Minkä levyn ostit viimeksi?

Katsoin areenasta jonkun kolmeosaisen dokkarin tukkahevistä, ja se on saanut minutkin palaamaan enemmän siihen genreen ja automatkoilla on soinut erityisesti Mötley Crüe ja W.A.S.P. (Olen 80-luvun lapsi ja silloin niitä niitä kuuli melkein kyllästymiseen saakka, mutta ovat nykyisin aika mukavaa nostalgiaa)   Pitääkin lisätä tuo Ratt levykin puutelistalle ja myös Quiet Riotin Metal Health, koska kuullostivat hyvältä parin youtubesta tsekkaamani biisin perusteella.

Voin itsekin suositella tuota Areenan dokkaria, joka antaa ihan hyvän ja viihdyttävän katsauksen koko ilmiöön. Sen katsominen taisikin hieman vaikuttaa siihen, että glamia on tullut kuunneltua tässä alkukesällä paljon.

Kotipaikkakunnallani järjestettiin viikko sitten eräs antiikki- ja keräilytapahtuma, jonka yhteydessä oli myös takakonttikirppis yhdellä parkkialueella ja vuokrapöytäkirppis nuorisoseurantalolla. Löysin kourallisen CD-levyjä aika halvalla (2-4 euroa kappale) Hankin myös aikaisemmin mainitun Ratt levynkin huutonetistä ja samalla myyjällä oli hieman muitakin kiinnostavia.   Dio: Holy Diver Dire Straits: Money for nothing Poets Of The Fall: Carnival of Rust Poets Of The Fall: Twilight Theater Ratt: Invasion of Your Privacy The 69 Eyes: Blessed Be The 69 Eyes: Wasting the Dawn Warmen: Beyond Abilities

Katso, topikki yrittää herätä henkiin.    Tuossa on hiljattaisia ostoksia/tilauksia. Pidemmälle ei nyt jaksanut kaivella. Heviähän noissa enimmäkseen on.   Anthrax - Among the Living Autopsy - The Headless Ritual Autopsy - Morbidity Triumphant Samael - Solar Soul Witchfinder General - Soviet Invasion The Candles Burning Blue - Pearls Given to the Swine Iron Savior - Dark Assault Mütiilation - Vampires of Black Imperial Blood Sleep - Sleep's Holy Mountain Spock's Beard - The Light Corrosion Of Conformity - Good God / Baad Man Forgotten Woods - Race of Cain Kansas - Original Album Classics Melechesh - Emissaries Danzig - 4p Pantera - Vulgar Display of Power Sepultura - Arise Sepultura - Beneath the Remains Solitude Aeturnus - Into the Depths Of Sorrow / Beyond the Crimson Horizon Uriah Heep - Sea of Light Nirvana - In Utero Blitzkrieg - A Time of Changes Tokyo Blade - Night of the Blade Tygers of Pan Tang - Spellbound Witchfynde - Give 'Em Hell Air - 10 000 hz Air - Love 2 Air - Virgin Suicides Aphex Twin - I Care Because You Do MC 5 - Kick Out the Jams New Order - Movement Nico - The Marble Index The Velvet Underground - White Light/White Heat

[b]Depeche Mode - Speak & Spell[/b] (LP)   [img]https://i.imgur.com/R4stw3S.jpeg[/img]   Jos pitäisi valita suosikkiyhtyeeni metalli/rock-musiikin ulkopuolelta, se olisi luultavasti Depeche Mode. Siihen aikaan, kun kiinnostuin laajemmin elektronisista soundeista, päätyi tämä brittipopin uranuurtaja kuuntelulistalle hyvinkin nopeasti. Ryhmän ensimmäinen albumi muistetaan varmaan parhaiten siitä, että se on pääosin Vince Clarken säveltämä. Vaikka kyseinen ukkeli teki myöhemmissä projekteissaan aika erilaista musaa, kuulostaa Speak & Spell mielestäni enemmän yhtyeeltä itseltään kuin vaikka Erasurelta, josta Clarke tuli myöhemmin kuuluisaksi. Nyt kun kuuntelin levyä pitkästä aikaa uudelleen, pidin siitä enemmän kuin muistinkaan. Piipittävät, helisevät ja hieman videopelimäiset soundit varsinkin miellyttävät korviani.   [b]Judas Priest - Ram it Down[/b] (LP)   [img]https://i.imgur.com/WmMZLXq.jpeg[/img]   Tämä ei ole kovin arvostettu levy Judas Priestin diskografiassa, mutta itse olen aina pitänyt siitä, vaikka enpä sitä kovin usein ole silti koskaan kuunnellut. Levyn aloittava nimibiisi on kuitenkin yksi yhtyeen parhaista ja sen väkevät soolotilutukset saavat haukkomaan henkeä. Levyn piti alunperin olla osa Twin Turbos-tuplalevyä, mutta lopulta kokonaisuus jaettiin kahtia, jolloin Turbolle päätyi pehmeämpää rokkia ja Ram it Downille hieman riuskempaa heavy metalia. Albumia värittää aika voimakkaasti konerummut, vaikka ne pistävät korvaan lähinnä hitaammissa kappaleissa. Minua albumin hienoinen elektronisuus ei haittaa, pikemminkin päinvastoin.   [b]Deep Purple - Slaves and Masters[/b] (LP)   [img]https://i.imgur.com/TsoS1kd.jpeg[/img]   Tässä jälleen levy, joka ei kuulu yhtyeensä parhaimpiin tai tunnetuimpiin. Itse kuitenkin viihdyn sen äärellä hyvin, eikä levy nyt mitenkään erityisen kaukana ole Deep Purplen parhaimmista tekeleistä. Mikrofonin varressa esiintyy tällä kertaa Joe Lynn Turner, koska yhtyeen pääsolisti Ian Gillan oli eronnut tai erotettu, eikä ensimmäistä kertaa. Vaikka yhtyeen asiat eivät olleet tuohon aikaan pelkästään hyvin, kuulostaa Slaves and Masters tasapainoiselta ja varmalta hard rockilta, jossa on myös selkeää AOR-tunnelmaa. Biiseillä on oma identiteettinsä ja yhtye kuulostaa enimmäkseen itseltään, vaikka albumin tyyli onkin enemmän vakava kuin riehakas.