Minkä levyn ostit viimeksi?

Manowar - Thunder in the Sky -ep   Tiedä sitten, onko täällä paljonkin bändin faneja? Luulisi olevan, kun ko. porukan lyriikoista löytyy sen kaiken kukkoilun lisäksi myös kuitenkin paljon sitä miekka & magia -kuvastoa. Vahvuudesta löytyy tämän jäpikän mittareilla yksi kovimmista basisteista ja laulajista ikinä, ja olihan se takavuosien Ross the Boss vaan saatananmoinen kitaristi.   Ko. julkaisusta sanottakoon, että on parasta Manowaria sitten The Triumph of Steelin. Erityisesti nimibiisi ja Die With Honor potkii lujaa. Teeskentelen, ettei The Lord of Steel -levyä koskaan tapahtunut, ja tämä on heidän viimeisin. Odotuksia (varovaisia) on myös mahdollista uutta levyä kohtaan.

Iron Maiden - The Book of Souls   Tässähän tämä syyhyää käsissä. Ja kalajat kylymenee. Olen kuunnellut kaikenlaista viime aikoina: The Cure, Killing Joke, Ildjarn, Forgotten Woods, Pyhät Nuket etc. Ei ole epäselvää, mikä soi seuraavat pari viikkoa.   Oli levy sitten millainen tahansa, niin täytyy kunnioittaa pappoja. Maiden is back!

Ghost - Meliora   Tämä se on äärimmäinen easy listening -levy. Todella tarttuvaa ja kaunista heavy rockia okkultisin maustein. Musiikkimakuni spektrumissa vastakkaisella puolella on ne Ildjarnit ja Beheritit, mutta on tälle korvakarkillekin paikkansa. Erityisen miellyttäviä on hiljaisemmat biisit kuten Cirice, He Is ja Deus in Absentia.   Black Sabbath ollut varmaan ghoulijoukolla kovassa kuuntelussa. Imago revohkalla hiukan päälleliimattu ja kulunut, mutta mikäs siinä, jos homma muuten toimii.

Jälleen tuli käytyä Äxxässä. Mukaan tarttu öari loistokasta levyä.   Amorphis: Under The Red Cloud Juice Leskinen: 37 Laulua Suomesta   Alun perin lähdin vaan hakemaan Amorphista mutta ei tota Juicee voinu olla ottamat.

Kamelot esiintyi Rytmikorjaamolla eilen (2.10.) ja ostin sieltä heidän uusimman levynsä Havenin nimmareilla varustettuna. :cheesy:

Hello hello hello!   Kysmys numero 1. Onko täällä nirvana faneja? Itse lukeudun niihin ja tänään kuulin ilouutisen.   UUTTA MATERIAALIA 13.11.2015!!! Samalla levyn Kurt Cobainin "soolo" tuotantoa. Huhuhuh kun meni kylmät väreet. Levyn nimi siis: [b]Nirvana / Cobain, Kurt:[/b][u] Montage of heck: the home recording[/u]   Tilasin ennakkoon levyn. Harmi etten ole suomessa että voin samana päivänä kuunnella.   Kysymys numero 2. Entäs Pantera. Tältäkin legendaariseen maineeseen noussut metalli bändi julkaisee uutta materiaali. Best of levy jossa on jotain uutta, boksissa on taas yhtyeen aiempi levytuotanto kokonaan. Eli tuli ennakkoon hankittua PANTERAN uusilevy + kokoelmaboksi. Toiset kylmät väreet. Enää pitää odottaa ja laskea tunteja

Mukava kuulla, että Cobain ja Dimebag jaksavat vieläkin säveltää uuttaa kamaa. Toivottavasti vauhti pysyy yllä vielä pitkään.   [spoiler]Hehe.[/spoiler]

Nirvana levyssä ainoa mitä cobain ei soita on rummut. Ainoa mikä mietityttää on kotiäänitys. Kappaleet oli Cobainin kokeiluja eli sieltä voi tulla ihan mitä tahansa.

