Talviverinen
Kannen kuva: Mikko Tuovinen ja Donald M. Jones. Sidottu, kansipaperi.
Kuvastaja-palkinto 2013.
Uljaita ukkosmiehiä, urheita neitoja, romantiikkaa ja hurttia sanailuhuumoria - muinaissuomalaista maisemaa hallitsevat vanhat mahdit ja ikiaikainen rakkaus.
Maailma on vääjäämättä kulkemassa kohti pitkää talvea. Vain vanhojen mahtien suojeluksessa oleva perhekunta – Ailegais, Arni ja Troi kumppaneineen ja lapsineen – voi selvitä talvesta. Muut ovat jo kokoontumassa yhteen matkatakseen kotiin, suuren veden taakse Pohjankontuun. Mutta joukosta puuttuu yksi: Troi, jonka ympärille koko sisarusten ja heidän perheidensä maailma kietoutuu. Mille teille Troi on harhautunut, pääseekö hän koskaan rakkaittensa luo? Vai viekö hänen kirouksensa, talviverisyys, häneltä hengen ennen sitä?
Kiitetty kolmiosainen fantasiasarja saa huikean päätöksen. Muinainen maailma kansantaruineen ja uskomuksineen, korpi- ja järvimaisemineen, tuntureineen ja pikku kylineen lumoaa kaikenikäiset.
Kirjailijan tekemä kirjatraileri Youtubessa.
Käyttäjät lukeneet myös
Helena Waris
Helena Waris (s. 1970) vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalassa, ja muutti 13-vuotiaana Kiteeltä Mikkeliin, jossa kirjoitti ylioppilaaksi 1990. Esikoisromaani oli jo tuolloin työn alla, mutta tarvittiin puutarhurin opinnot ja pätkätyöt niin yrttitarhan opaskierrosten vetäjänä kuin hautaustoimiston apulaisenakin, sekä lyhyt ura käsityöläisyrittäjänä ja pidempi kotiäitiys ennen kuin aika oli kypsä romaanille. Sysäykset kirjan toteutumiselle ovat jäljitettävissä Oriveden opistoon ja Mikkelin kirjoittajiin. Waris asuu Ristiinassa satavuotiaassa puutalossa. Uusperheeseen kuuluu 4–7 lasta ja kaksi koiraa. Wariksen sydäntä lähellä ovat maatiaiskasvit, kansanperinne, remontointi, rock-musiikki ja leivonnaiset.
Wariksen esikoisromaani, Pohjankontu-trilogian aloitusosa Uniin piirretty polku ilmestyi vuonna 2009. Sarjan kaikki osat voittivat Suomen Tolkien-seuran vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle jakaman Kuvastaja-palkinnon. Myös Wariksen neljäs fantasiaromaani Vuori (2014) voitti Kuvastaja-palkinnon. Vuonna 2015 ilmestyi Wariksen yhdessä puolisonsa Janne Nykäsen kanssa kirjoittamansa teos Entropia, joka on dystopia tulevaisuuden Suomesta. Vuonna 2016 Waris sai Kaarina Helakisa -palkinnon. Helena Waris oli yksi vuoden 2020 Finnconin kunniavieraista.
Kirja-arvioita
Talviverinen on Pohjankontu-trilogian viimeinen osa, joka kertoo Troin tarinan melkein sieltä alusta melkein sinne loppuun. Tämä on hyvä asia, koska Troi on yksi niitä harvoja todellista mielenkiintoa edellisissä osissa herättäneistä hahmoista. Waris on pysytellyt tyylilleen uskollisena, eikä kielessä tai tarinan rakentelussa outoja yllätyksiä vastaan tulekaan. Ehkä tarinan keskittyminen juuri Troin elämään tekee siitä mielenkiintoisemman kuin aiemmista osista. Kyllä, tämä on ehdottomasti paras kolmesta ja enpä voi sanoa olevani yllättynyt, jos tämä Kuvastaja-palkinnon nappaa (kuten edeltäjät). Kirja on yhtä helppo- ja nopealukuinen kuin edelliset osatkin. Waris on myös saanut korjattua dialogia parempaan suuntaan ja nyt tarinan pystyi lukemaan ilman, että tarvitsee pysähtyä makustelemaan vuorosanoja pitkäksi aikaa. Dialogi toimii ihan hyvin ja uppoaa tarinaan vieden sitä häiritsemättä eteenpäin. Toisinaan tuntuu, että jotkin tilanteet, kohtaukset ja asiat ovat jotenkin ylimääräisiä. Ne tuntuvat väkisin kirjaan upotetuilta, tai sitten niiden merkitys tarinassa katosi minulta. Troin ”matkasta” kerrotaan jonkin verran jo edellisissä osissa. Jotkin asiat tietää jopa niin hyvin, että toisto tuntuu turhalta, kun tässä viimeisessä osassa kerrataan asiat vielä uudelleen. Kovin pahasti se onneksi ei häiritse ja toki saamme Troin elämästä paljon uuttakin tietoa. Tarinan loppu oli melko ennalta-arvattava, mutta… Ehkä se sopii tähän kirjaan, tähän kohtaan ja trilogian päätökseen. Suosittelen lukemaan tämän ehdottomasti kirjailijan tähän mennessä parhaan tuotoksen. Täydellisestä suorituksesta ei ole kyse, mutta aikaisempiin osiin nähden Talviverinen antaa jonkinlaisen käsityksen myös kirjailijan kehittymisestä ja kasvusta työssään.
Ajallisesti Talviverinen sijoittuu kahden edellisen lomaan. Siinä paikoitellen kerrataan ensimmäisen ja toisen tapahtumia, tällä kertaa erään trilogian keskushenkilön, Troin, näkökulmasta. Se siis nivoo trilogian kasaan, ja sulkee tapahtumat, jotka Sudenlapsissa jäivät hieman auki. Talviverinen oli lukukokemuksena mielestäni trilogian paras osa, toisinaan vahva ja suorastaan ahdistava. Mutta jäin miettimään syytä, miksi se oli irrotettu erilliseksi kirjaksi. Tavallaan olisin halunnut nähdä sen lukuina edellisissä osissa. Ja sitten kuitenkin... toimi se näinkin.