Stephen King
Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on tuottelias ja suosittu kauhukirjailija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen.
Kingin perhe asui eri paikkakunnilla, kunnes he muuttivat pysyvästi Mainen Durhamiin. Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaa itse tarinoita. Stephen valmistui lukiosta vuonna 1966 ja opiskeli englantia Mainen yliopistossa, mistä valmistui vuonna 1970. Vuonna 1971 hän avioitui Tabitha Sprucen kanssa. King työskenteli englanninopettajana ja hankki lisätuloja kirjoittamalla lehtinovelleja.
Lue lisää ...
Kingin ensimmäinen romaani Carrie ilmestyi vuonna 1974 ja oli menestys. Pian tämän jälkeen King perheineen muutti Boulderiin Coloradoon, jossa hän kirjoitti paikkakunnalle sijoittuvan romaanin Hohto. Teos julkaistiin 1977 ja sen myötä hän vakiinnutti asemansa kauhukirjallisuuden huipulla. Perhe palasi pian takaisin Maineen 1975, missä hän kirjoitti romaanin Tukikohta, joka ilmestyi 1978. Sen jälkeen perhe muutti vielä Englantiin, mutta palasi pian takaisin Maineen, jossa King alkoi opettaa luovaa kirjoittamista Mainen yliopistossa. Siitä lähtien perhe on asunut Mainessa.
Kingin teosten pohjalta on tehty lukuisia elokuvia. Brian De Palma ohjasi Carriesta elokuvaversion vuonna 1976. Kuuluisin elokuva on Stanley Kubrickin ohjaama Hohto (1980). Rob Reinerin Viimeinen kesä (1986) ja Frank Darabontin Avain pakoon (1994) saivat useita Oscar-ehdokkuuksia. King on kirjoittanut myös salanimellä Richard Bachman. Kingin kaupallinen menestys on omaa luokkaansa: hänen teoksiaan on myyty ainakin 350 miljoonaa kappaletta.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013100817580854_vi.shtml
Miten on, kiinnostaako ketään tämän tulevan teoksen hankinta ja millaisia ennakko-odotuksia teillä on siitä? Itse voin sanoa täriseväni innosta, kun ei siitäkään ole hirmuisen kauaa kun tuli taas vaihteeksi luettua juuri tämä klassinen Hohto -kirja, joten kärsimättömänä odottelen, miten Danny Torrancen tarina jatkuu. Se on sitten asia erikseen että tuleeko jatkokertomus pääsemään yli Kingin läpimurtoromaanin jättämästä jättiläisestä varjosta. :cheesy:
NooraKylläpä näitä Kingin suomennoksia tulee nopeaan tahtiin nykyään.
Tosiaan mukava tahti ja oikein uutinenkin aiheesta. On ilmeisesti sen verran ison bisneksen kirjoja, että kustantaja tahtoo varmistaa lukijoiden pysyvän suomennosten kuluttajina. Hyvä niin.
Tohtori Uni löytyy nyt myös tietokannasta: Linkki. (Esittelyteksti kopioitu Tammen uutisesta, ei välttämättä lopullinen versio.)
En ole lukenut kirjaa, pelkästään nähnyt elokuvan (josta King itse ei muistaakseni ole pitänyt). Doctor Sleepin alusta oli näytepätkä kuuntelemallani toisella Kingin äänikirjalla (Mustaa tornia, Wind Through the Keyhole) ja olihan se melkoisen koukuttava... En tiedä kuitenkaan, luenko kirjaa. Ehkä joskus, jos on kirjastossa hyllyssä. En usko, että King olisi lähtenyt tekemään jatko-osaa, jollei hänellä olisi oikeasti mielenkiintoista tarinaa kerrottavanaan juuri Danin myöhemmistä vaiheista, Kingillä kun ei tunnu varsinaisesti olevan pulaa kirjaideoista. (Tosin vähän arvelen, että minulla olisi onnellisempi käsitys Danin elämästä, jos se jäisi sille itse elokuvan jälkeen funtsimalleni tasolle, että "sitten he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" :tongue:.)
(Mahdollisesti joku ylläpitäjä jossain vaiheessa yhdistää tämän ketjun toiseen King-keskusteluun, mutta ehkä tätä uutuuskirjaa koskeva uutinen bongataan nyt helpoiten kun on vielä omana ketjunaan.)
