Etsivä Lom komennetaan pääkaupunki Mirgorodiin ottamaan kiinni häikäilemätön terroristi ja pysäyttämään tämän lietsomat levottomuudet. Tästä alkaa dekkarisävytteinen metsästys, jossa suurimpana kysymyksenä on, miten terroristi voidaan edes löytää. Kirjan luvut ovat erittäin lyhyitä, lyhyimmillään aukeaman pituisia, ja sivuja tulee käänneltyä nopeammin kuin tajuaakaan. Tarina on viihdyttävä etsivätarina, vaikkei erityisesti hätkähdytä. Higginsin luoma maailma on yksi kirjan vahvimmista puolista: kun juoni tuntuu hidastuvan, haluaa lukija kääntää sivuja vielä lisää tutkiakseen tarinan miljöötä.
Juoni palvelee maailmaa, josta kartutetaan mahdollisimman paljon valtavista virastoista pikkukujiin ja kaupungin ulkopuoliseen ympäristöön. Tämä tuo mukaan kuitenkin myös ongelmia: Higgins esittelee kirjan aikana niin paljon uusia asioita, että lukijan on toisinaan vaikea pysyä mukana. Fantastisten elementtien valtava määrä yllättää, ja lukija huomaa tutustuvansa yhä uusiin ihmeisiin, vaikka luuli jo tuntevansa maailman. Higgins kuvailee harvoin esittelemiään asioita, jolloin lukija on usein oman mielikuvituksensa ja päättelynsä armoilla. Kirjan tarjoaa vain harvoin vihjeitä siitä, mistä oikeasti on kyse. Ja vaikka Neuvostoliittoon perustava maailma on yksi kirjan hienoimmista puolista, niin vieraat nimet tuottavat varsinkin alkuun vaikeuksia: on vaikea tietää puhutaanko nyt hahmosta vai kaupungista, vai jopa maasta.
Susikoiran aika on kiehtova, nopeasti luettava agenttiromaani, jossa on todella paljon fantastisia elementtejä. Jos lukijalta vain löytyy avoin mielikuvitus kaikelle, mitä Higgins latelee muttei kuvaile, on tiedossa varsin viihdyttävä romaani, joka ei kuitenkaan missään nimessä ole aivotonta.
Suuri varoituksen sana on kuitenkin sanottava: Susikoiran aikaon näemmä trilogian ensimmäinen osa, vaikkei asiaa missään mainita. Kirjassa ei itsessään ole mitään vihjettä asiasta, ja kirja päättyy kuin mikä tahansa aiempi luku ilman minkäänlaista oikeaa loppua. Kylmä lopetus kesken kaiken hämmentää ja tuntuu pettymykseltä, mutta pakkohan tätä on saada lisää.
Gummerus 2013 - Risingin tietokannassa
Peter Higgins: Susikoiran aika