Suomenkieliset tieteis- ja fantasiasarjakuvat

[img]https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/2/25/Magnus_Robot_Fighter_4000AD_no1.jpg[/img]   Markos on jännittävä tapaus. Hänhän on oikeasti Magnus, Robot Fighter, ehkä suomalaiset eivät olisi uskoneet, että ruotsalainen (tai vähintään tanskalainen) pistäisi robotteja pataan vaan kävisi peräti toisinpäin.   [url=http://scifi-covers.com/post/53387564695/magnus-1-to-10]Magnuksen kansia[/url] tulikin juuri vastaan Tumblerissa. Tyyppi siis hakkaa robotteja turpaan ihan nyrkkitappelussa, kuten kuvasta näkyy.   [i]Avaruuden Korkeajännitys[/i] puolestaan sisälsi Jet-Ace Loganin seikkailuja ja tätä sarjaa nyt pidetään yhtenä hölmöimmistä Suomessa julkaistuista, jopa siinä määrin, että Finnconissa on jaettu Jet-Ace Logan -palkintoa hölmöimmistä fiktiivisestä yrityksestä vallata maailma. Tiedekin on vielä tavanomaista tyhmempää, eräs tapahtumapaikoista on esimerkiksi "valon nopeudella kahdeksikon muotoista rataa lentävä planeetta". Sillekin kuitenkin voi laskeutua.

Näköjään kukaan ei ole vielä maininnut [url=http://en.wikipedia.org/wiki/Saga_%28comic_book%29][b]Sagaa[/b][/url], joten mainitaan tässä... Sitä ilmestyi vastikään suomeksikin. Kyseessä on mukavasti soljuva ja hyvin kirjoitettu sarja, jossa on aidosti outoja ideoita.

[img]http://www.mustaritari.fi/wp-content/uploads/2014/02/pakanat2mainos.jpg[/img]   Muistin viimein lainata [b]Pakanat[/b] eli Tuomas Myllylän viikinkiajan Suomeen (900-luvulle) sijoittuvan sarjan kaksi julkaistua osaa. Esikristillisessä Suomessa palvotaan vielä vanhoja jumalia ja Kalevasta tutut tyypitkin ovat mukana, jos kohta yhden jos toisen olemus antaa ymmärtää, että Lönnrotin aikaan mennessä tarinat olivat suusta suuhun muuttunut. Onko tämä nyt fantasiaa vai ei?[sup]1[/sup]   Tällaista väkivaltaviihdettähän tämä on, ihmisiä hakataan terä-aseilla eri suuruisiksi kappaleiksi. Heimopäälliköt sotivat ja juonittelevat, vannovat valoja ja kostoa. Suomessa kun ollaan, varsin pienimuotoisesti tietysti, kylmä karu maa, isiemme maa ei mitään miljoonakaupunkeja siihen aikaan ruokkinut vaan kymmenenkin urhoa on jo melkoinen armeija. Alastomuuttakin on ihan HBO-mitalla, varsinkin kun useampikin kohtaus tapahtuu saunassa.   Ajattelin kolmannen osan lukea, aihe ei ole historian alalla niitä kolutuimpia. Ensiteoksen piirteet ovat selvät – sarjakuva kehittyy kaikilla osa-alueillaan tekijän mukana. Huvittavasti taitossakin on tajuttu ensimmäisen osan fontin olleen naurettavan suuri ja sitä on pienennetty – kirjasintyyppi on silti kammottavan ruma ja pahin visuaalinen valituksenaihe.   [sup]1[/sup]Pieni yleisspoiler: [spoiler]Hieman epäselväksi on jäänyt, toimivatko loveenlankeamiset, loitsut ja kiroukset tarinan maailmassa oikeasti, vai riittääkö, että henkilöt uskovat niihin vahvasti. Mitään lohikäärmeitä ei kuitenkaan ole esiintynyt. Paitsi laivoissa. [/spoiler]   np. [url=https://www.youtube.com/watch?v=HtEIb6sX6Xs]Moonsorrow – Raunioilla[/url]

Pienkustantamo Zum Teufel on yhteistyössä tanskaisen Forlaget Zoomin kanssa, ja tästä seuraa sarjakuvajulkaisuja, oletettavasti jatkossakin jos ensimmäiset menevät kaupaksi, semmoista on markkinatalous. Heti alkuunsa tuli albumillinen Sinitakkeja, huumorisarja Yhdysvaltain sisällissodasta (jos joku muistaa tietokonepelin North & South niin oikeilla jäljillä ollaan). Tanskalaiset tykkäävät ja kuuluu siellä sarjakuvahyllynvakiokalustaan. On sitä yksi albumi suomeksikin julkaistu joskus takavuuosinakin. Ei kai kuulu varsinaisiin suosikkeihini. Muistan tosin taistelun sillasta, joka alkoi sillä tapaa, että tietokonevastustaja ajoi ratsuväkensä jokeen, minne hevosparat ratsuineen hukkuivat.   Mutta seuraavaksi tulee ennestään tuntematoni Saalistajien Klubi ja tämähän näyttää ihan hyvin piirretyltä kauhusarjalta.   [img]https://deslivresdeslivres.files.wordpress.com/2016/05/le-club-des-predateurs-tome-1-le-bogeyman-mangin- dupre.jpg[/img]   Castermanilla on [url=http://www.casterman.com/Bande-dessinee/Catalogue/albums/le-club-des-predateurs-1-le-bogeyman]näytesivujakin[/url]. Hirveän geneerinen tyyli ja tietokoneväritys kyllä, mutta sitähän se nykyään on. Toivottavasti käskirjoitus on sitten timanttia.

