Minkä levyn ostit viimeksi?

[quote="LordStenhammar post=64386"]Fleetwood Mac - Rumours, CD   Ilmeisesti maailman 13. myydyin musiikkialbumi, jota en ole tiettävästi koskaan kuullut. Mutta nappasinpa tuossa yksi yö Go Your Own Way -biisin ratiosta, ja se pakotti tämän hommaamaan. Kait tämä semmosta vanhusten musiikkia jo nykyään on, mutta eipä sitä aina jaksa pelkkää Blasphemya kuunnella. Little Lies ainoa tutumpi biisi näiltä takavuosilta, ja nyt sitten syvennytään tähän. Tiedä vaikka levyjä eksyisi näiltä hyllyyn enempikin.  [/quote] Siinähän on se The Chain, jonka loppupuolen bassokuvio(!) oli tunnusmusiikkina brittiläisissä Formula 1 -lähetyksissä, ja sen takia tulee vastaan [url=https://www.youtube.com/watch?v=nD5c7g8juBg]siellä ja täällä[/url] aiheeseen liittyen.   Minä ostin vahingossa kaksi levyä ruotsalaista karvanorsujyrää, eli viime vuosikymmenen alkupuolella jokusen vuoden vaikuttaneen [url=https://www.metal-archives.com/bands/Mamont/3540363349][b]Mamont[/b][/url]-yhtyeen molemmat levyt, [i]Passing Through the Mastery Door[/i] (ei siis "mystery" niinkuin pitkään luin) ja [i]The Valleys Below[/i] (joka taitaa olla EP). Psychedelic/stoner-osastolla ollaan hyvinkin innostuneita mammuteista noin yleisestikin, ja mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä luonnollisemmalta se tuntuu (ainakin niin kauan kun ei voi seurata 2050-luvun hologrammivideosta, miten henkiinherätetyt mammutit telmivät Siperian arolla David Attenboroughilta kuulostavan neuroverkon selostuksen ohella). Mammutit ovat jykeviä eläimiä kuten tällainen 70-luvun protoheavyn looginen jatkumokin.   Ai miten niin vahingossa? Etsin jostain Amazonin syövereistä fyysiset levyt, koska bändin Bandcamp-sivuilta ei voi enää mitään ostaa, ehkä siksi että se on hajonnut? Ei pysty ei, mutta vähän tilauksenteon jälkeen opin, että [url=https://oziumrecords.bandcamp.com/album/passing-through-the-mastery-door]levy-yhtiön tililtä[/url] kyllä voi. No, nyt on pari vanhan liito digipackia.

Echramath: Joo, ja Go Your Own Way -biisiä käytettiin kanssa jossain mainoksessa ihan hiljattain. En tiedä mitä mainostivat, kuulin vaan telkkarista kun olin tiskejä tekemässä. Oli kyllä sellainen versio, että vain vaivoin tunnisti.  

Fleetwood Mac - Tango in the Night, CD   En tiedä, muutunko joksikin isoäidiksi, kun tämmöinen kama kiinnostaa nyt enemmän kuin esim. raaka black metal. Mutta no regrets. Tango in the Night on tässä nyt pyörinyt pari kertaa, ja onpa mahtava poppislevy kyseessä. Varmaan lopputulosta hiottu studiossa tunteja, tunteja ja tunteja. Tuskin ollut edes mielessä, että saataisiin sama homma toteutettua samalla lailla livetilanteessa. On siellä kitaraa aina jossain välissä, mutta laulut ja syntikat kyllä varastaa pääroolit. Yhtään ei hävetä tästä tykätä!   On sieltä esim. uutta Count Ravenia sun muuta lähiaikoina tulossa, joten varmaan tulee taas hevin pariin palattua. Mutta fiilistellään nyt tätä toistaiseksi.  

Joo eihän sitä aina jaksa kuunnella bläkkistä tai rässiä, joskus paatunut heviperttikin tarvitsee jotain kevyempää ja rauhallisempaa. Itsellä metallin korvikkeena toimii usein Depeche Mode, jossa on elektropoppi-soundista huolimatta jotain, mikä iskee meikäläiseen. Niiltäkin pitäisi kyllä levyjä hommata, olisivat älppäri-formaatissa kuin kotonaan. Sitten tietysti Tangerine Dream toimii myös elektronisemmalta osastolta, jos instrumentaalimusa kiinnostaa. Ja kun nykyään kuuntelen folkit ja metallit mieluiten erikseen, niin Tenhi viehättää folk-tunnelmillaan varsinkin näin syksyllä. On muuten akustiseksi musaksi melko raskasta, luulisi sopivan metalliseen makuun.

