Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

[b]Dark Shadows (2012)[/b]   Kummallista mutta muistan kuulleeni tästä vain kehuja. Odotin koko filmin ajan että koska tämä paranee mutta sitä ei tapahtunut. En pitänyt filmin huumorista, se vain ei toiminut ollenkaan, no ehkä paria pikku juttua lukuunottamatta [spoiler](kuten sitä että Barnabas näkyi pikaisesti nukkumassa vaatekaapin ylähyllyllä)[/spoiler].   Alkuperäistä 60-luvun Dark Shadows sarjaa en ole nähnyt, mutta 1991 Dark Shadows Revival minisarjan olen katsonut pariinkin kertaan, viimeksi viime vuonna. Ja siihen verrattuna tämä oli aivan kauhea tekele. Poissa oli täysin romantiikka mitä minisarjassa oli ja draama/kauhuvibat jäivät huonon komedian alle nekin. Filmissä Barnabas oli vampyyrinä täysin epäuskottava ja naurettava (ei hyvällä tavalla). Tyyli viittaa siihen tekijät kuvittelivat kai tekevänsä jotain Addams Familyn tapaista, mutta epäonnistuivat surkeasti. Katsokaa minisarja, se on oikeasti tuplasti parempi kuin tämä jolle ei mitenkään voi antaa enemmän kuin (4/10).

[b]Thor:The Dark World[/b] Marvelin sarjan hahmon Thor toinen elokuva. Verrattuna ensimmäiseen osaan toisessa osassa on paljon enemmän toimintaa, huumoria ja viihdyttävyyttä kuin ensimmäisessä osassa. Mielestäni edellinen osa oli jopa hetkittäin tylsä. Pidin tästä ja paljon. Suosittelen myös niille joita ensimmäinen osa ei vakuuuttanut.   [b]Hyde Park on Hudson[/b] Amerikan presidentti Franklin D. Roosevelt viettää aikaa kesäasunnollaan vuonna 1939. Hänen kaukainen serkkunsa Daisy kutsutaan kylään ja heille kehkeytyy suhde. Suhdetta kuvataan hyvin hienovaraisesti. Mielenkiintoista on katsoa kuinka Britannian kuninkaallisia kuvataan, kun olemme juuri nähneet Kuninkaan puheen, jossa samat kuninkaalliset ovat paljon "britimpiä" ja hienoa nähdä näitä vivahde-eroja elokuvien välillä. Elokuva oli hyvin hidastempoinen, mutta kahden tunnin aikana ei silti päässyt kyllästymään.

[b]The Bling Ring[/b] Huumeita, biletystä, ryöstöjä ja kuvia itsestään taustalla soivan biletysmusan tahdissa. Yksitoikkoinen mitään sanomaton elokuva. Ups, ai näin voi käydä, jos varastaa toisilta.

Gravity   Elokuva, joka rakastaa piiiitkiä ottoja. Mutta hyssykät kun se tehdään kauniisti.   Sandra Bullock ja George Clooney ovat astronautteja ja rakentavat kivaa härveliä (joku uusi luotainko se oli?) avaruudessa telluksen vieressä. Kaikki ei mene putkeen ja loput näkee valkokankaalta tai levyltä.   Pidin kovasti elokuvasta ja tuntui hämmentävältä että Clooney onkin sivuosassa. Bullock ja Clooney tosin ovat hyvä pari ja useaan otteeseen hymyilytti; dialogi on onnistunut. Ensimmäisestä Alien-elokuvasta tuttu "avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi"- tunnelma saadaan kivasti aikaan. Samalla unohduin useamman kerran vain ihailemaan maapallon silhuettia; 3D pääsee oikeuksiinsa tällaisessa elokuvassa. Ja kun toiminta alkaa, niin se tottavie alkaa.   Kai tässä on hieman scifiäkin, mutta enemmän se on mielestäni pohdiskeleva elokuva. Tosin jopa minunkin maalaisjärkeni mukaan leffassa pistetään muutaman fysiikan laki turhan suoraksi. Siis tavalla, jonka taviskin pistää merkille. Elokuva ei suuremmin pitkitä asioita, joten sekin on hyvä asia.   Loppu sai minun vereni kiehumaan. Riemusta.   Menkää kattomaan. :smile:

Stark Trek - Into the darkness   Uusi star trek ei vakuuta yhtään. Rebootatussa maailmassa ei ole yhtään samaa tunnelmaa kuin alkuperäisessä ja uusi Kapteeni Kirk on tyhmä amerikkalainen. Elokuvassa ei myöskään tapahtunut juuri mitään. Jotain tehostekohtauksia ja sitten ihmeellistä häsläämistä joka ei johtanut juuri mihinkään. Ei jatkoon.

