Minkä levyn ostit viimeksi?

Olen tänä vuonna osteskellut enemmän CD-levyjä kuin aikoihin, kirpputoreilta parin suosikkiartistini tuotantoa talteen. Viimeksi viikonloppuna ostin puuttuneita [b]Ismo Alangon[/b] levyjä: [i]Taiteilijaelämää[/i], Ismo Alanko Säätiön [i]Sisäinen solarium[/i], [i]Hallanvaara[/i] sekä [i]Minä ja Pojat[/i], lisäksi [i]Joululevy[/i]-sinkun sain kaupanpäällisiksi.   Olin kotosalla käymässä ja laitoin Taiteilijaelämän soimaan. Siivoilin siinä, tykkään kuunnella siivotessa musiikkia. (Eikä ollut muita kotona häiriintymässä.) Soitin oli minulla tuolin päällä, jotta ylettyi johto seinään. Oli herttaista, kun toinen koirista meni nukkumaan siihen viereen, pää tuolin juurella, korva pystyssä siinä makasi. His master's voice. Vanhuus vaivaa koiraa, on hyvin pitkälti kuuro ja muutoinkin... Makuupaikka saattoi olla sattumaa, mutta minusta on mukava ajatella, että se kuuli musiikista edes jotain. Olen kiitollinen, jos kuuli. Ismolla on lempeä ääni.

Viime aikojen uutuuksia musiikin aateliosastolta, mainstream-voimaheviltä:   [b]Powerwolf: The Sacrament of Sin[/b] [url=https://www.youtube.com/watch?v=Xmr6iscmd1g]Fire & Forgive[/url] Saksalaista ihmissusiheviä hyvällä sykkeellä. Tyylillisestihän voimasusi ei tarjoa juuri mitään mitä Sabaton ei olisi jo tehnyt - koukukasta jyskettä ja voimaheviä - mutta liekö sitten syynä astetta gootimpi ja pöhömpi äänimaailma urkuineen kaikkineen ja "kieli poskessa pilke silmäkulmassa" -asenne lyriikoissa, että itselle Powerwolfin tuotanto iskee nykyään paljon paremmin kuin Sabatonin. Kunnon kesälevy.   [b] Michael Romeo: War of The Worlds Pt I[/b] [url=https://www.youtube.com/watch?v=oAZn3qx8RQc]Black[/url], [url=https://www.youtube.com/watch?v=ToaNrHtQ7sQ]Djinn[/url] Symphony X -kitarasankarin soololevy tarjoilee neoklassista teknistä tiluheviä hyvinkin emobändin hengessä. Soundi on jykevä ja riffit kieroja, soolot pitkiä malmsteen-koulukunnan teoksia ja kitarasankaruutta tasapainotetaan tyylitajuisilla orkesterisovituksilla, paikoittaisilla tyylikokeiluilla ("F*cking Robots" ja sinfoninen dubstep-metalli) ja melkoisella löydöllä laulajan pestissä. Vuoden tiluhevilevy tähän mennessä.

[quote="Radoxeald" post=57772]Kunnon kesälevy.[/quote] Olen kuunnellut uutta Powerwolfia ahkerasti heti julkaisupäivästä lähtien ja levy on tosiaan erinomaista kesämusaa. Ensin ajattelin, että tämä on liikaa samaa kuin edeltävä tuotanto, mutta onhan levy lopulta täysin aamenen arvoinen. Soundi on iso ja hyväntuulinen ja laulajan ääni on edelleen huippukunnossa.

