Kasaripopin helmet ja timantit

Nyt on jo ehkä myöhäistä, mutta pakko suositella: kasarimusan ystävän joululahjasukkaan sopisi kerrassaan erinomaiseksi täytteeksi tänä vuonna ilmestynyt cd-boksi No Songs Tomorrow: Darkwave, Ethereal Rock and Coldwave 1981-1990. Sain juuri kuunneltua läpi vimpan levyn ja täytyy sanoa, että kokoelma on läpikotaisen timanttinen. Lisäksi siltä irtosi paljon vinkkejä artisteista, joihin voisi perehtyä syvällisemmin.   Maistiaisia:     [youtube]7QvNmXtgGgs[/youtube] Tämä on ruotsalainen vuodelta 1988.     [youtube]zh1ZGsv9FO4[/youtube] Ranskalaista v. 1983.     [youtube]mkO2E6YOJAo[/youtube] Bändi on Sheffieldistä, vuosi on 1982.

Mielenkiintoista. Kokoelman takana näkyy olevan Projekt Records, jota ehkä voisi kuvailla jenkkien 4AD:ksi eli haaveksivan synkistelyn ystäville on herkkua tarjolla ja kokoelman artistikatraastakin löytyy tuttuja nimiä. Tutkittavaa selvästi olisi. Heitän tähän nyt gootteiluhengessä em. kokoelmallakin esiintyvää (Clan of) Xymoxia, joka taitaakin olla ensimmäinen alankomaalainen kokoonpano tässä ketjussa. Tosin gootteilua voisi joku kyseenalaistaa, sillä kasarin lopulla meininki oli jopa melkoisen syntsapoppia:   [youtube]ZmIRYHoj6So[/youtube] No, kaiketi futurepopin synnyssä ysärin lopulla ei ollut kyse neitseellisestä sikiämisestä, vaan Xymoxit lienevät yksi edeltäjistä.   Alkuaikoinaan kasarin puolivälissä poppoo veivasi selkeämmin darkwaven (tai EBM:n) puolella olevaa soundia 4AD:n tallissa:   [youtube]9UwQrjlLpyM[/youtube]   Joulusta myöhästymisestä puheen ollen, minunhan piti laittaa tänne jouluksi lisää kasarijoulumusiikkia. Ehkä spinnaan asian niin, että olen nyt tosi hyvissä ajoin ensi joulua varten, joten vuoro säätytöille vuodelta 1983. Pahoittelen, jos hyvä gootteiluputki katkeaa tähän, mutta tämä on muuten vaan mainio kipale:   [youtube]Ko3yBFoTm5c[/youtube]

Säätyttöihin täytyy vielä lisätä, että vaikka duon nimi ei ehkäpä äkkiseltäään soita monillakaan (joulu)kelloja, kelloja soittanee heidän vuoden 1982 hittinsä nimi, It's Raining Men. Selvästikin ajatus oli jatkaa hyväksi havaitulla teemalla, mutta myöhemmät biisit kuten Dear Santa eivät nousseet miessateen veroisiksi hiteiksi.   Koska euroviisuhuuma nousee taas samalla kun maailmanpoliittinen tilanne on kireällä, tähän väliin voisi sopia Suomen vuoden 1982 edustuskappale Nuku pommiin, esittäjänä funkpoprokkari Kojo:   [youtube]0x4S4FoxnJg[/youtube] Tämä sai nolla pistettä. Olisitteko voineet aavistaa? :P Toisaalta "jos joku nakkaa / ydinkakkaa / kohta tänne Eurooppaan" on kyllä omanlaisensa lyyrinen oivallus. Ehkäpä tämä oli tarkoitettu vitsiviisuksi parodioimaan monessa aikakauden popkappaleessa käytettyä ydinsotateemaa, mutta jos näin oli, huumori ei tainnut oikein avautua euroyleisölle. Enkä itsekään ole vakuuttunut, etteikö kyseessä olisi vain tekijöiden nukkuminen pommiin.   Ulkomailla atomiaseista onnistuttiin tekemään oikeasti hyviäkin kappaleita. Righeiran Vamos a la playa tulikin jo esiteltyä aiemmin tässä ketjussa. OMD:n Enola Gayn ovat varmaankin kaikki syntsapopin ystävät myös kuulleet. Kate Bushin vaikuttava Breathing ei sen sijaan kuulosta yhtä leimallisesti kasarilta kuin edellämainitut, vaan ennen kaikkea Kate Bushilta: [youtube]VzlofSthVwc[/youtube]   Kasari-Suomi onnistui kuitenkin tuottamaan Nuku pommiin:n ja Reggae OK:n ohella oikeasti hyviäkin viisuja.  Tämä Vesa-Matti Loirin vuoden 1980 vetokaan ei tosin vedonnut Euroopan viisuyleisöön, mikä on sääli, koska minusta se on vallan mainio, hyväntuulinen kappale: [youtube]ashUFkJ6lUg[/youtube]