Suomessa pykätään kyllä nykyään yhtä sun toista. Juuso Laasosen ja Toni Karosen Foederati vaikuttaa rehelliseltä roomalaismenolta, magiasta ei ole tietoa. Fantasiaa tai ei, näin nämä asiat koetaan.   [img]http://www.kvaak.fi/keskustelu/gallery/6/8949_28_12_16_12_44_27.png[/img]

Kannattanee vinkata täällä, Tammi/Sangatsu Manga/Punainen Jättiläinen julkaisi jo kaksi ensimmäistä osaa sarjasta [b]Velhon Morsian[/b] ([i]Mahoutsukai no yome[/i]). Toistaiseksi ei löytynyt kunnollista esittelysivua suomeksi, mutta tässä on [url=http://animelehti.fi/2016/06/08/mahoutsukai-no-yome-punaiselta-jattilaiselta/]Anime-lehden uutinen[/url] jostain viime vuodelta.   En ole vielä ehtinyt tutustua, mutta sitä on esitelty lupaavasti sopivan myös aikuisille sekä sellaisillekin, jotka eivät mangaa yleensä lue. Ainakin ensimmäinen osa animesta oli ihan mukava tuttavuus.   [img ]https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/c/c1/The_Ancient_Magus%27_Bride%2C_volume_1.jpg[/img]

[b]Thorgal[/b] ilmestyy taas, suomeksi siis. Jos muistatte sellaisen sarjakuvalehden kuin Mustanaamio, niin yleinen vitsi on, että se olisi ollut erinomainen sarjakuva lehti, jos siinä nyt vain ei olisi julkaistu sitä saatanan Mustanaamiota. Sen "kakkossarjoissa" kun nähtiin yhtä sun toista, mm. Valeriania Ja myös Thorgalia, joka on semmoinen 36 albumia sisältävät näemmä aika vanhan liiton eurofantasiaseikkailu.   Ostin tuon albumin, ja melkoisen standarditason menoahan tuo kyllä on, mitä voi kuvitella Tintin-lehdessä julkaistun, en minä tätä teille tämän perusteella myy, mutta tämä on ensimmäinen albumi ja tyypillisesti luotettavina pidetyt tahot ovat kertoneet, että homma lähtee kyllä rullaamaan lujempaa, joten parasta ostaa, että saa koko sarjan, siis sekä siinä merkityksessä että itse omistaa kaikki osat kuin että WSOY ei menetä toivoaan ja lopeta kesken. Kuvahaku kyllä lupaa noin kuva-aiheiden puolesta ihan hyvää jatkon sisällöstä, jos sitä saadaan.   Kvaakissa [url=http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2569]arviota[/url].   Yksi versio käy lehtipistemyynnissä ja toista saa kirjakaupoista.   [img ]http://www.kvaak.fi/images/articles/06112018103517-3.jpg[/img]   Kuvassa on semmoinen spoileri, että jos luulitte, että sankari kuolee heti alussa, kun on kuolemanvaarassa, niin ei kuole.   Yksi hahmoista on nimeltään Hullu-Gandalf, mikä on nykyään vähän hassua, mutta nyt (asiaa tutkittuani eli tuota, katsoin WIkipediaan) kyseessä tosiaan on saagoissa mainitun kuninkaan nimi sekä myyttisen kääpiön nimi ja Tolkien vain oli samoilla apajilla.

Kieltämättä oikein hieno asia, kun Thorgalia saa täällä vihdoinkin myös albumimuodossa, mutta olen kerännyt talteen jo lähes kaikki kyseistä jatkosarjaa sisältävät mustanaamiot, joten pitää vielä miettiä viitsiikö hankkia myös albumit.   Onkohan albumiversiossa mitään eroa lehdessä aikaisemmiin julkaistuihin tarinoihin esimerkiksi värien, viivatarkkuuden tai koon osalta? Jos sivukoko on suurempi, mutta tarkkuus pysyy samana, niin sitten on jo vaikea kieltäytyä.