[b]Europe - Prisoners in Paradise[/b]   [img size=300 ]https://img.discogs.com/dEthp00lV02RAHI2VIIiotm-cnM=/fit-in/588x600/filters:strip_icc():format(jpeg):mode_rgb():quality(90)/discogs-images/R-384139-1387647097-2598.jpeg.jpg[/img]   Vanha ruotsalainen rokkibändi Europe tuli tunnetuksi siitä yhdestä jo kauan sitten puhkikuluneesta biisistä, jonka nimeä en viitsi tässä mainita. Harmillisesti harva ihminen on koskaan kuunnellut bändin muuta tuotantoa, mutta syytä olisi, sillä svedut tekivät hyvää kamaa sekä ennen että jälkeen sen isoimman hittinsä. Europe hajosi 90-luvun alussa ja eheytyi taas 2000-luvulla, Prisoners in Paradisen jäädessä viimeiseksi ekan aikakauden levyksi. Ja ihan kelpo, paikoin jopa erinomainen levyhän se on. Tempo on hitaampi ja meininki aikuisempi kuin aiemmin, mutta AOR-elementit ovat mielestäni vain hyvä juttu. I'll Cry for You osuu erityisen hyvin juustoisen iskärokin ytimeen.   [b]Motörhead - 1916[/b]   [img size=300 ]https://img.discogs.com/3JmgJDKKbpsC5MzCuKmUJsXIL0s=/fit-in/600x600/filters:strip_icc():format(jpeg):mode_rgb():quality(90)/discogs-images/R-1434203-1335291438.jpeg.jpg[/img]   Sattumoisin tämä ilmestyi samana vuonna kuin tuo Europen levy (1991) ja hyvässä kuosissa nämäkin rokkarit tuolloin olivat. Voisi kai sanoa, että Motörhead on tällä levyllä oma itsensä. Lemmy kähisee tuttuun tyyliinsä, riffit purevat tiukasti ja rokin ilosanoma leviää rouheasti ja rehvakkaasti. Sivuaskeleitakin otetaan, kuten outo leijailubiisi Nightmare/The Dreamtime, synkeähkö puoliballadi Love Me Forever ja levyn päättävä sotatarina 1916 osoittavat. Huippukohtia en osaa levyltä valita, mutta sen kuuntelee helposti alusta loppuun kyllästymättä. Ihan hyvä avaus 90-luvulle, jolloin Motörhead oli muutenkin paremmassa iskussa kuin ehkä muistetaan.

Europen kaksi ekaa levyä on ihan timanttia. Ihme, etteivät ole metal-archivessa listattuna. Täyttä heviähän nuo on.   Love Me Forever kun puskee soimaan, niin tippa on linssissä.

Black Sabbath - The Eternal Idol   Ne, jotka kuuntelee Sabbathia pelkästään Ozzyn tai Dion kanssa, missaa mielestäni jotakin. Ei nämä Tony Martinin aikaiset levytykset enää sellaisia maata järisyttäviä tuotoksia ole, mutta helvetin laatukamaa kumminkin. 'The Eternal Idol' on ehkä vähemmän synkeä kuin joku 'Headless Cross', mutta samanlainen veto ja melodisuus näissä biiseissä kumminkin on.

Materialismin kirot hylänneeltä kaverilta tuli muutama kymmenen cd:tä ja lp:tä. Kasassa oli paljon sellaista kamaa, joka on mielestäni ihan ookoo, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää: Faith No Morea, Amorphista, Devin Townsend Projectia, Kyussta, uudempaa Paradise Lostia ja muuta. Sain myös ne pari Moonsorrown levyä, mitkä multa uupui. Ei jaksa alkaa erikseen listailemaan. Tiedä sitten, kuinka paljon noista päätyy ns. "lopullisiin arkistoihin", mutta onhan tässä ainakin tilaisuus hieman laajentaa hiljattaisia kuunteluita vanhan tyylisen hevin ja AOR:n ulkopuolelle.