Suomen 80-luvun viisuista täytyy mainita vielä Kirkan vuoden 1984 [url=https://www.youtube.com/watch?v=5G_vnjEL9R4][i]Hengaillaan[/i][/url], joka soitettiin radiossa puhki jo minun lapsuudessani, mutta nykyään riittävän ajallisen ja henkisen etäisyyden myötä täytyy myöntää, että sehän on lopulta aivan hyvä biisi. Lisäksi vuonna 1987 salamat iskivät tulta ja elämä räjähti Vicky Rostin viisussa. Jostain syystä tätä ole minun korviini puhkisoitettu! Tässä on jo soundeissa ja lavasteissa sellaista neonvärikasaria, jota nykyään pääasiassa retroillaan (vaikka eiväthän Loiri tai Kirka sen vähemmän kasaria oikeasti ole):   [youtube]6nzinzAMxtI[/youtube] Maininnan arvoinen viisuedustaja on myös Ami Aspelund, joskaan ei niinkään itse [url=https://www.youtube.com/watch?v=a0BGxLI3X2Q]viisunsa[/url] kannalta, joka mielestäni koukkaa vähän turhan rohkeasti [url=https://www.youtube.com/watch?v=BERFZja9wb0]Kambodžan[/url] ilmatilassa. Mutta hänen muu 80-luvun tuotantonsa on paljon parempaa ja monipuolisempaa. Tarjolla on esimerkiksi kansainvälisen tason soulahtavaa poppia:   [youtube]Q-nLL-wOn4M[/youtube]   Sekä vähän kokeellisempaa taidepop-fiilistelyä:   [youtube]agd9AHryPoU[/youtube]   Suomen Kate Bush löydetty! (Tai lähin vastine, ainakin. ) Mutta miksi tämä hieno laulaja tuntuu olevan niin tuntematon... suomalaisille liikaa valtavirtasuomipopin ulkopuolella? Ja ulkomaalaisille kai liian outoa kieltä. Mutta nyt ainakin tunnette ja voitte nauttia.

Kasaririntamalta olisi yhtä ja toista ajankohtaista aasinsiltaa Duran Duranin ja Jean-Michel Jarren vierailtua Suomessa tänä kesänä. Käytän kuitenkin eri sillan Live Aid -hyväntekeväisyyskonserttiin, jota seurattiin 40 vuotta sitten heinäkuussa Lontoossa, Philadelphiassa ja kotikatsomoissa ympäri maailman. Konsertti syntyi reaktiona Etiopian nälänhätään kun muusikoita Bob Geldofia ja Midge Urea pänni, että yltäkylläisyyden maailmassa ihmisiä kuolee nälkään. Valitettavasti tällainen näyttää 40 vuotta myöhemmin liiankin ajankohtaiselta ja kieltämättä käy mielessä, mitähän hankkeen puuhamiehet tuumaavat maailman menosta nykyään...   40-vuotisjuhlien kunniaksi koko yli 10 tunnin hittiputki näkyy julkaistun [url=https://www.youtube.com/@LiveAid]Live Aidin YouTube-kanavalla[/url]. [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Live_Aid#Performances]Settilistaa[/url] selaillessa on vaikea päättää, mitä sieltä valikoisi, koska siinä määrin nimekkäitä esiintyjiä ja kappaleita oli saatu mukaan. Kuuluisimpia on varmaankin Queenin esitys, joka lieni Freddie Mercuryn uran huippuhetki ja pääsi hyvinkin uskollisesti toisinnettuna vuoden 2018 [i]Bohemian Rhapsody[/i] -elokuvaankin:     [youtube]0t-aBVN8hew[/youtube]   Queenin, Bowien, Elton Johnin ja muiden jo silloin etabiloituneiden rokkareiden lisäksi ääneen pääsi vähän nuorempaakin polvea, kuten muuan silloinen lupaava poptulokas:     [youtube]7jC9SWuKHpc[/youtube]   Olisikohan monikaan arvannut tuolloin, että Madonna vetää stadioneita täyteen vielä neljä vuosikymmentä myöhemminkin?