Beherit - Engram   Kommentoidaanpa tätäkin, vaikka ostin tämän oikeastaan jo kuukausi sitten...   Itellä on hyviä muistoja, kun kuuntelin Drawing Down the Moonia korvalappustereoista kävellessäni silloisen kotikylän teitä joku 15 vuotta sitten. Edelleen ehkä se ykköslevy suomalaisesta bm:sta. Onhan niitä aikalaisia toki muitakin kovia, Morningstar, Black Crucifixion, Archgoat, (Sigillum) Diaboli, Barathrum ym.   Mutta tää levy. Tykkään aivan helvetisti. Mieluummin tätä melkein kuuntelee kuin Drawingia. Johtuneeko siitä, että ko. levy on pyörinyt soittimessa sen miljuuna kertaa. Tämän hetken suosikkeja on ne suoraviivaisemmat biisit All in Satan ja Suck My Blood. Mutta eipä niissä tunnelmallisemmissakaan (Axiom Heroine, Demon Advance) mitään vikaa ole.   Suosittelen kaikille, jotka tämän tyylin musiikista pitää. Miksen ostanut jo 8 vuotta aiemmin? Noh, Beherit -innostus oli kyllä telakalla jonkin aikaa, että siinä ehkä se syy...

Tilasin itselleni aikaiseksi joululahjaksi CdOnin black friday -alesta Seinabo Seyn levyn [i]Pretend[/i]. Törmäsin Seyhin ekan kerran Buzzfeedissa joskus loppukesästä ja ihastuin varsinkin [i]Hard time[/i] -biisiin. Katsoin YouTubesta kaikki mahdolliset videot ja tulin siihen tulokseen että tämä levy, on potentiaalisesti loito-ostos. Ekan kuuntelun jälkeen en ole enää niin varma. [i]Hard timen[/i] lisäksi hyviä biisejä ovat [i]Younger, Pretend[/i] ja [i]Pistols at dawn[/i] mutta loput 10 ovat vähän tylsän puoleisia. Toivottavasti mieli vielä tästä muuttuu jahka tulee kuunneltua levyä enemmän.

Lähistölle sattui Levymessut ja pakkohan nuo aina käydä tutkiskelemassa. LP hyllyyn löytyi taas täytettä...   Genesis: Invisible touch Robert Plant: Shaken 'n' stirred Steve Hacket: Bay of kings Pekka Pohjola: visitation Pekka Pohjola: Keesojen lehto   sekä viimeisillä taskunpohjan kolikoilla vielä 22-Pistepirkon cd Rumble City, LaLa Land ennenkuin oli pakko paeta paikalta... :lol:

Viime viikkoina tullut ostettua Black Sabbathin Mob Rules. Pakkohan tuo oli hankkia, kun Dion aikaisista levyistä Heaven & Hell on omissa kirjoissa aika hemmetin korkealla. Ozzyn aikaisen Säpätin kanssa mulla on aika pitkä historia. Black Sabbath-Sabotage aikavälin levyjä on kuunneltu kaiken muun hevin ohella jo sieltä murkkuiästä asti. En enää kaikkia levyjä edes omista, mutta kyllähän jotkut Paranoidit ja Master of Realityt muistaa vieläkin etu- ja takaperin .   Riffit edellähän Mob Rulesillakin mennään. Paljon tasaisempi tämä on kuin Heaven & Hell, jossa oli niiden kunkkubiisien seassa vähän yhdentekevämpiäkin vetoja. Huippukohdat on aika lailla samalla tasolla kuin edeltäjälläkin. Tosin eihän mikään Die Youngia tai Lonely Is the Wordia lankulta lyö.   Sabbath on lähes kaikissa muodoissaan loppumaton. Vielä pitäis ne Tony Martinin aikaiset levyt jostain hommailla.

Yllätin itseni ja ostin tämän hetken kovimman suomalais pop rock yhtyen tuotannon.   Haloo Helsinki! Yllätävän hyvä yhtye ja hienoja sanoituksia. Rockkarille iso yllätys.

Type O Negative - Life is Killing Me Basil Poledouris - Conan the Barbarian soundtrack   Conan tuli ostettua, koska on ollut mulle aina rakas levy ja hukkasin aikaisemman kappaleen. Type O:n ostin "sokeana", mutta eipä tuo yllättänyt. Laatukamaa, kuten muutkin bändin levyt.   Huomenna pitäis tippua Moonsorrow'n uusin postiluukusta. Ja mitä olen kuullut, niin aikas mojovaa settiä. Se on palkitsevaa, kun saa saastuttaa korvansa laatumusalla.

