Beren and Lúthienin[/i] suomentamisen...