NooraMuuten onko tästä tarkotus tulla pelkkä Hohdon jatko osalle omistettu ketju eli onko tulossa tämän lisäksi yleinen King ketju myös jossain vaiheessa?Yleinen Stephen King-keskustelu: Linkki. Ja tämäkin ketju saatetaan tosiaan yhdistää tuohon. Tai voi toki yhdistää vaikka heti, jos haluatte samoissa viesteissä puhua muistakin Kingin kirjoista kuin Tohtori Unesta.
Mulle kyllä kävisi,että tämän voisi yhdistää sinne,koska sitten voisi puhua muistakin Kingin kirjoista samalla.
Minulla on parhaillaan kesken Tukikohta, kahtia jaetun suomennoksen ensimmäinen osa.. vielä aika alkupäässä. Luen sitä viikonloppuisin kotona käydessä, joten saattaa vähän kestää. Tähän mennessä olen pitänyt kirjasta, vaikka kauhuelementit synkkine enne(?)unineen aluksi tökkivät, luonnollisemmissakin kauhukuvissa kun oli minusta siihen saumaan ihan kyllin sisältöä yhteen kirjaan, niin jättimäinen kuin onkin. Vaikka tietenkin aina ilo kohdata muuan kulkuri. Tähän mennessä suosikkihahmoni on ollut Stu.
Mutta kiitos Tuulenavaimen tällä hetkellä on menossa Mustan Tornin uudestaan läpiluku projekti. Olen kyllä vieläkin Revolverimiehessä,mutta kyllä tää edistyy vähitellen. Aikoinaan,kun,luin koko sarjan lävitse niin pidin erityisen paljon neljästä ekasta osasta joista Joutomaa ja Velho olivat suuria suosikkejani,mutta Velhon jälkeen jokin muuttui sarjassa ja eikä ne kolme vikaa osaa päässeet lähellekkään ensimmäisten osien tunnelmaa. Mutta olihan niilläkin omat hyvät hetkensä,vaikka kaikkia ratkaisuja en hyväksynytkään. Mutta kokonaisuutena jäi sarjasta hyvä maku suuhun toivottavasti uusintaluku ei pilaa sitä fiilistä osoittamalla että aika on kullannut muistot.
NooraTällä hetkellä itselläni on Se ja Tukikohta seuraavana lukulistassa. Molemmat olen joskus aloittanut,mutta loppuunasti ei ole jostain syystä niitä tullut luettua,vaikka ei ne huonoja kirjoja mielestäni olleet.Heh, luin Tuulen avaimen jälkeen kolme viimeistä Tornikirjaa jälleen kerran. Mukava oli palata tuohon tunnelmaan. Olen samaa mieltä että pitkän tauon jälkeen kirjoitetut osat 5-7 ei saavuta aiempien osien lentoa. Erityisesti Joutomaan aikoinaan ekan kerran luettuani ajattelin että tästä tulee jotain ennenkuulumatonta. Ikävä kyllä vuosien tauko ei tehnyt hyvää sarjalle, mutta silti pidän koko saagasta äärimmäisen paljon, vaikka loppuratkaisu ei niin miellytäkään, eikä pari muutakaan ratkaisua.
Mutta kiitos Tuulenavaimen tällä hetkellä on menossa Mustan Tornin uudestaan läpiluku projekti. Olen kyllä vieläkin Revolverimiehessä,mutta kyllä tää edistyy vähitellen. Aikoinaan,kun,luin koko sarjan lävitse niin pidin erityisen paljon neljästä ekasta osasta joista Joutomaa ja Velho olivat suuria suosikkejani,mutta Velhon jälkeen jokin muuttui sarjassa ja eikä ne kolme vikaa osaa päässeet lähellekkään ensimmäisten osien tunnelmaa. Mutta olihan niilläkin omat hyvät hetkensä,vaikka kaikkia ratkaisuja en hyväksynytkään. Mutta kokonaisuutena jäi sarjasta hyvä maku suuhun toivottavasti uusintaluku ei pilaa sitä fiilistä osoittamalla että aika on kullannut muistot.
Tässä ketjussa saa sanoa ihan vaikka samat asiat toiseen kertaan, mikäli haluaa. Voi myös halutessaan kommentoida jotain edellisessä ketjussa sanottua, mutta silloin olisi hyvä kopioida sieltä lainaus tänne näkyviin, jotta kanssakeskustelijat tietävät, mistä on puhe.
"Noora"Aikoinaan,kun,luin koko sarjan lävitse niin pidin erityisen paljon neljästä ekasta osasta joista Joutomaa ja Velho olivat suuria suosikkejani,mutta Velhon jälkeen jokin muuttui sarjassa ja eikä ne kolme vikaa osaa päässeet lähellekkään ensimmäisten osien tunnelmaa.
