Minkä levyn ostit viimeksi?

Conspiracy vai Abigail? Kas siinäpä pulma. Them kanssa kova.   Jotain levymessun ja kirppistapahtuman tynkää oli tänään:   Auberon - Crossworld (ruotsi melodödöä) Nick Cave and the Bad Seeds - Abattori Blues / The Lyre of Orpheus Topi Sorsakoski - Yksinäisyys Blackfield - Blackfield (Steven Wilson messissä) Groan / Vinum Sabbatum - Split CD (stoner doom) Tori Amos - 3 ekaa levyä

Bad Religion - Recipe for Hate Bad Religion - No Substance Bad Religion - Stranger Than Fiction   Better Off Dead -biisin kun tuossa joskus kuulin, niin tajusin, että elämästä on tähän asti puuttunut jotakin. Miten voikin punkki olla paikoitellen näin pirun KAUNISTA. No Substance oli ehkä vikatikki. Ainakin mitä juttuja lueskellut, niin kuuluu huonoimpiin levyihinsä. Mutta nuo kaksi muuta on silkkaa rautaa.

Vähän lisää Bad Religioneita hypähti hyllyyn: Suffer ja Generator. Toimivat täysillä.   Tilauksessa:   Megadeth - Killing is My Business..., cd Megadeth - Rust in Peace, cd Megadeth - Youthanasia, cd   Täytyyhän tähänkin nyt korkealla iällä vielä tutustua. :grin:   Kaverilta ostin:   Pantera - Vulgar Display of Power, lp Pantera - Great Southern Trendkill, lp   Teinariajat eletään näiden kautta uudestaan, ja sitä rataa...   EMP on pantannut parin Sodom-cd:n ja -paidan tilausta jo kuukausia, kun eivät poloiset osaa lähettää ostoksia toisista erillään. Alkaa pikkuhiljaa kyrsiä se pulju.

[b]King Diamond - The Spider's Lullabye[/b]   [img size=300 ]https://www.metalblade.com/us/covers/KingDiamond-TheSpidersLullabyeReissue.jpg[/img]   Kinkun keskivanhaa materiaalia edustava levy ei välttämättä kuulu klassikkojen joukkoon, mutta itse pidän siitä erittäin paljon ja asetan sen arvojärjestyksessä sinne Abigailin ja muiden lähituntumaan. Soundi on tiukka ja raskas, jopa moderni, mutta elettiinhän levyn ilmestyessä jo 90-lukua. Tarttuvaa hevikitarointia tarjoillaan oikeastaan joka biisissä ja Timangin ääni huitelee jälleen mielettömissä korkeuksissa. Hieno levy hienolta bändiltä.   [b]Ozzy Osbourne - Bark at the Moon[/b]   [img size=300 ]https://images-na.ssl-images-amazon.com/images/I/81V8iLEAKhL._SY355_.jpg[/img]   Olen tutkinut viime aikoina perinpohjaisesti Ossin soolotuotantoa ja Bark at the Moon kultaiselta kasarilta on noussut melko selvästi lempparikseni. Kitaristi Randy Rhoadsin kuolema varjosti varmasti levyn tekoa ja fanien odotuksia, mutta uusi kepittäjä Jake E. Lee hoitaa tonttinsa asiallisesti. Hyviä riffejä ja sooloja isketään tiskiin tämän tuosta ja meininki on yleisesti ottaen iloinen ja reipas. Ossi ei ollut nuorenakaan maailman paras laulaja, mutta omaa väriä löytyy riittämiin ja se antaa tällekin levylle omaperäisen silauksen.   [b]Kreator - Extreme Aggression[/b]   [img size=300 ]https://www.metal-archives.com/images/4/1/7/5/417562.jpg?2026[/img]   Saksalaisten neljäs rässinpurkaus pakottaa pistämään farkkuliivin niskaan, avaamaan oluen ja antautumaan äärimmäisen aggression ja nopeiden tempojen vietäväksi. Tajuttomia riffejä kuunnellessa tuntee itsensä taas nuoreksi ja iloiseksi, vaikka itse musa onkin ikuisuuksia vanhaa. Levy on malliesimerkki siitä, miten kiukkuinen energia muutetaan joksikin positiiviseksi ja mitä thrash metal ylipäänsä minulle tarkoittaa. Basso saisi kuulua enemmänkin, mutta muuten tämä on soundeiltaan, soitoltaan ja sävellyksiltään Kreatorin tiukimpia levytyksiä.