Mitä näitä nyt oli...   [b]Six Feet Under - Death Rituals[/b]   [img size=300]https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/8/83/Six_Feet_Under_-_Death_Rituals.jpg[/img]   Jossain vaiheessa jopa suurimman suosikin asemaa kirjoissani pitänyt death metal-yhtye hoitaa hommansa useimmiten erinomaisella iskevyydellä, mutta aina ei osuta ihan napakymppiin. Suurin osa levyn biiseistä toimii varsin kelvollisesti, mutta mukana on aika paljon tylsempääkin kamaa, joka ei vaan saa minua innostumaan. Yhtye ei ole koskaan kikkaillut liikoja, mutta tällä levyllä ilmaisu on hieman liiankin pelkistettyä. Biiseihin olisi kaivannut enemmän koukkuja, vaihtelua ja ehkä ripauksen melodiaakin, koska simppelit riffit eivät tällä kertaa yksinään riitä. Tokihan tukevat soundit antavat jämäkkyyttä vaisumpiinkin hetkiin, mutta kokonaiuus ei kuitenkaan yllä kohtalaista korkeammalle. Kyllähän tämä kokoelmaani kelpaa, mutta kovin usein en varmasti tule levyä hyllystä pomimaan.   [b]Kataklysm - Heaven's Venom[/b]   [img size=300]http://www.nuclearblast.de/fr/label/music/releases/dateien/1276593565_large.jpg?x=330&y=330[/img]   Kanadan melodisen death metalin konkarit ovat viihdyttäneet minua kaikilla levyillään, mutta eniten näillä uudemmilla, joilla melodian ja riffirunttauksen yhdistelmä on ollut mielestäni parhaiten tasapainossa. Soundit ovat muuttuneet samalla jatkuvasti puhtaammiksi ja selkeämmiksi, monien korviin varmasti liikaakin, vaan eivät onneksi omiini. Kitarat möyrivät matalalta ja mättö tuntuukin suorastaan vyöryvän ulos kauttimista, mitä monipuolinen rumputyöskentely tukee erinomaisesti. Täytyy sanoa, että aluksi levy ei napannut täysillä mukaansa ja kyllähän osa riffeistä pysyttelee jähmeän oloisena vieläkin, mutta lisäkuuntelut paljastivat jokaisesta kappaleesta omat kohokohtansa. Tässä ei olla klassikon äärellä, mutta suurempaa valittamistakaan en keksi.   [b]Bathory - Destroyer of Worlds[/b]   [img size=300]http://www.metal-archives.com/images/9/0/2/902.jpg?3816[/img]   Tämän albumin myötä Bathory-kokoelmani on vihdoin täydellinen. Kahden varsin heikon thrash-metal levyn jälkeen yhtye palasi takaisin hitaamman ja tunnelmallisemman ilmaisun pariin, joskin Blood on Ice-albumi taisikin koostua enimmäkseen 80-90-lukujen taitteessa sävelletystä materiaalista. Sama koskee varmaankin myös tätä levyä, joskaan en tunne sen syntytarinaa. Kappaleiden tyylit vaihtelevat kuitenkin sen verran, että tunne eri aikoina ja eri fiiliksissä luodusta musiikista on vahva. Viikinkiteemainen, maltillisen mahtipontinen meininki on pääosassa, mutta perinteistä heavy metalia ja sitä Requiem/Octagon-kaksikolta tuttua rässinrätkettä on jostain syystä sekoittamassa kokonaisuutta. Rässi on onneksi aavistusen kulkevampaa kuin varsinaisella rässikaudella, mutta vain aavistuksen. Albumin hyvät biisit ovat erinomaisia, huonommat puolestaan yhdentekeviä, joskaan eivät umpisurkeita. Levyn pystyy kuuntelemaan kokonaankin läpi ilman vaivaantumista, mutta matka on melkoisen epätasainen.   [b]Kreator - Enemy of God[/b]   [img size=300]https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/9/9d/Kreator_-_Enemy_of_God.jpg[/img]   Hyllyyni on päätynyt myös oikeaa, hyvin tehtyä thrash metalia ja Kreator onkin pitkään ollut suurin genresuosikkini. Nämä saksalaiset eivät ole koskaan edustaneet minulle aivan sitä lajinsa suorinta ja vihaisinta laitaa, jonne maanmiehensä Sodom ja Destruction mielessäni sijoittuvat ja siinä onkin bändin vahvuus. Vaihtelevuus, monipuolisuus ja eräänlainen melodinen hienovaraisuus kuuluvat tämänkin levyn valtteihin, asiaan kuuluvaa raskautta ja aggressiota unohtamatta. Mille Petrozza voisi jättää edelleen puhtaat laulut laulamatta, mutta siinäpä ainoa levyn maininnan arvoinen epäkohta. Kokonaismitta voisi toki olla pari biisiä lyhyempi, mutta levy on silti napakampi kokonaisuus kuin edeltävä Violent Revolution-plätty.