"Pate64" Olen samaa mieltä että pitkän tauon jälkeen kirjoitetut osat 5-7 ei saavuta aiempien osien lentoa.O-ou... Minulla on Mustan tornin lukeminen kesken, niin että olen lukenut juuri nuo neljä ensimmäistä osaa ja Tuulen avaimen. Olen pitänyt niistä valtavasti ja loputkin osat olisivat omassa hyllyssä odottamassa, mutta.. mutta. Kaipa minä pelkään, että ne osat luettuani sarja on loppu. Haudon niitä hyllyssä ja ajattelen, että sitten vielä joskus on seikkailuja jäljellä. Lisäksi pitäisi lukea Maantievirus matkalla pohjoiseen -kokoelmasta tarina "Elurian pikku sisaret", jonka tapahtumat sijoittuvat Rolandin vaellukselle aikaan ennen Revolverimiestä.
Pidän traagisista henkilöhahmoista ja Roland jos kuka on semmoinen. Elämänsä ehtootapuolta vetelevä maailma on muutoinkin kiehtovan synkkämielistä maisemaa ja eri maailmojen ja maailmanaikojen sekoitus jotain juuri sopivan sekavaa makuuni.
Olen lukenut myös Marvelin versioimia Dark Tower -sarjakuvia ensimmäisen viiden albumin sarjan, koska Rolandin nuoruusseikkailut ja etenkin -kumppanit ovat niin mainioita (Bert. :heart:), että "fanitaidekin" kiinnostaa, ja ovathan ne sentään pyrkineet noudattamaan kirjojen kertomia tapahtumia aina kun sellaisia ollut. Ostin Omnibus-kokoelman itselleni viime talvena syntymäpäivälahjaksi. Ensimmäisestä lukuyrityksestä ei tullut mitään, kun alkoi itkettää ajatellessani, että omistan jotain niin hienoa. (Nimim. ilosta itkijä. :roll: ) Ja viidennen albumin (The Battle of Jericho Hill) aikana tuli tietty taas tippa linssiin. On minulla niistä jotain järkevähköäkin muistiinpanoa jossain tallessa, postaan kun löydän.
Niille jotka Tornia vielä etsivät: kyllä viimeisetkin kirjat ovat lukemisen arvoisia ja ennen pitkää edessä avautuu ruusujen täyttämä aukea, jonka keskellä seisoo tumma torni... huipennuksen lukeminen oli itselleni yksi lukijaurani huippukohtia, niin monta vuotta olin Rolandin ka-tetin kanssa matkaa tehnyt.
NooraMuuten eroaako alkuperäinen Revolverimiehen suomennos jotenkin Tammen versiosta,kun Tammen versiossa olevasta esipuheesta ymmärsin,että Kingi olisi siihen versioon mihin se suomennos perustuu niin lisännyt jotain juttuja mitä ei ollut ennenmukana eli onko asia näin vai olenko ymmärtänyt esipuheen väärin vaan.Et ole ymmärtänyt väärin. Tämä ensimmäinen suomennos on Book Studiosin julkaisema vuodelta 1992, joka siis on suomennos Kingin vuonna 1982 julkaistusta The Gunslingerista. Todellakin esipuheessa King sanoi vuoden 1982 versiossa olevan poikkeavuuksia myöhempiin kirjoihin, yhtenä esimerkkini Farson -hahmo, joka ei tuossa alkuperäisessä ollut hahmo vaan kaupungin nimi. Lisäksi King aloitti tämän kirjoittamisen jo hyvin nuorena joskus 70-luvun alussa (eli ennen kuin Carrie julkaistiin), joten teksti ei ollut niin tasokasta kuin Kolme korttia pakasta -osassa. Muutenkin tokasta osasta eteenpäin tietyt asiat ja elementit ovat pysyneet osa osalta samoina. Tämän takia Stephen King kirjoitti uusiksi vuonna 2003 Revolverimiehen ja Tammi teki tämän toisen suomennoksen tästä uudesta versiosta. :wink:
[Spoileri - klikkaa]
Mutta kasvutarinana se oli mainio kirja.