Aika hyviä valintoja sattunut. Ja mitä vikaa on olisi muutenkaan rässiliiveissä...? Sen omistaja tietää sydämessään, että jotain parhautta on ommeltuna sen pintaan! :heart:

Itse toki käytän rässiliiviä ilman pakotustakin ja se kuuluukin viralliseen vapaa-ajan univormuuni, ainakin näin kesäisin. Haluaisin parsia siihen vielä muutaman merkin (kuten Kinkun), mutta tila alkaa olemaan vähissä.

Minulla on vain hupparissa Venomin vuohenpää-merkki, minkä eräs muija siihen ompeli. Ei ole liiviä, vaan puolimilitanttia tyyliä enimmäkseen suosin.   Osto:   Grand Belial's Key - Kosherat, cd   Käypää ja omaperäistä (hyvin rienaavaa!) black metallia Jenkkilästä. Pitäisi hankkia cd:nä loputkin täyspitkät.

Tilaukseen pistin:   Heavy Load - Death Or Glory, cd   Oliskos tämä vähän niin kuin Ruotsin Sarcofagus, tai jotain? Ainakin ihan ensimmäisiä yrittäjiä siitä maasta. Perinteistä, melodista ja helvetin toimivaa heviä oli ainakin Stronger Than Evil, minkä Heavy Loadilta aikaisemmin ostin. Saatanalle kiitos näistä uudelleenjulkaisuista. Nyt saa tällainen born too late -nuorisonkin edustaja vanhat klassikot hyllyynsä.

Nämäkin vasta tilattuja:   Quorthon - Purity of Essence, cd Quorthon - Album, cd   Tullut kuultua muutama tunnepitoinen biisi näiltä, joten pitihän ne jostain koettaa hommata. Quorthonilla oli aina kyllä tuo tunnepuoli hallussa, varsinkin Hammerheartilla ja muilla viikinkilevyillä. Olisi voinut samaan syssyyn ostaa myös ne Bathoryn thrash metal -levyt, tai ainakin Requiemin. Mutta reikä päässä, reikä päässä.   EDIT: Toista Quorthoneista ei ollut enää saatavilla. Pyysin Dissectionia tilalle. Toivottavasti Reinkaos, mutta Somberlain kelpaisi myös.

Pitäisi varmaan itsekin hommata Quorthonin soololevyt hyllyyn, kaikki Bathoryt toki jo löytyvät. Toinen noista on muistaakseni grungea ja toinen perinteisempää rokkenrollia, joten voidaan sanoa, että Quorthonilta ei jäänyt montaa tyylilajia tutkimatta. Rässivaihe oli tosin sellainen, että sen maestro olisi voinut ihan hyvin skipatakin.

Juu, itsekin olen vältellyt niitä thrash levyjä pitkän aikaa, kun eivät ole saaneet paljonkaan ymmärrystä osakseen. Ilmeisesti Octagon onkin aika kehno, mutta Requiemista olen alkanut kuulla positiivisiakin kommentteja hiljattain. Ehkä pitää siirtyä joskus YouTube-videoiden pariin...

Jotain LP-levyjä tilaillut:   Death SS - Heavy Demons Archgoat - The Luciferian Crown Quorthon - Purity of Essence   Vähän nämä taas lompakossa kirpaisivat, mutta ei auta, ei auta. Sain sittenkin halajamani Quorthonin LP:nä. Archgoat oli klippien perusteella ihan voittajalevy. Tätä ennen olivat vain Angelcunt ja Whore of Bethlehem näiltä hallussa. Ja Death SS on aina ollut kova - tai ainakin ne kiekot, mitä itsellä on.   Compact Discinä tuli nyt sitten Dissectionin The Somberlain haalittua. Ja se Reinkaos olisi edelleen helvetin mukava jostain löytää. Kuulemma painokset toistaiseksi loppu. Haluaa Black Dragonin soimaan sterkkoihin. :(

Virgin Steele - Marriage of Heaven and Hell, parts I and II, 2CD Virgin Steele - Invictus, CD   Taas näitä bändejä, joista olen tiennyt pitkään, mutta koskaan ei ole tullut tsekattua. Helvetin hyvää kamaa satunnaisten klippien perusteella.   Huvittaisi se Seven Devils Moonshine myös ihan helvetikseen ostaa. Taitaa olla aika monen mielestä paskin levy tämän vuosikymmenen puolella. Itse totesin "laadun" YouTubessa.

