Kimeerit
Kansi: Karin Niemi. Sidottu.
Arvoituksellisen kiehtova paranormaali nuortenromaani Norasta, joka kantaa salaisuutta dna:ssaan.
Noran perhe on aina muuttanut maasta toiseen vaikeuksiin joutuessaan. Nyt Nora pakenee yksin suomalaiseen pikkukaupunkiin, jossa kohtaa sukunsa mysteerit. Siitä alkaa tapahtumien vyöry. Salaperäisen Mian perhe auttaa Noraa sopeutumaan uudenlaiseen elämään. Mutta voiko Nora auttaa yllättäen löytynyttä serkkuaan Peteä, jonka veressä virtaa vieläkin synkempi salaisuus? Onko liian myöhäistä?
”Te olette lääketieteellisiä sensaatioita. Teidän mahdottoman sukulinjanne olisi pitänyt hävitä jo tuhansia vuosia sitten. Mutta siinä te silti olette.”
Helena Waris
Helena Waris (s. 1970) vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalassa, ja muutti 13-vuotiaana Kiteeltä Mikkeliin, jossa kirjoitti ylioppilaaksi 1990. Esikoisromaani oli jo tuolloin työn alla, mutta tarvittiin puutarhurin opinnot ja pätkätyöt niin yrttitarhan opaskierrosten vetäjänä kuin hautaustoimiston apulaisenakin, sekä lyhyt ura käsityöläisyrittäjänä ja pidempi kotiäitiys ennen kuin aika oli kypsä romaanille. Sysäykset kirjan toteutumiselle ovat jäljitettävissä Oriveden opistoon ja Mikkelin kirjoittajiin. Waris asuu Ristiinassa satavuotiaassa puutalossa. Uusperheeseen kuuluu 4–7 lasta ja kaksi koiraa. Wariksen sydäntä lähellä ovat maatiaiskasvit, kansanperinne, remontointi, rock-musiikki ja leivonnaiset.
Wariksen esikoisromaani, Pohjankontu-trilogian aloitusosa Uniin piirretty polku ilmestyi vuonna 2009. Sarjan kaikki osat voittivat Suomen Tolkien-seuran vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle jakaman Kuvastaja-palkinnon. Myös Wariksen neljäs fantasiaromaani Vuori (2014) voitti Kuvastaja-palkinnon. Vuonna 2015 ilmestyi Wariksen yhdessä puolisonsa Janne Nykäsen kanssa kirjoittamansa teos Entropia, joka on dystopia tulevaisuuden Suomesta. Vuonna 2016 Waris sai Kaarina Helakisa -palkinnon. Helena Waris oli yksi vuoden 2020 Finnconin kunniavieraista.
Kirja-arvioita
Noran suvussa kulkee salaisuus, joka pakottaa hänet perheensä kanssa piilottelemaan. Kun he uhkaavat paljastua, Nora lähetetään Mikkeliin sukulaisten luo. Siellä hän majoittuu serkkunsa luo ja sanonta "mitä serkumpi, sen herkumpi" pääsee käytäntöön... Kirja on nopealukuinen ja -tempoinen, sekä varsinkin lopussa tapahtumat suorastaan juostaan läpi. Idea pienestä kimeerien väestöstä "tavallisen" ihmisten keskuudessa on kiehtova ja olisinkin mielelläni paneutunut syvemminkin erikoiskyjyjä omaaviin ihmisiin ja näihin ihmissuhdekoukeroihin. Tällaisenaan kirja tosin on saavutettava myös niille, joita ei pidempien kirjojen luku innosta. Fontti on iso ja sivumäärä varsin kohtuullinen.