Lasten raamattu
Lasten raamattu: Romaani. Alkuteos ilmestynyt 2020. Suomentanut Arto Schroderus. Kansi: Jussi Karjalainen. Sidottu, kansipaperi.
Ajatuksia herättävä romaani Elisabeth Stroutin ja Rachel Cuskin ystäville
Kaksitoista lasta vanhempineen viettää kesälomaa syrjäisessä, ylellisessä kartanossa järven rannalla. Aikuisten lomapäivät menevät nautintojen parissa: ruokaa, alkoholia ja pilveä kuluu. Pikkuvanhat lapset elävät omassa kirkkaassa maailmassaan, aikuisten unohtamina. Aikuisten laiskaa lomatunnelmaa eivät riko edes tiedot vääjäämättä lähestyvästä hirmumyrskystä. Lopulta lapset päättävät varhaisteini-ikäisen Even johdolla paeta tulvaa ja katastrofia ilman aikuisia. Nopeasti kiihtyvät tapahtumat alkavat hämmästyttävästi muistuttaa Even pikkuveljen Jackin löytämän Lasten raamatun tapahtumia.
Lasten raamattu on unohdettujen lasten kollektiivisesta näkökulmasta kerrottu kuvaus sukupolvien välisestä kuilusta ja samalla jylhä allegoria ilmastokriisistä ja luontokadosta. Raamatullisia myyttejä uudelleenkirjoittava teos ravistelee, muttei jätä kokonaan toivottomaksi. Viisas romaani kysyy: jos menetämme uskomme, voimmeko pelastua?
Lydia Millet on arvostettu ja palkittu amerikkalainen pitkän linjan kirjailija, jonka 2020 ilmestynyt teos sai kriitikoilta ja lukijoilta ylistävän vastaanoton. Millet on koulutukseltaan ympäristötieteen maisteri, ja hän tekee kirjoittamisen ohessa vapaaehtoistyötä luontokatoa vastaan taistelevassa organisaatiossa.
Käyttäjät lukeneet myös
Lydia Millet
Lydia Millet (s. 1968) on amerikkalainen kirjailija. Millet on koulutukseltaan ympäristötieteen maisteri, ja hän tekee kirjoittamisen ohessa vapaaehtoistyötä luontokatoa vastaan taistelevassa organisaatiossa.
Lähteitä
Kirja-arviot ja kommentit
Tästä kirjasta jäi käteen vähän sellainen meh-olo. Premissi Lasten raamatussahan on kiinnostava: allegorinen kertomus aikuisista, jotka luovuttavat tulevaisuuden suhteen tai sulkevat siltä silmänsä ja siten harjoittavat poltetun maan taktiikkaa lastensa murheelliseksi tappioksi. Tapaan aina innostua ekokriittisistä romaaneista, ja siksi tähänkin tartuin.
Harmi kyllä tässä hienon idean toteutus jää mielestäni pahan kerran piippuun. Tarinan alkaessa seurailla raamatun tapahtumia käänteet käyvät ennalta-arvattaviksi, vaikka ei pyhää kirjaa kovin hyvin tuntisikaan. Allegoria tai ei, lukiessa oli mahdotonta päästä kunnolla yli siitä, miten epäuskottavia tapahtumat ja henkilöhahmot olivat. Epärealistinen saa olla muttei epäuskottava. Kaiken lisäksi henkilöhahmot olivat enimmäkseen aika vastenmielistä seuraa.