Pitäis varmaan koittaa tota Bathoryn levyä vielä, että lähtiskö se. Kolme ekaa biisiähän siinä on ihan kunkkukamaa, varsinkin Ode.   Type O Negative - Bloody Kisses ja October Rust   Type O -diskografia täydentyy hiljalleen. October Rust on jo vanha tuttu. My Girlfriend's Girlfriend ja Wolfmoon tuli rekisteröityä biiseinä jo silloin aikoinaan. Bloody Kissesiä en ole vielä pyöräyttänyt, mutta eiköhän sitä vielä tänäpänä jossain vaiheessa kerkeä.

Arcturus - Sideshow Symphonies ja The Sham Mirrors   Tässähän näitä on iltapäivä pyöritelty. Eivät ainakaan ensikuulemalta yhtä voimakkaita tunteita herätä kuin La Masquerade Infernale (joka on muuten hemmetin kova levy), mutta jotain näissäkin kieltämättä on. Tuli ostettua nämä lähinnä uteliaisuudesta, sillä tahdoin tietää, pystyvätkö myöhemmät Arcturus-tuotokset saavuttamaan sen saman sirkusmaisen ja hämärän tunnelman, mikä edellä mainitulla albumilla oli. Hullujen taiteilijoiden kollektiivi Arcturus tuntuu olevan edelleen, muttei enää niin hullujen kuin aikoinaan.

Warlord - And the Cannons of Destruction Have Begun   Triptykon - Shatter   Warlord on näitä varhaisen jenkkiläisen power metallin edustajia, joihin itellä on ollut aina suurempi soft spot, kuin myöhemmin Euroopassa kehittyneeseen power metalliin. Mulla on ennestään Warlordilta Deliver Us -ep, jota tuli joskus pyöriteltyä aika ahkeraan. Paremmat soundit tällä täyspitkällä ainakin tuntuisi olevan - huomaa hyvin, kun jotkut biisit on samoja. Kristillissävytteiset lyriikat tuo levyyn vielä oman charminsa.   Triptykon tuskin mitään suuria yllätyksiä tarjoilee. Eiköhän meno ole aika samasta puusta kuin kahdella täyspitkälläkin. Mutta se tuskin haittaa, sillä ne on suunnilleen ne kaksi parasta levyä, mitä Telluksella on viime vuosina tehty.

Noin viikko sitten tuli eksyttyä levykauppaan ja hankittua [i]The 69 Eyes[/i]:sin [i]Universal Monster[/i] albumi ja [i]Apocalyptican Shadowmaker[/i] albumi. Ovat kuulostaneet hyvältä tai oikeastaan mahtavilta :)   [img ]http://i.ebayimg.com/t/69-EYES-UNIVERSAL-MONSTERS-CD-NEU-/00/s/NjAwWDYwMA==/z/fUYAAOSwYmZXDmmm/$_35.JPG[/img]     [img ]http://www.metalobsession.net/wp-content/uploads/2015/06/apocalyptica_shadowmaker.jpg[/img]

Riot - Thundersteel Satan - Court in the Act   Pakko se oli taas tilaus pistää menemään. Tulee jotenkin epämukava olo, jos ei saa uutta musaa tasaisin väliajoin kajareihin. Vanhoja hevijyriähän nämä kummatkin on, eli ei nyt siinä mielessä mitään sokeita ostoksia.   Riotilta on pari levyä ennestään hyllyssä (Restless Breed ja Born in America), mutta eivät ole ihan täysillä iskeneet. Thundersteelin nimibiisi kuitenkin vaikutti sen verran kovasti, että piti hommata.   Satanilta mulla löytyy jokunen biisi jollain vanhalla NWoBHM -kokoelmalla, ja muistaakseni ihan laatukamaa.