[quote="Ligandi" post=4249]Gravity   Elokuva, joka rakastaa piiiitkiä ottoja. Mutta hyssykät kun se tehdään kauniisti. [/quote]   Oi, tämä pitääkinn mennä katsomaan vain jo ihan tuon takia!     ---------------------------------------------------------------------   [b]The Dark Knight Rises[/b]   Katselin kolmannen Batmanin viikonloppuna, oli edelleen ihan miellyttävä. Nyt kun tiesi/muisti juonen kulun, jaksoi keskittyä enemmän katselemaan hahmoja ja luotuja ympäristöjä.   Bane oli edelleen varsin hyvä pahis, ja hänen äänensä yhtä ihastuttavan kylmiä väreitä aiheuttava kuin edelliselläkin katselukerralla leffateatterissa. Batman oli taas hyvin synkkä ja masentunut (on sitä aina?), mutta Christian Bale tarjoaa sen verran silmänruokaa, että hänen tokenemistaan jaksoi katsella. Anne Hathawayn Kissanainen ei edelleenkään vakuuttanut, aika tylsä hahmo. Kuten ystäväni sitä sanoi, Kissanaisen motiivi tehdä asioita muuttui lähes joka kohtauksessa. Myöskään hänen puvustaan ei otettu kaikkea irti (tosin koko leffan tummanpuhuva ilme varmasti vaikeutti sitä).   Uudelleen katsominen toi esiin muutaman hassun seikan: [spoiler]Yksi oli se, että Batman mäiskii Banea ihan hulluna pariin otteeseen. Lopulta tulee Fox ja posauttaa Banen hengiltä hetkessä. :)   Toinen liittyi sitten siihen pommiin. Ensinnäkin se oli yllättävän kolhuja kestävä... ja oliko se tärkeintä kuunnella pahiksen viimeisten elinhetkien vuodatusta, kun pommi tikitti viimeisiä minuutteja? Ei mitään järkeä. [/spoiler] Leffan lopetus oli mainio, pidin edelleen sen jättämästä tunteesta.