Viime kerrasta onkin jo aikaa, joten tässä syksyn albumisatoa. Kaikki sattumalta tämän vuoden uutuuksia, olenhan sitä sukupolvea joka ei kuuntele muuta kuin paskaa nykymusiikkia. :cool:   [b]Omnium Gatherum: The Burning Cold[/b] Melodeathin Toto ja moshpittien The Journey latasi elokuussa pöytään lisää totocorea. On kasariareenarockin menevyyttä ja melodeathin turpiinvetoa, Markus Vanhalan laulavat kitaraleadit ja Jukka Pelkosen lähes antiteesisen epämelodinen murina, joka takoo höyryvasaran lailla höyhenenkeveiden melodioiden päälle niin rujosti että se on jo ihan oikein. Beyond on vielä suosikkilevyni, mutta tämäkin maittaa mainiosti.   [b]Korpiklaani: Kulkija[/b] Korpiklaani teki kymmenennellä levyllään vihdoin oikean levyn! #hyperbola No joo vitsit vitsinä, olen tykännyt kyllä Korpiklaanista jo vuosia, mutta ei ole syytä kiistää että bändin keskivaiheen levytyksillä jämähdettiin aika yksioikoiseen hevihumppaan. Jonne Järvelälle on kai soololevyjen "jonnemusiikin" tekeminen tehnyt hyvää, sillä Kulkijalla Korpiklaani osoittaa tosiaan enemmän tyylitajua, sovituksellista silmää ja sävellyskorvaa kuin koko edeltävällä tuotannollaan (no, ehkä Noitaa ja Tervaskantoa lukuunottamatta). Yhdentekevät ryyppyrallit ja kelttipunkia lainailevat yhden koukun räpellykset on jätetty sikseen ja niiden tilalla kuulee kerronnallisempaa otetta ja jopa iskelmä-vibaa melodioissa, mikä sopii bändin folk metalliin paremmin kuin hyvin. Kokonaisuus on simppelisti mielenkiintoisempaa kuunneltavaa kuin aikoihin, koko 70 minuutin monsterimitassaan.   [b]Christelle Berthon: Breathe to Me[/b] Youtubessa jo pitkään seuraamani ja suuresti ihailemani huuliharpistin soololevy tarjoilee tunnelmallisia popin, folkin, jazzin ja blues rockin välimaastossa polveilevia kipaleita, pääosassa tietenkin arvon rouvan kymmenreikäinen blues-huuliharppu. Christelle soittaa ehkä hieman pidättyväisesti verrattuna joihinkin nettiin julkaisemiinsa covereihin joissa irrotellaan ja improtaan maailmoja avartavasti, mutta tulkintaan ja melodiatajuun ei pety tälläkään.   Huuliharpuista puheenollen, ehkä suurimmat musiikilliset sankarini eli huuliharppukvartetti Sväng julkaisi myös kesällä levyllisen tangoa jota suosittelen autuudella. Googleta ”Sväng Plays Tango”.   [b]Winterhymn: Blood and Shadow[/b] / [b]Windfaerer: Alma[/b] Hyvä ystäväni Amerikasta vinkkasi kaksi amerikkalaista ug-tason pakanahevibändiä, joissa onkin maittavasti genreen iskevää kamaa. Jännästi kummallakin on twistinä hevimetelin päällä hyvinkin eluveitiesti tiluttava viulisti, mutta siinä missä Winterhymnillä on enemmän Elvenkingin viulutilua ja Ensiferumin sankariheviä niin Windfaerer tukeutuu enemmän Vornan ja Enslavedin tapaiseen pseudobläkkähtävään norseprogeen. Kumpikin lähtee Bandcampista hyvin kilpailukykyiseen hintaan, joten siitä vaan tukemaan pakanaheviä Trumplandissa.   [b]Koropokkur - The Official Soundtrack[/b] Oikeastaan tuli vaan joukkorahoituskampanjan bonuksena kun lähdin hassaamaan rahaa visual novelliin pelkästään kuvittajan nimen takia. Soundtrack on oikeestaan vaan 20 minuuttia geneeristä mukaromanttista kosketinpimputtelua, jollaista kuulee jokaiselta viiden euron halpis-VeeÄnnältä. Skip it.   [b]Wolfheart: Constellation of the Black Light[/b] Tuomas Saukkosen Blackened/Doom/Melodeath-mikälie talvimetallibändi tarjoaa neljännellä levyllään rupista ja kolkkoa syysmusiikkia. Rouheat bläkkistelyt ja runttaavat melodödisriffit sekoitettuna hienovaraisiin orkesteripluggareihin ja kosketinmelodioihin ja vähän akkaria päälle, niin siinä on edelleen oiva sekoitus meikäläisen makuun.   [b]LEAH: The Quest[/b] Leah McHenryn uutukainen oli keväällä IndieGoGo-rahoituksessa johon osallistuin isolla rahalla. Levy oikeastaan ilmestyykin vasta perjantaina ja sain levyn kuunteluun etuajassa nimmarin ja teepaidan kera. Olen siis fani. Leah sekoittelee musiikissaan new agea ja kelttitunnelmointia sinfoniseen metalliin tavalla joka paperilla kuulostaa yltiögeneeriseltä mutta joka iskee meikäläisen Nightwish/Disney/Loreena McKennit -hermoon. On piiparointia, pimputtelua, orkesteria, kevyesti progeilevia riffejä ja päällä Leahin hunajainen laulu laikaamassa iki-ihania larppilyriikoita.

Street Fighter - Shoot You Down! LP Dokken - Under Lock and Key LP Heaven - Where Angels Fear to Tread LP   Randomeja löytöjä Riihimäen kirpputorilta. Oli sen verran hyvät apajat, että rahaa olisi voinut palaa enemmänkin, mutta onneksi pysyi sentään jossain rajoissa. Street Fighter jotain Saksan-heviä, ainakin Udo vissiin mukana tuotannossa. Dokken nyt on Dokken niin hyvässä kuin pahassa, ja Heaven taas aika hemmetin kovaa hard rockia se vähä, mitä kerkesin pyöritellä.   Ainiin, jotain tuli myös cd-muodossa laitettua tilaukseen:   Uriah Heep - Return to Fantasy Journey - Original Album Classics   En nyt muista, mitä levyjä tohon Journeyhin sisältyi, mutta Separate Ways ja muutama muu biisi on Survivorin ohella hiljattain lämmittänyt viluista papparaista kummasti.