Noin kuukausi-pari sitten ostin [b]The Kovenant[/b]in [i]Animatronic[/i] levyn uusintapainoksen, perinteinen cd siis kyseessä. Norjalaista industral metalia. Jos tykkää nyrjähtäneestä kalseasta "scifi" tunnelmasta, heleästä naislaulusta ja hallitun kaoottisesta jytkytyksestä niin suosittelen kuuntelemaan bändin tuotantoa. En yleensä tästä genrestä niin välitä, mutta tämä vaan toimii erikoisella persoonallisuudellaan, kuten seuraava levykin Nexus Polaris, jonka omistin jo ennestään.   [img ]http://www.soundi.fi/wp-content/uploads/old/soundi/record_review/The+Kovenant_Animatronic_5906.jpg[/img]   Toinen, samoihin aikoihin ostettu levy oli kotimaisen [b]Silentium[/b] yhtyeen [i]Seducia[/i] levy. Tyylilajiltaan yhtye soittaa gootimpaa metallia, aika lailla My Dying Bride -henkistä, raskasta melankolista tunnelmointia mies- ja naislaululla. Bändiltä omistan yhden aikaisemman levyn, Sufferion - Hamartia of Prudence, joka on mielestäni aivan hillitömän upea ja suorastaan riipivän traaginen ja koskettava.. ja kuitenkin kaunis.   Tämä uudempi Seducia levy on kevyempää, menevämpää ja suoraviivaisempaa tunnelmointia. Tykkään sekä vanhasta että uudesta tyylistä, tosin tämä uusin levy ei ole minulle - ainakaan ihan vielä- auennut mitä nyt olen sitä vähän kuunnellut.   [img ]http://ecx.images-amazon.com/images/I/61WxBRJ5nqL._SY355_.jpg[/img]

Roky Erickson - Don't Slander Me Sleep of Monsters - II: Poison Garden   Tuossa männäpäivänä taas laitoin tilauksen. Rokya odotan varsinkin erityisellä mielenkiinnolla. Ehkä kuunnelluin yksittäinen artisti mulle tämän vuoden puolella, ja tarkoitus olisi hankkia mieheltä pikkuhiljaa kaikki mahdolliset levyt, kun rahatilannekin vaikuttaa nyt tosi hyvältä.   Poison Gardenilta pari biisiä kuullut, eivätkä päässeet ihan samalle tasolle debyyttikiekon parhaiden vetojen kanssa. Luotto levyyn on silti pirun kova. Tuskinpa tuokaan suuremmin pettää...

Wasp - The Crimson Idol Judas Priest - Redeemer of Souls Iron Maiden - No Prayer for the Dying Black Sabbath - Dehumanizer Saint Vitus - Die Healing   Sori tämä spämmäily, mutta heavy ei jätä miestä rauhaan - eikä pidäkään.   Ko. Maiden-levy on tuttu takavuosilta, mutta lähti silloin puolitutun/varkaan matkaan. Säpätti Dion kanssa on aina voittava kombinaatio, ja ko. Wasp-kiekko on hotsittanut jo pitkään saada haltuun. Vitusilta on tuttuja vain Born Too Late ja V, joten nyt oli aika alkaa niitä vanhempiakin levyjä bändiltä keräämään. Lisäksi piti ottaa selvää, miten pahasti Priest munaa uusimmallaan. Eipä itse asiassa kovinkaan pahasti.   Maiden ja Priest näistä on jo käsissä, muut odottelee vielä postissa tuloaan.

Hanoi Rocks - Two Steps from the Move & Back to Mystery City   Bathory - Nordland II   Bathory tuli ostettua uudestaan kun hävisi takavuosina. Mulla näköjään hukkuu levyjä samanlailla kuin sukkia pesukoneeseen. Löytyy kyllä hyllystä kummatkin Nordlandit tupla-LP:nä, mutta kun ei vinyyliä tule oikein enää kuunneltua. Cd on se mukavin formaatti mulle. Kaikki Bathoryn viking metal -levyt on heittämällä kaikkien aikojen top-20 levyjä tässä huushollissa, eikä ne kolme ekaakaan kauas jää.   Hanoit on semmosta aika mukavaa party rock'n'rollia. Oli pakko tsekata, sillä onhan Hanoi se tärkein rockbändi, mitä tästä maasta on tullut. Two Steps... ollut ehkä enemmän kuuntelussa, onhan siinä suunnilleen ne bändin kaikki isoimmat biisit. Toisaalta esim. Back to Mystery Cityn Until I Get You on sellaista mannaa korville, että alta pois.

^^ Lämmittää mieltä ja sydäntä, kun huomaa, että joku jaksaa pitää Bathoryn muistoa yllä. Siinä on kyllä yksi maailman hienoimmista ja vaikutusvaltaisimmista yhtyeistä. Olen varma, että Quorthon olisi kyennyt vielä moniin urotekoihin, mikäli kuolema ei olisi korjannut niin aikaisin.