Fleetwood Mac - Tusk, CD   Venturointi bändin parissa jatkuu. Lyhyesti sanottuna kelpaa tämäkin vallan hyvin. Mielen sopukoihin jäänyt biiseistä jäytämään esim. Sisters of the Moon. Ihme, etten ole sitäkään kuullut ennen edes radiosta. Soundit on Tuskillakin aika täydellisesti puleerattu.​​ Eihän se ole paha, jos välillä tehdään ihan viimeisen päälle.

Jethro Tull - This Was, CD Jethro Tull - A Passion Play, CD     Kaikki vanhat Tullin levyt kokoon pikkuhiljaa. Tässä alkukuuntelut suoritettu, eikä nämä nyt ihan kärkijoukkoihin tyyliin Songs from the Wood ja Heavy Horses hyppää. Mutta ihan kelvollisia levyjä silti. This Was enemmän blues-vaikutteista rockia kuin sitä progressiivista folk-rockia, mistä revohka tultiin myöhemmin tuntemaan. A Passion Play sitten taas semmoinen rokkispektaakkeli tyyliin Thick as a Brick, vaikkei ihan samalle tasolle pääsekään.   Näiltähän on myös uusi levy tuloillaan. Eka näytebiisi vaikutti oikeinkin iskevältä. Siellä sitä oli taas huilunsoiton ylivertaisuutta komeasti näytillä.

En ole tätä ketjua vielä korkannutkaan. Olkoon nyt sen aika!   Tilasin itselleni syksyllä melko reippaasti cd-levyjä, koska halusin koota hyvän pohjakokoelman uuteen kotiin. Jätin siis kaikki vanhat levyni toistaiseksi vielä vanhempieni luokse. Tilasin Äxältä Iggy Popin The Idiotin, Lust for Lifen (suosikkialbumini ikinä), New Valuesin, Brick By Brickin (ostin siksi koska oli käytetty ja halpa), Post Pop Depressionin ja Freen.   Syksy tarjosi myös kahden muun lempiartistini uusimpien levyjen julkistamisen, jotka tosifanin tavoin tilasin ennakkoon Äxältä. Kyseessä tetysti Elton Johnin Lockdown Sessions ja Tony Bennettin ja Lady Gagan (joka siis on se artisti jonka takia albumin ostin) yhteisalbumi Love for Sale. Bennett ja Gaga ovat kerran aikaisemminkin tehneet yhdessä albumin, Cheek to Cheekin, jonka tilasin samaan syssyyn.   Loppuhuipennuksena kaksi levyä Leningrad Cowboysilta: Buena Vodka Social Club Äxältä, ja Total Balalaika Shown keikkataltiointi, jonka löysin jostain kiinostavan oloisesta kalliolaisesta liikkeestä.

Dingo - Nimeni on Dingo, LP   Solstice - Death's Crown is Victory, EP   Oz - The Oz, LP   King Crimson - In the Wake of Poseidon, LP   Älppäreitä! Satasella älppäreitä jouluksi! Taloustilanne parani hetkellisesti, joten pakkohan se oli vähäsen juhlia.   Dingon olen kerennyt tsekkaamaan. Olisin varmaan vihannut tätä joskus kasarilla, kun olivat supersuosittuja. Mutta nyt tästä pystyy jo nauttimaan, ja hiiteen kaikki uskottavuuskysymykset. Hyvin tehty suomirockin klassikkoalbumi. Ei KAIKKI biisit ole tietenkään hyviä; vähän sama juttu kuin monella muullakin saman maan pumpulla, joita pidetään arvossa. Mutta haudattuja timanttejakin vastaavasti löytyy biisien joukosta, joiden olemassaolosta en ole ollut tietoinen.   Solstice on eeppistä doomia Englannista, Oz kotimaisia heavy-klassikoita (ei ehkä kaikkien mielestä) ja King Crimson progen eturiviä. Näistä ehkä juttua joskus, tai sitten ei.  

Taisi olla Kovaa Rasvaa, Pahan vainon käsikirja (kasetti).   Kunnon hardcorea, ei nössöilyä, ei liian pitkiä kappaleita.