Emerald - Armed for Battle, LP   Voi iiks, kristillistä jenkkilän power metallia! So not, kunhan musiikki rokkaa.   Lisäksi tarttui tilaukseen yksi riepu: Rotting Christin "Mystical Meeting". Pääväri on punainen, ja kuvassa joku ötökkä tai hirviö.

Samael - Worship Him, cd   Blood Ritual on minulla jossain, mutta eipä ole tullut paljon pyöriteltyä. Selvästi täytyisi korjata asia. Into the Pentagram -biisi valui korviin joskus jostain radion heviohjelmasta. Kovaa ryömimistä. Tämä on joku Osmosen juhlaversio, en tiedä onko mitään eroa sitten regulaariin - toivottavasti ei.

Warning - The Strength to Dream, LP Ross the Boss - By Blood Sworn, LP Absu - Barathrum V.I.T.R.I.O.L, CD Sarcofago - The Worst, CD   Helsinki vei rahani.   Warningin PITÄISI olla hyvä, sekuntiakaan en ole vielä kuullut. Mutta luotetaan street knowledgeen. Ross the Boss oli helvetinmoinen kitaristi Manowarissa, vielä kun saisi omassa bändissään rinnalleen Eric Adamsin tasoisen laulajan. Absu on häröistä blackia, helvetin hyvää kamaa, mitä taannoin kaverin stereoista kuulin. Kerää koko tuotanto! Sarcofagon muistin olleen bändin toka levy ja myös toiseksi paras, olikin viimeinen ja viimeiseksi paras. :( Noh, kaippa tuokin on kokeeksi kuunneltava läpi...

Tilausta pistin vetämään:   Absu: Sun of Tiphareth, CD Absu: Third Storm of Cythraul, CD Santa Lucia: Perse palaa - Kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987-1992, 3LP V/A / Sarcofago / Holocausto / Mutilator / Chakal: Warfare Noise, split-CD Warning: Watching From a Distance, CD   Lisää Absua vaan. Voittajien musiikkia! Mieleen jäänyt erityisesti mielenvikainen rumpali. Santa Lucia tuli kuin pyhä enkeli taivaalta suoraan syliini. Tavallaan aivan saatanan kovaa kamaa, kun miettii esim. poppoon lähtökohtia. Lienivätkö sitten jotain musiikkikouluja käyneet tyttäret, sitä en tiedä. Brasilian black metal on tänne kyllä myös tervetullutta, yhä metsästän sitä Sarcofagon ekaa levyä. Ekaa Warningia en ole kerennyt edes vielä kuuntelemaan, mutta Watching... -levyn biisi Footprints teki sellaisen vaikutuksen, että pakko oli hankkia hyllyseen.

Infernon viime numerossa oli Santa Lucian haastattelu tuohon kokoelmaan liittyen ja sain siitä käsityksen, että bändin perustivat ihan tavalliset peruskouluikäiset tytöt, jotka tykkäsivät rokkenrollista. Edistyksellinen ja erikoinen bändi tietenkin, kun raskasta musaa ei tuohon aikaan Suomessa juuri tehty eikä varsinkaan naisten toimesta. Eivät naiset juuri metallia mäiski nykyäänkään, joten Santa Lucia oli melko poikkeuksellinen tapaus.

Juu, olihan noita yrittäjiä Suomessa silloin ja aikaisemminkin, mutta ei niitä vissiin oikein kukaan noteerannut. Sarcofagus, Riff Raff, Oz, Ironcross, Loud Crowd et cetera. Zero Nine ja Tarot ehkä vähän tunnetumpia. Jokseenkin hyvää kamaa kyllä kaikki mainitut. Itse olen haalinut levyjä ja pyöritellyt paljonkin.