22/11/63 kirjasta pidin sitten taas tosi paljon, ihan loppua lukuunottamatta. Hyvin kirjoitettu ja tasapainoisen oloinen kirja (en tarkoitan tapahtumien kannalta, olihan kirjan puolessa välissä pitkähkö suvantovaihe). Kaikilla tapahtumilla oli tarkoituksensa, ja ihmisten elämää menneisyydessä seurasi mielenkiinnolla. En tiedä onko muut huomanneet saman, mutta Kingillä on aina kauhea tarve selittää asioita auki. Omalla tavallaan sen ymmärrän, minäkin kaipaan aika usein tietoa siitä, että miksi ja miten jokin tapahtui, mutta kauhu- ja fantasiakirjallisuudessa (mitä Kingin kirjat suurimmaksi osaksi ovat) se ei ehkä ole ihan tarkoituksen mukaista? Liiallinen auki selittäminen tuntuu jotenkin vievän tarinan taianomaisuuden ja vetävyyden pois. Tämä oli ehkä osittain syynä siihen, että Se ei napannut.
Musta Torni -sarjasta olen lukenut 3 kirjaa. Olen ehkä hitusen hämmästynyt siitä, kuinka paljon ihmiset esim. täällä tuntuvat siitä tykkäävän. Onhan Musta Torni tavallaan hyvä sarja, en sitä lukisi jos en siitä pitäisi, mutta ei ne kirjat millään tavalla ole Kingin kirjoista minun mielestäni parhaita.
Tukikohtaa olen tässä harkinnut lukevani, siitä olen saanut kuulla vielä enemmän kehuja. Ehkä ongelmanani onkin se, että nostan odotukseni liian korkealle, ja sitten kun ne eivät täytykään, petyn. Eli pitänee pitää odotukset järkevällä tasolla...
Tornista... Mulla se räjäytti tajunnan totaalisesti. Aikoinaan luin ekan osan ja vähän ihmettelin, että mikä, miksi, ym. Sitten kun Kolme korttia pakasta tuli, niin se avasi tarinaa ja maailmoja jo huomattavasti ja lisäsi nälkää saada tietää, miten jutussa käy. Joutomaa oli lopullinen sinetti; olin myyty, Tornifanaatikko ja täysin tarinan lumoissa. Sitten tuli ensimmäinen kirottu tauko ja kun Joutomaa jäi vielä todelliseen cliffhanger-tilanteeseen, oli piinaavaa odotella jatkoa. Kinghän sai koskettavia kirjeitä asiasta, mm. eräältä kuolemansairaalta vanhukselta joka halusi tietää miten tarinassa käy, ennenkuin menehtyy.
Mutta mutta.. tarinat, etenkin Musta Torni, tulevat Kingin mukaan navan seudulta, ei päästä ja kun sielu (ja ehkä Ka) käski pitää taukoa, niin pidettävä oli.
Tuo navanseutu lähteenä on varmaan syynä myös siihen koukuttavuuteen tekstissä. Asioita ei mieti älyllisellä tasolla vaan tarina ja etenkin Rolandin maailman tunnelma vetää mukanaan ja tässä King on todellinen mestarivelho. Minä ainakin olen totaalisen vietävissä :)
Oli hirvittävää, kun Velhon jälkeen tuli taas pitkä tauko (Kingin joutuminen auton päälleajamaksi oli yhtenä syynä taukoon). Mutta loppujen lopuksi lukija palkittiin ja osat 5-7 tulivat suhteellisen lyhyessä ajassa. Taso oli jonkin verran laskenut ja tietyt ratkaisut kuten Kingin oma rooli tarinassa eivät mua miellyttäneet, mutta kokonaisuudessaan homma toimi. Kingin mielikuvituksen lento oli edelleen korkeaa ja maailmojen väliset ovet aukeilivat :)
Tietty absurdius ja eri genrejen sekoitus viehättää saagassa. Kuka olisi voinut keksiä yksiraiteisen hullun junan, jolla on oma tietoisuus ja joka rakastaa arvoituksia? Myös lännentarinat, scifi ja mystiikka kauhun lisäksi ovat toimivia elementtejä Tornitarussa.
Seuraavat kohdat ovat mulle mieleenpainuvimpia tarinassa: [Spoileri - klikkaa]
Tarinassa viehättää myös eräänlainen henkinen kosketus tuleviin tapahtumiin, lukijan annetaan jo aavistella, mitä on tulossa.
Olen friikahtanut, myönnetään :) Mutta jatketaan keskustelua.
Myös Talismaanin jatko-osa Pimeyden Talo on osittain Tornin maailmaan sijoittuva ja jopa Naisen raivon merkillisen maalauksen kautta pääsee Rolandin maailmaan...
Ja tietenkin yksi lempipahiksistani, Randall Flagg/Walter O'Dim/Mustiin puettu mies/Tumma mies/Iätön vaeltaja, jne, jne esiintyy Tukikohdan ja Tornisaagan lisäksi Tuulen Avaimessa ainakin.