Blue Öyster Cult - The Symbol Remains, CD     Tämmöinenkin tipahti lootaan. Tavallaan itsellä ensikosketus bändin tuotantoon, ellei sitä Don't Fear the Reaperiä, jonka kaikki on kuulleet, oteta lukuun. Sinkkubiisien perusteella hommasin, ja ne kuuluukin eittämättä levyn parhaimmistoon. Välillä meno on niin letkeää, että tuppaa jopa ärsyttämään. Olisi voitu pari kevyempää biisiä korvata joillain kunnon hard rock -vedoilla, mitä esim. Tainted Blood ja The Alchemist tällä kiekolla on.   Aika harvoin tulee aloitettua bändin tuotantoon tutustuminen tälleen "nurinkurisesti". Seuraavaksi mielessä siintävät esim. levyt Fire of the Unknown Origin ja Cultosaurus Erectus. Aika kovasti noi musiikkimieltymykset sinne 70- ja 80-luvun matskuihin viettää, ei voi mitään.

Hank Williams: 40 Greatest Hits - tupla-LP   Tai enemmänkin tilasin, mutta Äxä ilmoitti kuukauken odotuksen jälkeen, ettei se ole heille vielä ilmestynyt tukusta. Joskus vuosi sitten oli vastaavanlainen tilanne toisen levytilauksen kanssa, kunnes he lopulta ilmoittivat, että heillä [b]ei ole sitä.[/b] Kävi miten tahansa nykyisen tilauksen kanssa, levyn sisältö on entuudestaan tuttua. Pidän Hankin biiseistä. Yksinkertaisia, mutta rehellisiä ja samaistuttavia. Ja hyvä honkitonk-poljento! Yleensä en osta kompilaatiolevyjä, mutta Williamsin Hank teki biisinsä 40-ja 50-luvun vaihteessa, jolloin albumi ei ollut vielä vakiintunut konsepti. Kyseinen 40 Greatest Hits taitaa olla 70-luvulta.

Judas Priest - Unleashed in the East, LP   En oo mikään kova livelevyjen jätkä koskaan ollut. Jatkossa saatan olla. Legendaarisella livellä ainoastaan 70-luvun biisejä, mikä ainakin joskus tarkoitti mulle sitä parasta Priestiä. Versiot ylivertaisia studiokiekkojen vastaaviin verrattuna, vaikka mitäpäs vikaa niissäkään pohjimmiltaan on! Esim. kitarat paljon hevimmät.   Blue Öyster Cult - Fire of Unknown Origin, LP   Tätä olin pitkään itelleni hamuillut, eikä pettänyt. Kunnon hard rockia alusta loppuun. Kovasti toistaiseksi Cult-rajoitteisena en osaa sanoa, mihin sijoittuu bändin diskografiassa, mutta paremmasta päästä pitäisi olla.   Trouble - Trouble (vuoden 1990), LP   Troublella tosiaan kaksi näitä Trouble-nimisiä levyjä, vaikka eka kulkee joskus nimellä Psalm 9. En oo vielä kuunnellut, niin enpä tiedä vielä mitä sanoa, paitsi "doom".

Blue Öyster Cult - Some Enchanted Evening, LP   UFO - Force It, 2LP   Manilla Road - Dreams of Eschaton, 2LP   Vesper Kennings - Borrowed Bone, CD-R   Vesper Kennings - Joku demo, CD-R   Frank Marino - Juggernaut, CD   Frank Marino - Power of Rock N Roll, CD   Tässä Blue Öysteriä ja UFOa kerennyt jo kuuntelemaankin. Onhän nämä nykyään niitä oman mukavuusalueen juttuja (mikäli witun kulahtanut ilmaisu sallitaan). 70-luvun hard rockia ilman mitään jarruttelemista. Nää vanhat bändit kulki aikoinaan kuin juna.   Vesper Kenningsit ostin kun sain niin halvalla. Jotain suomalaista häröilyä, en oikein vielä tiedä mitä.   Frank Marinot on vielä tulematta, mutta ehkäpä nuokin vielä kotiansa löytää.   Enkä oikein tiedä, mikä jutska tuo Manilla Road on. Kattelin, että aika samat biisit kuin Mark of the Beast -levyllä. Joku eriävä versio ehkä?!? En jaksa nyt ottaa selvää.