[b]After Earth (2013)[/b]   Will Smithin ja hänen poikansa komea, mutta auttamattoman typerä scifi-tarina missä he haaksirikkoutuvat 1000 vuotta aiemmin hylkäämälleen maapallolle. Kasvukertomus tiukasta sotilas-isästä ja hänen pojastaan jolla on vaikeuksia täyttää isänsä vaatimuksia.   Taas kerran valtavan kallis (130M $) maksanut elokuva jossa se heikoin osa, eli käsikirjoitus pilaa koko jutun. Olisivat antaneet käsikirjoituksen kommentoitavaksi edes yhdelle normaalia maalaisjärkeä omaavalle tyypille ja kuunnelleet mitä sanottavaa hänellä olisi ollut niin filmistä olisi aivan ilmaiseksi saatu monta kertaa parempi. Typerät kohdat eivät olleet sentään aivan niin pahasti vitutusta aiheuttavia kuin Prometheuksessa, mutta ei paljoa puuttunut. Ohjaajana ja käsikirjoittaja M. Shyamalan jolla elokuvat hienon Kuudes aisti jälkeen ovat heikentyneet ja heikentyneet. Niin ja sanotaan nyt vielä lopuksi että Jaden Smith oli tässä aivan saakelin huono näyttelijä, aivan eri tasolla kuin mitä hänen Karate Kid elokuvassaan. Arvosana elokuvalle (3/10)   Joitain vitutusta aiheuttaneita juttuja: [spoiler]Avaruusalus oli todella huonosti suunniteltu. Muoviseinät jotka eivät kestäneet mitään, ja yhtäkkinen valtava määrä rojua ennen tyhjillä käytävillä onnettomuuden jälkeen... tuli ihan mieleen jo ne legendaariset Babylon 5:en kattopalkit jotka aina putoilivat.   Alienin aistit jotka haistoivat ihmisen pelon kaukaa, mutta eivät mitään muita ihmisen hajuja?   Maapallon kiertorata/ratakulma oli ilmeisesti muuttunut koska päivällä oli trooppinen ilmasto ja öisin saatin lunta. Kuun poistuminen tasapainottamasta voisi kenties aiheuttaa moista? Se ei ollut ongelma, mutta kun nuo valtavat lämpötilaerot eivät näkyneet kasvi- ja eläinkunnassa, niin se oli. Trooppinen kasvusto kyllä kuolisi moisiin lämpötilaeroihin ja paikan pitäisi näyttää joltain tundralta.   Kotka joka ensin yritti tappaa, sitten raahasi kylmältä suojaan maan alle kuollen itse...   Hätälähetin joka lähettää viestin hyvin toiseen tähdistöön, mutta ei selviä otsonikerroksesta...   Kaksiteräinen taisteluase. Ilmeisesti nanoteknologiaa ja ihan siisti sinänsä, mutta oliko moisen alienin kanssa pakko käyttää lähitaisteluasetta, varsinkin kun pelkoferomonit olivat haittana. Räjähtävät luodit tai kauempaa leikkaava lasersäde olisi hoitanut homman paljon fiksummin.   Poika jolla ei näyttänyt olevan juurikaan älliä päässä. Ärsyttää paviaanilaumaa, päästää leijonat linnun pesään asti sen sijaan että koittaisi torjua ne suuaukolla. Poika joka on peloissaan koko filmin ajan mutta onnistuu muka lopussa epäuskottavasti pääsemään siitä eroon. [/spoiler]

[b]Saigo no Chushingura - The Last Ronin (2010)[/b]   Upea samuraifilmi joka käsittelee 47 Roninin tarinan jälkimaininkeja. Siinähän uskolliset samurait kostivat isäntänsä kuoleman ja joutuivat tekemään seppukun, mutta kaksi on vielä hengissä. Toinen komennettiin pitämään huolta jäljelle jääneiden perheestä, ja toinen nuoresta tyttärestä.   Sielukas, koskettava, kaunis, rauhallinen melodraama joka kertoi samuraista ja tämän kasvattityttärestä, uskollisuudesta, velvollisuudesta ja vähän rakkaudestakin. Hienosti kuvattu ja näytelty, hyvä ääniraita myöskin. Miekkailua tässä ei ole juuri nimeksikään. Yksi hienoimpia elokuvia mitä olen nähnyt aikoihin. (9/10)   Japanissa on tehty viime aikoinan paljon tämän tyylisiä, rauhallisia ja viisaita samuraifilmejä, jotka ovat enemmän draamaa kuin toimintaa, kuten Ame Agaru "Sateen jälkeen" (1999), Love and Honor (2008) ja The Hidden Blade (2004) joista tämä Last Ronin on joukon paras.

Leijonasydän-elokuvan kävin viikonloppuna katsomassa. Etukäteen tiesin tarinan juonta mutta yritin unohtaa tietämäni ruvetessani seuraamaan kuvaa. Kyllähän juonen jatkon saattoi päätelläkin filmiä katsoessaan - ja jotenkin lopunkin. Pidin rainasta, vaikka välillä tuhisinkin hiljaa kiukusta elokuvassa väkivaltaan syyllistyville. Hoin itsekseni, että ´näyttelijöitähän nuo ovat` mutta toisaalta koin kiukkuni aidoksi: tiedänhän vastaavaa tapahtuvan tosielämässä. Silkat mölyt jouduin pitämään mahassani, sillä katsomo oli lähes täysi.   Elokuvissa käydessäni minua joskus tympii pitkäkestoinen mainosfilmien ja trailerien tulva, joka äänekkäänä velloo katsojien keskuudessa ja yllä. Vähempikin riittäisi - vai ovatko mainostulot niin messevät, että kaupallinen tiedoteryöppy on perusteltua? Ohjelmistoon tulevista elokuvista on toki hyvä saada maistajaisia mutta kenties niidenkin ahmaisemaa aikaa voisi supistaa.

