Talventaitto
Sidottu.
Koko maailma on uhattuna, mutta sen ihmiset huokuvat lämpöä ja välittämistä.
Talventaitto kertoo kesänkaataja Alatista ja talventaittaja Kaihosta, joiden tehtävä on kannatella vuodenkiertoa. Keväänkutsusta talventaittoon saakka Kaihon ja Alatin elämä on jaettua aina asuintupaa, tulisijaa ja aamiaishetkiä myöten, tahtoivatpa he sitä tai eivät. He eivät tunne toisiaan, mutta yhdestä asiasta Kaiho on silti varma: rakastumaan tai rakastamaan hän ei aio opetella.
Talventaitto on Kellopelisydämestä alkaneen Merenkehrä-sarjan toinen osa. Vehka Kurjenmiekka vie lukijan kauas menneisyyteen, aikaan ennen Karunkan kellopelimurhaajia ja Akatemian perustamista. Romaani valaisee, miksi maailma on perustuksiaan myöten säröillä.
Vehka Kurjenmiekka
Vehka Kurjenmiekka on vuonna 1990 syntynyt helsinkiläinen kirjailija ja roolipelisuunnittelija. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa.
Kirja-arvioita
Luonnollisesti pidän omasta kirjastani, koska en mää sitä ois muuten antanut julkaista, mutta tässä tarkoituksenani ei ole varsinaisesti kirjoittaa arviota. Viestiä ei kuitenkaan voi julkaista ilman tähtiarviota, anteeksi siispä siitä! (edit. Ois sittenkin voinut ihan vaan merkkaamalla kirjan luetuksi, argh! Nyt niitä tähtiä ei vaan enää saa kokonaan pois.)
Selvennyksenä täältäkin löytyvän jasmiiniteen arvostelun lisäykseen, ettei kukaan turhaan ala pelätä kriittisten arvioiden kirjoittamista kirjoistani:
LISÄYS, varoitus teille, jotka luette väärin: kirjailija ilmeisesti kokee asiakseen puuttua lukijoiden lukukokemuksiin goodreadsissa parin tunnin aikajänteellä kriittisen arvion postaamisesta. Julkaisin tämän saman arvion siellä, ja hän halusi välittömästi ilmoittaa, että kuulemma keksin kirjaan sisältöä päästäni.
Kun romaani kuvaa tilannetta, jossa sananmukaisen "uhrin" "tahto murenee", joku "saadaan ansaan", "taistelee haluaan vastaan" ja hänet "voitetaan" juuri ennen "tuhoamista", (sivut 142-143) ja kun tilanteessa on käynnissä moneen kertaan korostettu yliluonnollinen voimakamppailu, jota "uhri" (toisen kerran) "ei kykene vastustamaan" (s. 145), minulla on käsittääkseni lukijana oikeus tulkita kohtaus raiskausallegoriaksi ihan näiden paperille painettujen sanojen valossa. Aika järkyttävää, että kirjailija kokee oikeudekseen puuttua siihen. Toivottavasti seuraava sanoihin huomiota kiinnittänyt lukija ei saa samanlaista noottia. Seksuaalinen pakottaminen ei ole sukupuolesta riippuvaa.