Frank Marinot oli ihan eteviä kiekkoja. Energistä kitaravirtuoosirokkia. Kanadasta.   Wishbone Ash - Wishbone Ash, CD   Argus-levyyn armastuneena piti koittaa bändin muutakin tuotantoa. Tämäkin ilmeisesti arvostettu levy noin yleisesti, vaikka bändi itsessään taitaakin olla pahasti underrated. Toimivathan nämä tuplakitaramelodioidensa myötä esikuvana esim. Iron Maidenille.   Rush - 2112, CD   Paljon tuli neuvoja, että mistä kannattaa Rushin kohdalla levyjen haaliminen aloittaa. Päädyin sitten tähän kuultuani levyn nimibiisin, joka on mammutti. Ilmeisesti ovat tehneet kunkerokiekkoja ainakin 70- ja 80-luvut läpeensä, joten haalittavaa riittää.    

Ghost - Impera, CD   It's Ghost, alright! Alkuun pelästyin kun kuulin levyltä pari irtokappaletta, jotka oli ihan paskoja. Mutta kyllä tämä hommeli kokonaisuutena plussan puolelle jää. Kolmen viime levyn kokemuksella uskaltaa sanoa, että tällä kiekolla on jotain ihan näitten kautta aikojen parhaita biisejä. Joitain tietysti koko bändi ärsyttää, mutta minä nautin tästä hevipoppimenosta ilman minkäänlaista häpeän tunnetta.   Scorpions - Rock Believer, CD   Tekivät ainakin yhden levyn vielä vanhalla iällä. Ja hyvän levyn tekivätkin. Spirituaalinen supportti tälle, rahallista tuskin tarvitsevat (ainakaan CD:n hintaa enempää). On jotain astetta raskaampiakin vetoja tällä, mitä ei olla Thöö Skorppionssilta kuultu aikoihin. Seventh Sun -biisi melkis doom metallia. En tiedä, onko kukaan samaa mieltä, mutta levyn päätösballadista saattaisi olla vaikka Still Loving Youn tasoiseksi hitiksi! Kunhan vaan soittaisivat sitäkin ratiossa, eikä mitään paskaa.

Tuo uusi Ghost on kyllä varsin hyvää kevytrokkia, jossa kasari kuuluu jälleen vahvana. Soundi tuntuu vähän stydimmältä kuin viime levyllä, mutta popahtavaa pohjavirettä se ei peitä, eikä tarvitsekaan. Kyllä tällaisen äärellä viihtyy.

The Leo Bugariloves - Hits & Misses compilation 1988-2002, CD   Outoa musiikkia, mutta hienoa. Ei oo hirveesti kokemuspohjaa tämmösestä kamasta, mutta kivan kosmiset tunnelmat tulee aina, kun laittaa pyörimään. Mitenhän tätäkin kuvaisi, kun ei rajoitu ihan yhdelle kentälle bändin ilmaisu. Parempi olla puhumatta, kun ei tiedä.   Terveiden Käsien pääukko tässä on mukana. Ei ole vissiin alkuperäisjäsen kuitenkaan.

Def Leppard - On Through the Night, CD Def Leppard - High 'n' Dry, CD   Ennen kevyempiä menestyslevyjään (joita en ole pahemmin kuullut) nämä tekivät "ihan oikeaa" heviä. Ei mitään sinänsä spessua  tavaraa, mutta hoitavat hommansa. Ehkä New Wave of British Heavy Metallin kevyempää laitaa edustavat.   EDIT: High 'n' Dry onkin ihan kunkerolevy. Ei yhtään huonoa vetoa koko kiekolla. Just tämmösestä kamasta mää nautin!   Lordian Guard - Sinners in the Hands of an Angry God, CD   Tämä on vielä tulematta, mutta sitten kun tämä on hyppysissä, niin varmaan kaiken tarvittavan matskun bändiltä omistan. Toivottavasti on sama eeppinen ja harras tunnelma kuin ekallakin levyllä.

Kummitus - Kahdet Kasvot, CD   Suomalainen shock rock -bändi seitkytluvulta. Ainoa täyspitkänsä oli pitkään harvinaisuus, josta vielä duunissa ollessa olisi voinut maksaa vaikka erinäisiä kymppejä. Enää ei tarvitse, kun Svart teki tästä uusintajulkaisun CD:nä ja LP:nä. Oli tämä kerran takavuosina jo melkein hyppysissä, mutta lipsahti juuri ohi sormien...   Iloisesti laulavat tässä kuolemasta, Saatanasta, huumeista ja muista kivoista asioista. On suoraviivaisempia rokkivetoja ja niiden vastapainoksi vähän psykedeelisempää kamaa. "Tuonen Rock & Roll" on kyllä kova styge, jos joku pitää mainita.