Valituksen jälkeen sanon tämän: King on suuri suosikkini, mitä kirjallisuuteen tulee. Hän hallitsee tyylin, tarinan ja hahmot, tasapainottaa kaikkia kolmea elementtiä juuri sopivassa suhteessa. Vaikka hän ampuu ohi, hän myös osuu usein. Kalpea aavistus (Bag of Bones) on mielestäni yksi ylenkatsottuja King-onnistumisia, joka toisaalta myös sortuu väistämättä King-kliseisiin - pakolliseen seksikohtaukseen jnejne.
Vaikka fanitankin Kingiä, ei sovi olla kritiikitön ja hyväksyä kaikkea (jos sanaleikki sallitaan) "kuninkaan sanana". Vielä se: jos Kingiä ei olisi, ei olisi minun kirjoitusharrastustani saati esikoiskirjaani kaupoissa.
Kalpeaa aavistusta pidän minäkin hyvänä, kliseistään huolimatta.
MT:n lisäksi vannon Sen, Hohdon, Painajaisen (Salem's Lotin), Tukikohdan ym. nimeen.
King onnistuu ajoittain, tai siis lähes aina, mustan huumorin saralla todella mainiosti. Novellit ja pienoisromaanit ovat ehkä parhaita esimerkkejä tästä (Esimerkkinä vaikka Lopettajat, Rotat, Jumalten tekstinkäsittelylaite, ym) Novellit myös toimivat mainiona vastapainona Kingin sanaripuliin, eli lyhyesti ja lakonisestikin voi kutoa maagisen tunnelman lukijalle.
Kingin teksteistä parhaimmillaan saa sellaisen "uskomatonta, ei voi olla"-fiiliksen, pahimmillaan toki myös "Plääh, en jaksa tätä"-tunteita.
Tarinankertojana kuitenkin Edgar Rice Burroughsin ohella eräs kaunokirjallisuuden guruja, ehdottomasti.
Pidän erityisesti niistä hetkistä, kun asetutaan jonkin pahiksen näkökulmaan, esim. Naisen Raivossa Normanin näkökulmasta kerrotut osiot tai Tukikohdassa Tumman Miehen vinkkelistä kerrotut jutut (myös MT-saagassa vastaavat), tai Pimeän Puolen George Starkin ajatukset. King osaa ne jotenkin kertoa mustan huumorin ryydittämänä siten että lukija voi samaistua pahiksen mielialoihin, oli teot kuinka hirveitä tahansa.
MT-saagasta sen verran kritiikkiä, vaikka sitä rakastankin, että:[Spoileri - klikkaa]
Kingin uudemmista teoksista Kuulolla on parhaita. Siinä on Kingmäisiä ideoita ja todella karmaiseva, apokalyptinen tunnelma. Liseyn tarina ja Duma Key jättivät taas hieman sekavan tunnelman lukijalle, samoin Kuvun alla, vaikka sen asetelma onkin erittäin mielenkiintoinen.
Täytyy sanoa, että odotukset Doctor Sleepiä kohtaan ovat todella korkealla, Hohto kun on eräs legendaarisimpia kauhukertomuksia.
Kiehtovinta Kingeissä on tietenkin tunnelman lisäksi joka on parhaimmillaan todella onnistunut niin on henkilöhahmot joihin on helppo samaistua ja se,että ne on yleensä aika tavallisia hemmoja kaikki niin mikäpä sen parempi.
Ihmissusi Wolf, matka Poltetun maan halki, episodi Päivänpaiste-kodissa (sanokaa halleluja!), Oakleyn pubi, ym. ovat hienosti kerrottuja juttuja ja jatko-osa Pimeyden Talo yhdistää tarinan kivasti Musta Torni-saagaan.
Odotukset Doctor Sleepiä kohtaan tuntuu vaan kasvavan,koska Hohto tuli luettua uudestaan jokinaika ja se olikin parempi kirja,kuin ensi lukemalla 4 vuotta oli ollut. Ja onhan se kivaa tietää,että mitä Dannylle oikein kuuluu tänä päivänä eli onko Hohdon tapahtumilla ollut vaikutuksia hänen elämäänsä.

Kuvun alla -pokkari ilmestyy Tammelta ensi maaliskuussa. Saa nähdä, onko tässä tv-sarjakansi. Jokin suomalainen kanava saattaa ruveta esittämään sarjaa keväällä. Hiistun linkittämän uutisen mukaan Hohto julkaistaan tammikuussa pokkarina samanaikaisesti Tohtori Unen kanssa.
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Stephen King