Mitähän näitä viimeaikaisia hankintoja olisi ollut. Ainakin nämä:   Exitus - Statutum Est Hominibus Mori, LP Necromantia - From the Past We Summon Thee, seiskatuuma   Exitus vanhaa suomalaista death/thrash/doom -jotain. Svartin uusiksijulkaisu vinyylillä. Kyllä tätä ihan mielikseen pyörittelee. Necromantian ensimmäisiä julkaisuja lienee From the Past... On paljon karumpaa kuin joku Scarlet Evil Witching Black tai Ancient Pride, mutta tunnistettavissa silti samaksi bändiksi. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tämä ei soittimeen varmasti kovinkaan tiuhasti tule eksymään. Ennemmin vaikka sitten sitä Ancient Pridea, jota suosittelen kaikille!

Belial - The Invocation of Belial, CD Impaled Nazarene - Latex Cult, CD   Belial on ilmeisesti jonkinlainen pieni legenda jossain piireissä. Hyvin mähisevää death/blackia kyllä. Kyseessä kokoelma bändin alkupään kamasta. Joskus aikoja sitten metsästelin Wisdom of Darkness EP:tä ilman tulosta, joten kiva saada se nyt hyllyyn edes jossain muodossa.   Ajattelin alkaa ImpNazin myöhempiä levyjä tässä pikkuhiljaa haalimaan. Road to Octagon löytyisi LP:nä, mutta enpä ole kuunnellut. Pitäisi, ihan piruuttansa. Hiljattain tajusin Suomi Finland Perkeleen hienouden, ja kaksi ekaa levyä kulkeneet matkassa pitkään. Varsinkin Tol Cormpt Norz Norz Norzin voisi pistää vaikka mitalipaikalle, kun suomalaisesta black metallista puhutaan.

Maustetytöt - Kaikki tiet vievät Peltolaan, CD   Jee jee jee, nyt on jännää odotusta. Joskus bongasin näiden "lottobiisin" yöllä Radio Suomesta ja tajusin heti, että tässä jutussa on JOTAKIN. Eikä ollut edes niiden paras biisi! Hypehän näiden kohdalla on nyt valtava, mutta ei pidä sen muotoseikan antaa häiritä. Otetaan vaikka nyt Viidestoista päivä -biisin kertosäe, niin tippa meinaa olla linssissä koko ajan.   Juuri tuli sähköpostia, ettei aivan julkaisupäiväksi taida levy kotia keritä. Jospa ensi viikolla pääsisi uppoutumaan.

Goat Semenin keikalta lähti tosiaan pari kiekkoa etelä-amerikkalaista black/death metal hulluutta mukaan:   Goat Semen - En vivo en Lima Hell, CD Kulto Maldito - Salve Inferno, CD   Ensimmäinen on live-levy, toinen joku kokoelma. Ihmeteltävän passelit soundit on Goat Semenissä, voittaa esim. Beheritin ja Blasphemyn monet studioäänitykset laadukkuudessa. Keikkojen hulluus ja saatanallisuus välittyy myös kiekolta ihan ookoo.   Kulto Maldito on ihan uusi tuttavuus. Kontrolloidumpaa kaaosta, jos vertaa moneen muuhun saman maanosan bändiin. Kitarat pauhaavat ratsastavaa riffiä ja rummut takovat kuin konekiväärit. Varmasti tulee palattua tähän myöhemminkin.

[quote="LordStenhammar" post=60576]Maustetytöt - Kaikki tiet vievät Peltolaan, CD [/quote]   Olisi nyt ollut edes yksi vähän iloisempi biisi jossain välissä. Biisit ovat toki hyviä, mutta aika samanlaisia. Samaa jollotusta koko levy läpeensä. Välillä herää kysymys: ovatko ne ihan tosissaan tämän yltiöapaattisuutensa kanssa? Silti mielestäni ansainneet sukseensa. Kuten sanoin, pirun hyviä biisejä.

Goat Semen - Ego Svm Satana, CD Scorpions - Animal Magnetism, CD   Laatulevyä hyllyyn ja koteloon, eipä tässä muuta. Animal Magnetism saattaa selättää Blackoutin kasarin lempilevynä. En ole tosin kaikkia myöhempiä kuullut. 70-luvun skorpparimiehiä olen minä.