Rockfest tuli ja meni, mutta ennen sitä piti täydentää Megadeth kirjastoa, monia levyjä, kun ei omasta hyllystä vielä löytynyt - tai sitten formaattina oli vain C-Kasetti. Hyvin ehti kuuntelemaan kaikki ennen live tapahtumaa ja kyllä se on niin, että Megadeth vaan toimii! Plus itse olen aina tykännyt Mustainen erikoisesta laulutyylistä; hampaat miltei yhdessä irvistellen...   Nämä CD:t löysivät tiensä hyllyyn:   - Killing is my business... - Peace sells..but who's buying? - So far, so good...so what? (tämä myös LP formaatissa kotona) - Rust in peace (C-kasettina löytyy) - Youthanasia (C-kasettina löytyy)

Savatage - Streets: A Rock Opera, CD   En tiiä olenko poikkeava sielu siinä mielessä, että keskivälin Savatage uppoaa paremmin kuin varhainen tuotanto. On silläkin tuotannolla hetkensä, mutta itte etin aina jotain vähän helpommin tarttuvaa materiaalia kun on vanhasta hevistä kyse. Se näiden ultimaattinen klassikko, Hall of the Mountain King, ei putoa oikeastaan ollenkaan. Pari-kolme hyvää biisiä, mutta loppu kama on täynnä tyhjää.   Gutter Ballet ja Edge of Thorns on se kovin levykaksikko, ja nimenomaan Gutter Balletin kanssa samankaltaisissa tunnelmissa tämäkin levy pyörii. Ehkä tää saatanan musikaalihomma menee näillä välillä vähän yli; melko juustoista on meno tyylillisesti paikoitellen. Mutta hyviä rauhallisempia ja hevimpiäkin pätkiä tältä levyltä löytyy. Kitaristikin on maailman luokkaa. Saa nähdä, nouseeko kuuntelun myötä kahden mainitun levyn rinnalle. Palikat siihen on ainakin olemassa.

Kaseva - Monen vuoden jälkeen - parhaat laulut, CD   Yleensä tulee näiltä vanhemmilta suomibändeiltä hankittua vaan kokoelmia, niin tälläkin kertaa. Nyt alkoi kuitenkin kiinnostamaan miltä näiden muutama eka levy kuulostaa. Hartaudella tehtyä kevyttä musiikkia, Tyhjää -biisi varsinkin erityisen vaikuttava.

Spiritus Mortis - The Great Seal   Syksyn odotetuin levy mulla (kakkosena Hard Rock Sallinen -uudelleenjulkaisu). Levy on kuunneltu ja sisäistetty, ja kyllä möyrii. Osaavien ukkojen soittamaa vanhaa doomia. Taas on laulaja tällekin levylle vaihtunut, ja - mikäli mahdollista - tykkään tästä vielä enemmän kuin edellisestä. Rumpalit ja vokalistithan näillä on enimmäkseen vaihtuneet, bändin ydinjoukko taas pysynyt stabiilina. Materiaali on tasaisen vahvaa kamaa, mutta löytyypä sieltä "hittejäkin" joukosta. Vahvoja vaikutteita kuuluu Martyrdom Operation -biisissä itse Deep Purplesta, ja olisiko Are You a Witch -biisissä jotain kevyitä Uli Jon Roth/Hendrix -hommeleita.    Kyllä menee tämän vuoden kärkeen itellä. Otanta tietysti aika helvetin suppea, kun lähinnä vanhoja levyjä hamuan kaappiin nykyään.

Aika harvoin tulee nykyisin ostettua  levyjä, mutta kun huutonetistä löytyi eräs etsimäni marvel sarjakuva ja yli viiden euron postimaksu tuntui vähän liian suolaisilta vaivaisen sarjakuvalehden takia, niin poimin samalta myyjältä myös muutamia 2-5 euron cd-levyjäkin mukaan jakamaan niitä kustannuksia. Kaksi tuplalevyäkin joukossa.   Apocalyptica - Reflections / Revised Downfall - My last prayer Whitesnake - The silver anniversary collection   Tuttuja ja ihan kuuntelukelpoisiksi havaittuja artisteja, mutta ainakaan kahdeltä jälkimmäiseltä ei ollut vielä mitään omassa hyllyssä, joten tuli samalla korjattua sekin vika kokoelmassa.