Nevermoor: Morriganin koetukset

Morrigan Korppi täyttää kohta yksitoista vuotta. Synttärijuhlista on tulossa kaikkea muuta kuin hilpeät, sillä perhettä asia ei voisi vähempää kiinnostaa, ja kaiken lisäksi sankarittaremme on määrä heittää henkensä samaisen päivän iltana. Näin sanoo ennustus, sillä Morrigan on kirottu. Äitipuolikin käy ottamassa jo mittoja sopivaa arkkua varten.Lopulta käy kuitenkin niin, että ennustus ei toteudukaan, sillä viime hetkillä paikalle saapuu erikoinen mies (Jupiter Pohjoinen) vähintään yhtä erikoisella kulkupelillä (valtavalla mekaanisella hämähäkillä) ja tempaisee Morriganin mukaansa Nevermoorin maagiseen valtakuntaan. Nyt Morriganille tarjotaan mahdollisuutta päästä mukaan maineikkaaseen Meineikkaaseen seuraan, joka on paljon muutakin kuin koulu. Se on perhe. Perhe, joka pitää sinusta huolen ja hoitaa asioitasi koko elämäsi ajan. (s. 116).Seuran ovista ei kuitenkaan kävellä sisään tuosta vaan. Morriganin on suoriuduttava neljästä toinen toistaan vaikeammasta kokeesta. Vaikein osio koskee erityiskykyä - eikä hänellä tietääkseen ole sellaista. Lisäksi pari kilpailijaa osoittautuu melko inhottaviksi tapauksiksi, taustalla vaanii kammottava Savun ja varjon jahti, ja kaupungilla liikkuvat hurjat huhut Meiniosepästä, jonka läsnäolo tietää verta, tuhoa ja kuolemaa.Jessica Townsendin "Nevermoor: Morriganin koetusten" (Otava, 2018) ympärille kasattiin hurjaa etukäteispöhinää niin maailmalla kuin meillä; muistan törmänneeni kirjaan ensimmäistä kertaa kun Helsingin Sanomat teki siitä massiivisen ennakkojutun. Vertailuja Siihen-joka-mainitaan-aina ei voitu tietenkään välttää.No, kieltämättä Nevermoorin lähtökohdissa onkin aika lailla samaa. Sankarittaren kotiolot ovat ankeaakin ankeammat, yksitoistavuotissynttärit merkitsevät käännekohtaa ja niin edespäin. Jonkinlaisia viboja voi löytää myös Nälkäpelin kilvoittelusta, ja Jupiter Pohjoisen eksentrisestä hahmosta ja Nevermoorin maailmasta tuli mieleen myös Jalin ja suklaatehtaan vinksahtanut miljöö.Lopulta kirjaan on kuitenkin saatu puhallettua sen verran mukavasti omaperäisyyttä, ettei se tunnu halvalta plagiaatilta. Tarina on muutenkin ihan mukaansatempaava, ja henkilökaartiin mahtuu kohtalaisen kiinnostavia persoonia, kuten vaikkapa jättimäinen magnifikatti Fenestra tai jossakin hyvän ja pahan välimaastossa liikuskeleva mesmeristi Sointu Mustapalo.Nevermoor jättää avoimia kysymyksiä roikkumaan ilmaan, sillä kirjailija ei selitä maagista maailmaa ja sen ominaisuuksia tyystin puhki. Meinioidenkin syvin olemus jää vielä pikkuisen arvoitukseksi. Joutuuko tässä nyt lukemaan vielä toisenkin osan...Lähtökohtaisesti suosittelisin kirjaa alakoulun isommille oppilaille, mutta pistetään tämä nyt kevyempänä vaihtoehtona mukaan yläkoulujen genrevinkkauksiin. Oppilaille voi ainakin mainita, että sarjasta on suunnattu yhdeksänosaista, ja meno tulee varmasti synkkenemään jatkossa.

Rakastan tätä kirjaa ja olen lukenut sen jo useampaan kertaan! Morrigan (päähenkilö) ja muut hahmot ovat kaikki aivan ihania ja rakastan tapahtumapaikkoja. Henkilöiden sisäisten tapahtumien kuvaaminen jää vähäksi, mutta se ei mielestäni haittaa, vaan tekee kirjasta lämminhenkisen ja suhteellisen helppolukuisen. Kirjan ahmii päivässä tai parissa ja heti lopetettuaan haluaa alkaa lukea uudestaan.

Nevermooria on verrattu paljon Harry Pottereihin, eikä vertaus ole tuulesta temmattu: yhteisiä elementtejä on paljon, mutta kirjassa on myös paljon omaa. Lisäksi kirjan on kääntänyt Jaana Kapari-Jatta, sama kääntäjä, joka käänsi Harrynkin seikkailut suomeksi.

Tämä kirja oli todellakin yksi parhaista mitä olen lukenut. Kirja siis keskittyy Morrigan Crowhin taisi olla suomeksi Korppi (Luin kirjan englanniksi) joka siis on kirottu. Hänet viedään Nevermooriin Jupiter Pohjoisen avulla. Morriganin pitää selvitä koetuksista että pääsee meineikkaaseen seuraan. Kirja oli mielestäni todella viihdyttävä ja hauska. Tutustuin siihen juuri jonkun kirja arvostelun kautta. Päähenkilö Morrigan on kaikin puolin rakastettava. Hän on itsevarma ja rohkea. Nevermoor kaupunkina on hyvin kuvailtu ja hienosti suunniteltu. Yhden tähden annoin Morriganille, yhden Nevermoorille kolmas menee juonelle joka oli ihanasti suunniteltu. Neljäs tähti Deaukalionille ja sen henkilö kunnalle. Viides tähti kyllä jäi pois siitä että joistakin hahmoista ei kerrottu paljoa mitään. Samoin meiseustakaan. Mutta silti hahmot olivat hienoja ja olen aika varma että tulevaisuudessa kuulemme uutta Mogin äidistä. No toinen osa on luettu ja kolmas tulee ensi vuoden kesällä:)

Tykkäsin kirjasta ja se sai odottamaan seuraavaa osaa!

Mielestäni kirjalla ei oikein ollut mitään tekemistä Harry Potterin kanssa (fantasiaa lukuunottamatta), eikä päässyt loistamaan Potteriin verrattuna. Maailmat vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten toivottavasti seuraavassa osassa on enemmän maailman rakennusta (world building) ja kuvailua. Kirja jäi myös hieman köykäiseksi nopean etenemisensä ja vajavaisen hahmoihin tutustumisen takia. Tarinan kulkukin oli varsin kliseinen.

  Jokatapauksessa koukutuin sarjaan ja voisin suositella sitä kevyeksi lukemiseksi/n.10 vuotiaille, jos tykkää randomin söpöistä asioista ja ideoista tai ei ota kirjoja liian vakavasti. :3

Kiva fantasiatarina, joka oli usein kuitenkin melko ennalta arvattava. Kirjaa on verrattu paljon Harry Pottereihin ja samankaltaisuuksia olikin paljon, mutta Nevermoor ei ainakaan vielä yllä samalle tasolle. Ehkäpä sarjan seuraavat osat tulevat olemaan parempia.