Spämmiä, spämmiä.   Savatage - Gutter Ballet   Mikä nyt on sitten parasta Savatagea. Alkutuotantoa tuli luukutettua joskus aika paljonkin, vaikkei nyt olekaan jenkkihevin kätsyimmästä päästä. Hall of the Mountain Kingiä en ole pitänyt oikein minään, enkä pidä vieläkään, vaikka tuntuu olevan se yleisesti kiitetyin klassikko. Ennemmin kuuntelen vaikka Fight for the Rockin menevämpiä biisejä.   Edge of Thornsia vieroksuin kanssa pitkään (oli mukamas turhan moternia näihin korviin), mutta hiljattain se vain kolahti, ja kovaa. Varsinkin kitarointi on välillä vallan ihmeellistä kuultavaa. Siksi pitikin bändin toinen keskivälin levy tuubista tsekata ja todeta, että ainakin sen huiput on yhtä korkealla kuin aiemmin mainitun. The Unholy ja nimibiisi ainakin täyttä klassikkotavaraa.   Myöhempiä levyjä kehoitettiin nettisuositusten perusteella välttämään ja tutustumaan ennemmin Jon Oliva's Painiin. Tehdään siis niin.

Jukebox rakenteeni on loppusuoralla. Enää viimeiset piuhat kolvaamatta ja sinkku jukeboxi valmis. Tätä varten ostin sitten sinkku kokoelmaan pari lissää   Eppu Normaali: Voi kuinka me sinua kaivataan 7" Iron Maiden: Cross Eyed Mary 7" Led Zeppelin: Immigrant Song 7" Van Halen: Jump 7 "   Ainoa onkelma on että koneeni on vieläkin 5 markan kolikoilla.... Saiskohan tota jotenkin ohitettua.... Verkon ihmeelliseen maailmaan sekkailemaan!

Parit älppärit:   Baron Rojo - Brutal Volume Death Angel - Frolic to the Park   Baron Rojosta tiesin ennalta sen, että on kohtuu kuuluisaa heviä Espanjan suunnalta. Aina on pitänyt tutustua, mutta vasta nyt sain bändiltä levyn hommailtua. Tämä on levyn enkkuversio, ja ainakin biisilistaltaan erosi natiivista - tiedä, eroaako muutenkin. Ihan ookoo kuuloinen ensipyörittelyjen perusteella.   En ole edes mikään thrash metallin suurin ystävä, mutta Death Angel oli A-puolen perusteella tosi kehno. Noh, näin aina välillä käy, kun ostaa älppäreitä suunnilleen kannen perusteella. Aika hyvin olen kyllä totaalisilta hudeilta tähän asti välttynyt, nyt taisi tulla se ensimmäinen.

Miljoonasade: Tähtisarja - 30 suosikkia, 2 cd   Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että tämä bändi on hiljattain saanut lisää huomiota entiseen verrattuna. Joten kun tällainen happy cruiser olen, niin päätin hypätä mukaan hypeen. Onhan näillä aina ollut ne muutama helvetin hyvä biisi, mistä olen itsekin diggaillut. Mitenhän sopivat Blasphemyn ja Beheritin joukkoon, mitä olen viime päivät pyöritellyt? No perkeleen hyvin tietysti!

Blasphemy - Fallen Angel of Doom..., cd   Se on kiva, kun nykyään saa ulkomailtakin tilattua kohtuu huokealla levyjä. En tiedä, mihin edellisen kopioni tätä levyä kadotin, hornankuiluun ehkä? Mulla se tämäntyylisten bändien raja kulkee suunnilleen tässä ja Beheritin The Oath of Black Bloodissa, vanhaa Bathorya ja Hellhammeria unohtamatta. Joku Conqueror alkaa olla jo vähän turhan kaoottista. Eipä niiden ainoalta levyltä erota suunnilleen muuta, kuin ne kaoottiset rummut. Mutta tämä rouhii perkele kunnolla!

