Nainen jää vangiksi näkymättömän seinän sulkemaan piiriin. Mikä seinä on? Miksi se ilmestyi ja miksi juuri sinne, missä kaupunkilaisnainen sattui viettämään leppoisia maalaispäiviä?
Näihin kysymyksiin ei Seinässä oikeastaan edes etsitä vastauksia. Ne kyllä vierailevat naisen mielessä silloin tällöin, mutta hän aavistaa niiden kuolettavuuden. Hän toivoo pelastusta, vaikkei uskokaan sen koskaan tulevan. Ennen pitkää hän hyväksyy kohtalonsa: seinä merkitsee rajat hänen loppuelämälleen.
Fyysiset rajat muttei mielen rajoja. Päähenkilö on yhä se sama nainen, joka kerran eli kykenemättä kuvittelemaankaan elämää ilman ruokakauppoja, vesijohtoja, lämpöpattereita - ja muita ihmisiä. Seinän sisällä hänellä on seuranaan vain sekalainen joukko toisenlajisia eläimiä, jotka pitävät hänet elossa ja järjissään mutta jotka eivät korvaa ihmiskumppaneita. Koiraan, kissoihin ja nautoihin hän kuitenkin joutuu tyytymään, eikä se sinänsä ole vaikeaa. Vaikeampaa on lopullisuuden hyväksyminen.
Ja tietenkin sen hyväksyminen, että heidän kaikkien hengissä selviäminen on konkreettisessa mielessä yksin naisen käsissä. Koira, naudat ja jossain määrin jopa kissat nauttivat naisen tarjoamasta ruoasta, lämmöstä ja suojasta. Tässä luultavasti yksi iso syy, miksi Seinää on kutsuttu feministiseksi teokseksi. Se kommentoi naisten asemaa yhteiskunnan hoivaajina, kodin rakentajina ja ylläpitäjinä, eikä tämä ole nähdäkseni merkittävästi muuttunut kirjan julkaisun jälkeen. Sukupuoliroolit jumittavat tiukassa.
Toisaalta kirja ylläpitää myös sukupuolistereotypioita: nainen merkitsee turvaa, mies vaaraa. Tämä on kuitenkin pelkkä sivujuonne sen sijaan, että hallitsisi kerrontaa.
Teemoiltaan Seinä on hyvin kiinnostava etenkin ottaen huomioon sen julkaisuajankohdan ja -paikan yhä natsien rautakouran synnyttämistä vaurioista ja pitkästä miehitysajasta toipuvassa Itävallassa. Lukukokemus oli kuitenkin paikoin aika puuduttava, päähenkilön työskentelyä oman ja kumppaneidensa hengen pitimiksi kuvataan mielestäni hieman tarpeettoman moneen otteeseen vain pienillä keskinäisillä eroavaisuuksilla (Koska tämä loppuu? lukija ajatteli kerran jos toisenkin). Lisäksi kirja lupasi alkupuolella enemmän kuin lopulta antoi. Vaikuttava, ajaton ja ajatuksia herättävä mutta välistä jaaritteleva ja epäkiinnostavuuksiin jumittuva.