On kyllä kiintoisa topikki. Tutkittavaa olisi pitkiksi ajoiksi, jos jaksaisi alkaa tutkia. Tietty jokunen oma suosikki ja tunnettu nimi mainittu matkan varrella, mutta suuri osa on tuntemattomia. Paljon tietysti semmosta, mikä ei itseäni kiinnosta, mutta niinhän se on kaikessa. Kun on onneksi päässyt nuoruuden ehdottomuudesta, niin melkein kaikenlainen musa kiinnostaa. Tämä on sen suhteen hyvä paikka.

Onhan noita helmiä urakalla, kuten Go West, Heaven 17, Propaganda, Carmel, Dramatis, Fashion, Flock of Seagulls, John Foxx, Ultravox, Landscape, Soft Cell, Talk Talk, Visage, Thompson Twins, Yazoo ja yksi harvojen tuntema Leisure Process: [url=https://www.youtube.com/watch?v=J5ebkj9x5Ko&list=RDukJQAaiWZRk&index=2][/url] [url=https://www.youtube.com/watch?v=ukJQAaiWZRk&list=RDukJQAaiWZRk&start_radio=1]Leisure Process - Love Cascade 1982[/url]

[quote=Vierailija-FKODE7 (5. elokuuta 2025)]Onhan noita helmiä urakalla, kuten Go West, Heaven 17, Propaganda, Carmel, Dramatis, Fashion, Flock of Seagulls, John Foxx, Ultravox, Landscape, Soft Cell, Talk Talk, Visage, Thompson Twins, Yazoo ja yksi harvojen tuntema Leisure Process: [url=https://www.youtube.com/watch?v=J5ebkj9x5Ko&list=RDukJQAaiWZRk&index=2][/url] [url=https://www.youtube.com/watch?v=ukJQAaiWZRk&list=RDukJQAaiWZRk&start_radio=1]Leisure Process - Love Cascade 1982[/url][/quote]   Kiitos vinkeistä, osaa noista onkin jo ketjussa käsitelty ja osaa pitäisi käsitellä... Leisure Process on kuitenkin ihan uusi tuttavuus (eikä yhtään hassumpi).   Palaan vielä Live Aidiin. Siellä esiintyi Ozzy Osbournekin (RIP) Black Sabbathin kanssa ja [url=https://www.youtube.com/watch?v=mxqmEeOU9EI]soittivat Paranoidin[/url]. Ozzy vaikutti olevan hieman huonossa hapessa arvatenkin raskaan rock'n'roll-elämän uuvuttamana, joten en tiedä olisiko Live Aidin yleisö uskonut, jos olisi kuullut, että Pimeyden ruhtinas siirtyy autuaammille (?) areenoille vasta 40 vuotta myöhemmin...   Päästään tästä vielä Duran Duraninkin, sille he heittivät myös hyvän keikan Live Aidissa. Vaikka 80-luku oli toki myös studiovelhojen ja synapopduojen esiinmarssia, Duran Duran oli vanhan liiton uuden aallon bändi, joka soitti energisiä popbiisejä, joissa syntikka oli vain yksi instrumentti. Ja hyvin soittivatkin ja lavaenergiaakin löytyi. Tämä liveveto on paras kuulemani versio The Reflexistä:   [youtube]qNLMdYHHv3c[/youtube]   En ole itse fanittanut Duraneita niin paljon kuin monia aikalaisiaan, ja kun nyt mietin miksi, sanoisin että bändin sanoitukset eivät useinkaan ole kovin puhuttelevia. Käärmeen unioni kiipeää ja refleksi on yksinäinen lapsi... ööh, okei. Ehkä Neil Tennantiin vertaaminen on epäreilua, mutta moni muukin syntsapoppari on kyllä Simon Le Bonia parempi tarinankertoja. Toisaalta pidän kyllä New Orderistakin, vaikka sen sanoitukset ovat vielä suuremmassa määrin tajunnanvirtaa. Ja italodiskon sanoituksista onkin ollut jo puhetta...   Siitä päästäänkin Youtubessa vastaan tulleeseen vallan mainioon diskoon. Tai tarkemmin sanottuna tämän Company B -nimisen jenkkikokoonpanon genreksi on Wikipediassa määritelty Latin freestyle, mutta ei tämä nyt minusta vallan kaukana italodiskosta tai hi-nrg:stäkään ole:   [youtube]xrD9rCR-0rU[/youtube]   Latin freestyle taitaa olla rapakon tällä puolen vähän huonommin tunnettu genre enkä minäkään ole päässyt tutkimuksissani vielä kovin pitkälle. Siinä missä Euroopassa tällainen koneellinen tanssisoundi nojasi enemmän diskoon, Latin freestyle tuntuu lainaavan enemmän hiphopista ja elektrosta. Joissakin genren kappaleissa se kuuluu paljon enemmän kuin yllä olevassa, joten en ehkä tarjoa sitä niinkään tyyppiesimerkkinä kuin muuten vaan hyvänä tanssibiisinä.