[b]Motörhead - Clean Your Clock[/b] (Blu-Ray)   [img size=300]https://metalshockfinland.files.wordpress.com/2016/03/motorhead-clean-your-clock.jpg?w=627[/img]   Livekuvaa bändin viimeiseksi jääneeltä kiertueelta. Kokeneet ammattimiehet rokkaavat varmalla otteella, mutta Lemmyn hauras olemus kertoo, ettei ihan kaikki ole kunnossa. Hieman surullista katsella, että siinä syöpää sairastava mies vetää viimeisiään. Onneksi keikka näyttää ja kuulostaa komealta ja energiseltä, vaikka päähahmo ei mikkinsä vierestä juuri hievahda. Bomberilla aloitetaan ja muutenkin pysytellään vanhojen rallien parissa, mausteena jokunen kipale myös 2000-luvulta. Ei ehkä täysin tarpeellinen julkaisu, mutta viihdyttävä kuitenkin.   [b]Amon Amarth - The Pursuit of Vikings[/b] (Blu-Ray)   [img size=300]http://bravewords.com/medias-static/images/news/2018%20II/amoncdsept18.jpg[/img]   Tässä juhlistetaan bändin 25-vuotista uraa kuolonsekaisen heavy metalin parissa, joskin biisit eivät valitettavasti kurota aivan sinne varhaisimpiin vuosiin saakka. Uudempikin materiaali on kuitenkin sen verran laadukasta, ettei moinen liikaa haittaa. Festarikeikalla liekit leimahtelevat, miekkamiehet larppaavat viikinkitaistelua ja bändi mättää menemään iskevästi. Audiovisuaalinen tulitus toimii hyvin ja mukana oleva dokumentti täydentää kokonaisuuden. Fanin näkökulmasta olen oikein tyytyväinen.

[quote][/quote]Spiritus Mortis - The God Behind the God, cd KLV - Valkeus, mini-lp Beherit - H418ov21.C, kasetti   Spiritus Mortisin olen kerennyt jo kuuntelemaan, ja vaikka bändin eka ja vika albumi ovatkin hyviä, niin tämä on kyllä se paras. Kaikki biisit helvetin raskaita hyvässä mielessä.   KLV on Reverend Bizarren muusikoiden vanhempi bändi, jotain goottirockin ja doom metallin sekoitusta.   Jossain vaiheessa tuli oltua jonkinlainen Beherit-kompletisti. Tuli ostettua kaikki mahdolliset demomatskut ja epäviralliset live-levyt, mitä hyllyyn mahtui. Mutta tätä en koskaan omistanut - liekö, koska haukkuivat huonoksi.

[quote="LordStenhammar" post=59060][quote][/quote] KLV - Valkeus, mini-lp   KLV on Reverend Bizarren muusikoiden vanhempi bändi, jotain goottirockin ja doom metallin sekoitusta. [/quote] On muuten melko mielenkiintoista toi KLV. Vähän niin ku vanha CMX meets Mustan Paraati meets Reverend Bizarre. Mulla on "Niin musta on maa" kokoelma, johon tuo "Valkeus" myös kuuluu. Onko tossa sun levyssä mitään mainintaa siitä, onko tuota julkaistu aikanaan ollenkaan irrallisena kokonaisuutena vai onko se pelkästään arkiston aarteita? Samasta sessiosta ainakin lie noi biisit?

Ei ole ainakaan mitään mainintaa itse levyssä, eikä myöskään mitään informaatiota metal-archivesissa. Biisit Huutavan ääni korvessa ja Kannel karhun morsiamesta on ainakin julkaistu splitillä Viikatteen kanssa. Tuo kokoelma hotsittaisi tämän perusteella kyllä omistaa.

Pitkään aikaa ei ole tullut levyjä hommattua, mutta nyt parin viime viikon sisään tuli hankittua kaiken ja laista.   Äxältä tuli tilattua Sting: Mercury falling CD, Night Flight Orchestra: Sometimes the world aint enough CD, ABBA Thank you for the music kokoelma CD ja ensi kuulla ilmestyvä Dream Theatearin uusin lätty Distance over time CD.   Viime sunnuntain kirppiskierros osoittautui myös levypäiväksi ja mukaan lähti CD osastoa; Whitesnake 30th anniversary collection, Bruce Springsteen: Greates Hits, Dream Theater: Dream out loud sekä Metallican Death Magnetic. Myös kaksi LP levyä tarttui matkaan; Phil Collins: Face Value ja Mercuful Fate: Mercuful Fate.   Ensi kuulla olisi levymessutkin täälläpäin. Ei taida uskaltaa mennä, vaikka mieli tekisi...