Kannattaa aina mennä 5min myöhässä Finnkinoon, niin välttää ne pahimmat Bepanthen mainokset.

[b]The Wolverine (2013)[/b]   Toinen Wolverinen oma leffa joka perustuu löyhästi [url=http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=6980]Frank Millerin sarjakuvaan[/url], eli kertoo Wolverinen Japanin-matkasta ja hänen tutustumiseensa Marikoon ja Yukioon. Elokuva ei tietenkään päässyt lähellekään sarjakuvan tasoa, filmissä ei ollut ollenkaan Wolverinen samurai-koulutusta ja henkistä kasvua bushido-mentaliteettiin. Luvassa oli kyllä paljon toimintaa Yakuzaa vastaan ja vähän ninjojenkin kanssa. Toiminta ei kylläkään ollut valtavan hyvin toteutettua. Romanssille annettiin sentään vähän aikaa mutta ei sekään ollut silti kauhean uskottava. Typeryyksiä löytyi juonesta niitäkin jotka tiputtivat pisteitä vähän. Perus Marvel-elokuva kuitenkin. (7-8/10)

World's End oli hauska ja älykäs. Parhaat näyttelijät mitä on. Yllättäviä käänteitä, sanoakseni. Huumori sopivan vinoa, paljon sanaleikkejä ja sekoiluja.

Upside Down (2013)   Maapalloja on kaksi, jotka kiertävät samaa aurinkoa. Maapalloja sanotaan ala- ja yläpuoleksi, joista toinen on köyhä ja toinen rikas. Yhteydenpito ja tavaran vaihto on kiellettyä, koska tavarat syttyvät tuleen oltuaan liian kauan toisella maapallolla. Ihmiset ovat kiinnitettyjä maapallonsa painovoimaan. Tyttö ja poika vastakkaisilta maapalloilta tapaavat sattumalta ja ihastuvat, sitten tapahtuu kaikkea (en viitsi enempää paljastaa juonta).   Elokuva on viihdyttävä, hauska ja kutkuttaa hyvin paljon scifimieltäni. On ihana pohtia kuinka kahden maailman painovoimat toimisivat.

Viime viikkoina katsotut:   [b]Thor[/b] Kommentti [url=http://www.risingshadow.fi/forum/teatteri/622-thor-the-dark-world#4223]tuolla[/url].   [b]Gravity[/b] Kommentti [url=http://www.risingshadow.fi/forum/teatteri/980-gravity#4817]tuolla[/url].   [b]World's End[/b] Nämä brittiläisten toilailut on ollut tähän asti itselleni sellaista perushyvää viihdettä, mutta tämä "trilogian" kolmososa nosti mielestäni menon uudelle tasolle. Ei nyt ehkä vuoden parhaita, mutta katsomisen arvoinen ehdottomasti. Loistavaa näyttelijätyötä ja omaperäinen juoni jossa oli oikea tasapaino huumorin, draaman ja toiminnan välillä. Välillä mentiin vähän liikaakin yli, mutta se nyt on pakollinen osa näitä Pegg/Wright-juttuja. Erinomaiset musiikkivalinnat myös ja homma ei lopussakaan lässähtänyt arvattaville raiteille.

[u][b]Ocean's Twelve[/b][/u] Ocean's Eleven on parhaimpia elokuvia mitä on tullut katsotuksi, mutta kakkos osa on huonojen arvostelujen takia jäänyt paitsi. Mutta eilen uteliaisuus voitti ennakkoluulot ja katsoin kyseisen elokuvan, ja petyin kamalasti.   Hienoa minusta Twelvessä on se että se sijoittuu Eurooppaan, eikä suinkaan ylinähtyyn jenkkilään. Elokuvassa seikkailaan sekä Hollannin Amsterdamissa että Italian Roomassa. Koko sakki on kasassa Saulia lukuun ottamatta. Suuri pettymys elokuvassa oli ryöstön suunnittelun ja toteuttamisen liika vähäisyys, joka olisi pitänyt olla olennaista tälle elokuvasarjalle. Ja loppujen lopuksi juoni ryöstöineen ei ollut hyvä. Lisäksi satunnaisia juttuja, kuten Bruce Willisin cameo (kaikki tähdetkö tähän filmiin on saatava?). Ja ehkä vähän pöljääkin, Julia Robertsin roolihahmo esittää Julia Robertsia.   Kaiken kaikkiaan en suosittele elokuvaa, en varsinkaan ykkösosan faneille. 5/10.