Kasarilla tehtiin myös industrialia ja sitä ei olekaan varsinaisesti vielä ketjussa käsitelty, vaikka gootteilua onkin ollut mukana. Kauheasti kasarimusiikista tykkääville ja synkkään vuodenaikaan sopii seuraava kanadalaisen industrial-pumpun Skinny Puppyn keikkataltiointi vuodelta 1986. Jottei kenenkään veri hyydy liikaa, mainittakoon, että videolla nähdään (oletettavasti teko-) verta puolen välin paikkeilla.   [youtube]hCJxTeFegV0[/youtube]   Huikeaa ja hypnoottista! Lisäksi tyylilliset yhtymäkohdat Skinny Puppyn jäsenen Bill Leebin myöhempään tuotantoon ovat selkeästi havaittavissa, mutta siitä ehkä toiste lisää. Tallenteella on myös välillä pätkiä jostain ihan muusta musiikista (tekninen häiriö vai taiteellinen ratkaisu?), mikä oudosti jopa sopii tunnelmaan...

Koska joulutontut ovat taas liikkeellä, täytyy vaihtaa ketju industrial-meluamisesta kiltimmille urille. Ensinnnäkin näin joulun alla, kun jotkut harrastavat Whamin välttelyä, lienee syytä jakaa lukemani tieto että bändi lahjoitti [url=https://www.youtube.com/watch?v=E8gmARGvPlI]Last Christmasin[/url] rojaltit hyväntekeväisyyteen. Eli jos tämä pelätyin kasarijoulubiisi tavoittaa korvasi, ainakin rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Vaikka ei se omasta mielestäni ole lainkaan hassumpi kappale, jos puhkisoittoa ei lasketa.   Joulubiisit eivät kyllä taida olla 80-luvun paras puoli, koska ketjussa jo mainittujen lisäksi oikeasti hyvien sellaisten etsiminen tuntuu vähän laarin pohjien kaivelulta. Tämä Ryuichi Sakamoton Merry Christmas, Mr. Lawrencesta tehty italodiskohenkinen cover vuodelta 1984 kuitenkin sopinee jouluteemaan ja on varsin mukava: [youtube]lsGsXLjEG-o[/youtube]   Tämä hieno Bowie/Crosby-duetto esitettiin jo 1977, mutta voitaneen kelpuuttaa ketjuun, koska se julkaistiin sinkkuna 1982: [youtube]lCpXMy5GalI[/youtube]   Oispa rauhaa. Mutta hyvää joulua kaikille kuitenkin!