Pidä hauskaa Mercyful Faten kanssa!   Blasphemy - Victory (Son of the Damned), kasetti Opium Warlords - Live at Colonia Dignidad, cd   Tilaus vasta laitettu. Kyseessä joku Blasphemyn treeniveto, joka ilmestyy parin päivän päästä. Kelpaa kyllä. OW oli pakko ostaa, kun maksoi Äksässä kokonaiset 20 senttiä. Ja olihan Taste My Sword of Understanding ihan kovaa hidastelua.   Lisäksi tilasin Hellhammerin logo-paidan. Tulee varmaan tämän kylän hamppareilta turpaan, kun niin kovan bändin paitoja pitelee. Kyllä, tällä suunnalla puliukot kuuntelee aina Hellhammeria kasettimankasta.

[quote="LordStenhammar" post=59119]Pidä hauskaa Mercyful Faten kanssa! [/quote]   King Diamond on kova! Abigail kiertue oli hieno nähdä lavalla . :evil:

Juu, Abigail on myös helvetillinen albumi. Ensirakkaus Kingiltä, ja vieläkin all time top kympissä.   - mTORR : Nordic Iron Age, seiskatuuma - mTORR : North, cd - mTORR : Viking Metal Rock, mini-cd   Etunimikaima (Ari) Honkonen on Suomen metallivelho. Morningstarin kolme viimeistä levyä nyt ensinnäkin niin true metallia, kuin metalli voi olla. Tuskin olisin löytänyt edes Manilla Roadia - ainakaan niin aikaisin - ilman Morningstaria. Samaten Minotauri ja Heathen Hoof kulkeneet matkassa pitkään. Myös Iron Birdin "Pentagrammi ja Tursaansydän" on kelpo kansallisromanttista pauhausta. Eipä liene siksi ihmekään, että kun tämä levykombo saapuu postilaatikkoon, niin sitä kuunnellaan pitkään. Ei ole olemassa sellaista mahdollisuutta, että pettäisi.

[quote="LordStenhammar" post=59161]Juu, Abigail on myös helvetillinen albumi. Ensirakkaus Kingiltä, ja vieläkin all time top kympissä.[/quote] Abigail on hieno levy, mutta suosikkini Kinkulta taitaa silti olla Conspiracy. Saisi herra pistää uuttakin matskua ulos hiljalleen, edellisestä tekeleestä on aikaa jotain kymmenen vuotta. Livelevyä toki pukkaa jo ihan lähipäivinä ja sen ajattelin kyllä hommata.

Juu, Conspiracy on mahtilevy kanssa. On itse asiassa uutta pitkäsoittoa tulossa, mikäli et ole uutisia lukenut. Tulee kahden levyn mittainen jatkotarina kuulemma. Ja tuotannollisesti ilmeisesti palataan enemmän vanhojen levyjen aikoihin. Saattaa olla tietysti pelkkää sanahelinää, mutta kyllä Kinkulta vielä pari levyä haluaisin todistaa, olivat sitten minkälaisia olivat. Ja ainahan se on ehtaa King Diamondia, mitä sieltä tulee, siitä ei ole kysymys.

[quote="Astorethein" post=59162][quote="LordStenhammar" post=59161]Juu, Abigail on myös helvetillinen albumi. Ensirakkaus Kingiltä, ja vieläkin all time top kympissä.[/quote] Abigail on hieno levy, mutta suosikkini Kinkulta taitaa silti olla Conspiracy. Saisi herra pistää uuttakin matskua ulos hiljalleen, edellisestä tekeleestä on aikaa jotain kymmenen vuotta. Livelevyä toki pukkaa jo ihan lähipäivinä ja sen ajattelin kyllä hommata.[/quote]   Kyllä se Conspiracy on myös oma henkilökohtainen suosikki. Aikanaan juuri Themin ja Conspiracyn tarinat olivat ne, jotka saivat Kinkkuun koukuttumaan, itse soittoa oppi arvostamaan sitten siinä rinnalla.   Kinkulta onkin tulossa uusi albumi, ainakin mikäli Andy LaRocquehen on luottamista, tuossa Infernon sivuilta [url=https://www.inferno.fi/uutiset/king-diamond-kitaristi-andy-larocque-seuraavasta-studiolevysta-tulossa-tupla/?fbclid=IwAR2bYA5KQdgJeh8CSlY94f_q44ZZryzYGBCHsYiogyhAEw0XfI3Gd7_rT1E]artikkelia[/url] . Vaikuttaa ihan lupaavalta konseptilta jälleen kerran.