Eilen tuli telkkarista [b]Vaarallinen tehtävä[/b] ja kyllä se jälleen yhden katselukerran kesti. Tässä leffassa on aika lailla kaikki palikat kohdallaan viihdyttäväksi toimintaräimeeksi, juoni toimii eikä Tom Cruisekaan virnistele ärsyttäväksi kuin ehkä kerran. Pätkivä modeemi ym. tietokonejutut tuovat kivan nostalgialisän :cheesy: Jos koko Vaarallinen tehtävä -leffasarjaa pohtii, niin ykkönen on mielestäni edelleen paras, kakkonen täyttä kuraa, kolmonen hyvää keskitasoa ja nelonen (Ghost protocol) lähentelee melkeinpä ykkösen tasoa. Suosittelen siis tsekkaamaan läpi (paitsi kakkosta).

[b][i]The Hunt for Red October[/i][/b]   Klassikko elokuva perustuen Tom Clancyn samanimiseen teokseen. Sukellusvene aihe on aina elokuvissa saanut huomioni, joten olen vain ihmetellyt miksi vasta nyt tulin tämän katsoneeksi. Odotukseni olivat korkeat, ja suurimmilta osin sainkin odottamaani viihdettä. Tarina siis kertoo Neukkujen uudesta lähes äänettömästä sukellusveneestä Kommodori Ramiuksen komennon alla, jota muuten näyttelee mahtava Sean Connery. Ramius kuitenkin sanoo hyvästit Moskovalle ja lähtee kohti Yhdysvaltain rannikkoa omine lupineen.   Odotin elokuvan olevan toiminnallisempi Das Bootin tyyliin, mutta draama johti tätä elokuvaa. Tarinaa seurataan kahdesta näkökulmasta, Jenkkiläisten että Punaisen Lokakuun miehistön silmistä. Omasta mielestäni olisi ollut parempi nähdä tarinan kulku vain yhdestä näkökulmasta, sillä se olisi lisännyt jännittävyytä entisestään ja tehnyt juonesta enemmän ennalta arvaamattoman. Mutta toimihan elokuva näinkin.   Voin suositella kaikille tätä elokuvaa, sukellusveneistä kiinnostuneelle pakkokatsonta 8/10.

[b]The Last Days on Mars (2013)[/b]   En ollut spoilannut itseäni yhtään tämän elokuvan suhteen joten oli jopa pienet toiveet hyvästä Mars-leffasta, mutta ne romuttuivat jo ensimmäisen varttitunnin jälkeen. Pian paljastui että tässä yritettiin yhdistää kovaa scifiä ja zombie-slasheria, eikä kovin onnistuneesti. Tai oli tämä vielä ihan katsottava jos osaa laittaa aivot narikkaan ja vain nauttia tunnelmasta. Minulta se ei onnistu. Loogisena ja analyyttisenä persoonana minulle iskee aina vitutus päälle kun päähenkilöt, joiden pitäisi tässä olla fiksuja tiedemiehiä, käyttäytyvät kuin idiootit. Tasoltaan tämä oli jotain Val Kilmerin Red Planetin tasoa eli (3/10).

[b]The Counselor[/b]   Nyt tais tulla itselleni tämän vuoden hämmentävin leffakokemus vastaan. Paperilla kaikki näytti oikein hyvältä: huiput näyttelijät (erityisesti Fassbender ja Bardem), ohjaajana Ridley Scott ja käsikirjoittajana aika paljon arvostusta kerännyt Cormac McCarthy. Jostain kumman syystä nämä komponentit ei nyt sitten tuottanutkaan semmoista leffaelämystä mitä odotin.   Hahmojen motiivit jäivät suurelta osin arvailujen varaan ja vuorosanat olivat suorastaan hilpeyttä herättäviä suuressa "älykkyydessään". Juonen kuljetuksenkin kanssa mulla oli vähän ongelmia, välillä tuli hetkiä jolloin teki vaan mieli raapia päätään ja miettiä että mitä ihmettä juuri tapahtui. Ja ennen kaikkea miksi. Oisin varmaan ollut anteeksiantavaisempi muille jutuille, jos oisin päässyt vähän paremmin kiinni siihen, minkä takia hahmot tekivät mitä tekivät.   No joo, tulipahan nähtyä. Hämmennyksen vallassa siis poistuin leffateatterista. Ja hieman ärtyneenä Fassbenderin järjettömän ärsyttävästä aksentista.

