Kellopelisydän
Kansi: Anna Makkonen. Kartta: Riku Similä. Sidottu.
Tähtifantasia-palkintoehdokas 2024, Kuvastaja-palkintoehdokas 2024, Nuori Aleksis -palkintoehdokas 2024.
Synkän fantasiatrilogian pinnan alla sykkii lämmin sydän
”Herään kellopelisydämen tikitykseen rinnassani. Sen tasainen rytmi kaikuu kylkiluita vasten ja saa minut ajattelemaan oikeaa sydäntäni: sitä sydäntä, joka on jo varmaankin heitetty pois. En koskaan kysynyt Tiimalta, mitä sille tapahtuisi leikkauksen jälkeen. Ehkä on parempi, etten tiedä.”
Kellopelisydän kertoo salamurhaajista, joiden sydämen paikalla tikittää armottomasti aikaa mittaava kellokoneisto. Jos henkilö ei murhaa vähintään yhtä henkilöä vuoden aikana, mekaaninen sydän pysähtyy.
Samaan aikaan Karunkan Akatemiassa kudotaan harhoja ja kätketään totuuksia. Kaiken taustalla kuiskii meri, joka ei paljasta salaisuuksiaan, ja verkkaan vaihtuvat vuodenajat, joiden kielen voi oppia vain pysymällä vaiti.
Miten mahdoton muuttuu mahdolliseksi? Voiko väkivaltaan ja epäoikeudenmukaisuuteen vastata lempeydellä? Kellopelisydän on romaani muistamisesta, menneisyydestä sekä toivosta, joka sitoo ihmiset toisiinsa.
”Kurjenmiekan romaani muistuttaa Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa. Merenkehrän maailmassa on vielä paljon nähtävää.” – Helsingin Sanomat
”Salamurhaajien elämä vertautuu omaan maailmaamme, jossa arjen jatkuminen tarkoittaa jonkun kuolemaa. Hiottu esikoisromaani, jonka ihmisläheinen ote on valloittava.” – Tähtifantasia-palkintoraati
Käyttäjät lukeneet myös
Vehka Kurjenmiekka
Vehka Kurjenmiekka on vuonna 1990 syntynyt helsinkiläinen kirjailija ja roolipelisuunnittelija. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa.
Merenkehrä
Trilogia.
Merenkehrä sisältää tällä hetkellä 2 kirjaa ja sarja laajenee lisää 1 uuden kirjan julkaisemisen myötä.
Kirja-arvioita
Tarinan idea on omaperäinen ja kieli kaunista! Myös henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, vaikkakin alussa oli hieman vaikea muistaa, kuka oli kukin, sillä näkökulmahenkilöitä on useita ja kaikkien kohdalla minäkertoja. Paikoin teksti tuntui ehkä hieman pirstaleiselta, sillä osa luvuista oli jaettu hyvinkin lyhyisiin pätkiin, mikä omalla kohdallani hieman häiritsi lukukokemusta. Kokonaisuudessaan kuitenkin hieno teos ja ehdottoman tervetullut lisä kotimaiseen kirjallisuuteen.