Katsoin tossa justiinsa [url=http://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Tarkovski]Andrei Tarkovskin [/url][url=http://www.imdb.com/title/tt0069293/?ref_=nv_sr_2][i]Solariksen[/i][/url] ja täytyy kyllä sanoa, että huh huh. Leffahan perustuu [url=http://www.risingshadow.fi/library?action=author&author_id=50]Stanislav Lemin[/url] samannimiseen romaaniin, joka on älykästä ja haastavaa scifiä.   Tarkovskin tyyli tehdä elokuvia on aika uskomaton. Kerronta on tuskallisen hidasta ja maalailevaa. Elokuvan katsominen vaatii aivan tietynlaisen mielentilan – joka ei ainakaan saa olla väsynyt. Kameratyöskentely on millintarkkaa: kuvat hakeutuvat miltei koko ajan symmetrisiksi ja pitkätkin kamera-ajot sekä alkavat että päättyvät symmetriseen kuvaan. Oon ymmärtänyt, että Tarkovski oli aika perfektionisti elokuviensa suhteen, ja se kyllä näkyy.   Tarinan puolesta tarina on hämmentävä ja nykykatsojalle kummallisen koukuton. Juoni tuntuu samaan aikaan ennalta-arvattavalta että täysin odottamattomalta.   Helppo leffa [i]Solaris[/i] ei missään nimessä ollut, mutta täytyy myöntää, että nautin siitä kyllä kovasti. Lemin romaanistahan on tehty myös jenkkiversio 2002. En oo nähnyt sitä, mutta on aika vaikea kuvitella sen olevan parempi. Huomattavasti katsottavampi kyllä varmasti.

I robot mukavaa aika vahvaa scifiä leffan muodossa

Ihan vaan kertauksen vuoksi katsoin ekan Hobittileffan, joka on ihan yhtä loistava kuin viimeksikin katsottuna. Eipä ole kauaa ennen kuin pääsee sen toisen pariin.

[quote="tiarAnon" post=5548]Lemin romaanistahan on tehty myös jenkkiversio 2002. En oo nähnyt sitä, mutta on aika vaikea kuvitella sen olevan parempi. Huomattavasti katsottavampi kyllä varmasti.[/quote] Se on itse asiassa todella hyvä. Sen alhainen imdb-arvosana johtuu lähinnä siitä ettei se miellytä oikein ketään. Oman elämänsä pekkahimasille se on liian Hollywood ja keskiverroimmalle Hollywood-katsojalle kuitenkin liian samantyylinen kuin Tarkovskin venäläinen puudutus.

Mä en ole venäläisiä neukkuaikaisia leffoja pystynyt katsomaan, joten kyseisestä Solariksesta on vähän epämääräinen mielikuva sen vähän perusteella mitä olen nähnyt. Mutta sen muistan, että jenkkiversio, neukkuversio ja kirja kertovat ihan eri tarinat ihan eri painotuksilla vaikka puitteet ovatkin niiden kesken samat. Eli leffaversioiden vertaaminen toisiinsa on ongelmallista. Jännä miten samat tapahtumat saa näyttämään ihan erilaisilta kun vain valitsee painotukset oikein.

Susi (Varg) Leffa, jonka olin joskus tallentanut digiboksiin ihan vaan siksi, että olin jostakin sattunut huomaamaan, että telkasta tulee leffa, jossa on pääosassa Peter Stormare. Tykkäsin, vaikka elokuvan loppuessa istuinkin sohvalla kyyneleet silmissä.   Hannu & Kerttu: Noitajahti Tämä ei oikein napannut lainkaan. (Ehkä parasta antia oli havaita, että tässäkin leffassa on Stormare.) En odottanut leffalta ihmeitä, mutta tämä oli silti vielä huonompi, kuin olin ajatellutkaan. Onpahan nähty tämäkin nyt sitten.