[quote="FreakyMike" post=58463]Kieltämättä oikein hieno asia, kun Thorgalia saa täällä vihdoinkin myös albumimuodossa, mutta olen kerännyt talteen jo lähes kaikki kyseistä jatkosarjaa sisältävät mustanaamiot, joten pitää vielä miettiä viitsiikö hankkia myös albumit.[/quote]   Käännös on ainakin uusi, Mustanaamiota kun käännettiin ruotsin kautta koko lehti kerrallaan. Lisäksi sarjaan on tosiaan tullut uusia osia sen jälkeen kun Mustanaamio-lehti lopetettiin,

Thorgalista ei sitten kuulunut sen enempää kuin kolme albumia. Sääli, ja pelaa entisestään suomennosskeneä vastaan: miksi ruveta ostamaan, jos se iso talo kumminkin lopettaa julkaisun kesken. Astra -nimistä avaruusmangaakin on nyt julkaistu, tosin se näytti jotenkin niin bulkilta, etten kyennyt ostamaan.   Sen sijaan iloisempana uutisena suomalaisen spefisarjakuvan ykkösjärkäle Petri Hiltusen [b]Praedor[/b] on tulossa ilmeisen hienona omnibus-kokoelmana. [url=https://mesenaatti.me/2529/petri-hiltunen-praedor-taydellinen-sarjakuvakokoelma/]Joukkorahoituskampanja[/url] kun on avattu tänään, mutta nyt jo painellaan yli puolessa minimitavoitteesta. Originaalejakin bonuksena niille, ketkä sellaisesta innostuvat.   edit: totta kai se meni yli minimin ensimmäisenä päivänä

Ei suomennettuja sarjakuvia kannata ostaa. Käännös jätetään kuitenkin kesken kuten Preacher ja Walking Dead. Jos noin suosittuja sarjakuvia ei saada käännettyä loppuun niin itse saavat syyttää itseään että ihmisillä ei ole luottoa ostaa suomennettuja kirjoja.

Itseäni kyrsii myös sama asia. Omistan kaikki suomennetut Walking dead albumit. Preacher taas on korkealla hankintalistallani. Olen keskustellut aiheesta kirjakauppiaiden kanssa. He väittävät, että fyysiset kirjat eivät enää myy. Ihmiset lukevat vähemmän ja tietysti myös digitaaliset ja kuuntelukirjat vähentävät fyysisten kirjojen myyntiä. Yritetäänn siis kaikki ostaa se oma suosikkiteos mahdollisimman tuoreeltaan jostain kirjakaupasta. Vain toimimalla näin lähetämme julkaisijoille positiivisen signaalin hyvän työn jatkamisesta.

[b]Petri Hiltunen - Kalkkaro: Ihmispetojen laakso[/b]   Alunperin sanomalehdissä julkaistu länkkärisarja on koottu kahdeksi albumiksi, joista tämä ensimmäinen sisältää kaksi tarinaa, joissa Kalkkaroksi kutsuttu päähenkilö ajautuu kiperästä tilanteesta toiseen suorastaan hengästyttävällä tahdilla. Nopea kerronta juontuu tietenkin julkaisuformaatista, joka ei salli tyhjäkäyntiä eikä myöskään turhaa kuvilla koreilua. Sivujen jokainen rivi koostuu kolmesta ruudusta, jotka pysyvät aika tiukasti neliön muotoisena, joten laajoille maisemakuville tai muulle sommittelulle ei yksinkertaisesti ole tilaa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä kumpikin tarina keskittyy olennaiseen, eikä tylsiä hetkiä totisesti nähdä. Kalkkaro on visuaalisesti tunnistettavaa Hiltusta, vaikka yksityiskohtien puute saakin sen tuntumaan hänen muita töitään luonnosmaisemmalta.   Toisin kuin kuvittelin, Kalkkaro ei ole raju revolverimies, vaan yhdessä äitinsä kanssa maatilalla asuva nuorukainen, joka on viehtynyt enemmän kirjoihin kuin sankaritekoihin. Hän kuitenkin päätyy uskomattomiin seikkailuihin tutustuttuaan arpiseen cowboyhin nimeltä Fabien Rabasse, jonka menneisyyttä ei avata juurikaan. Ensimmäinen tarina vie kaksikon vuoristoon etsimään Kalkkaron kadonnutta setää, joka paljastuu atsteekkiheimon sieppaamaksi. Kyseessä on muinaisjäänne, joka on onnistunut piilottelemaan muulta maailmalta muiden atsteekkien kohdattua tuhonsa satoja vuosia aikaisemmin. Toisessa tarinassa Kalkkaro ja Rabasse pysähtyvät yöksi syrjäiseen kaivoskylään, jossa pitää majaansa myös virkavaltaa paossa oleva roisto, joka punoo katalan juonen jälkiensä hävittämiseksi. Tähän juoneen sankarikaksikko sotkeutuu pahemman kerran, eikä yllättävissä käänteissä säästellä. Eka tarina on aika suoraviivainen, mutta jälkimmäisen käsikirjoitus pistää suorastaan pään pyörälle ja vieläpä hyvällä tavalla.   Hämmästyin siitä, miten mukaansa tempaavia seikkailuja Hiltunen onkaan saanut aikaan. Ajattelin ennakkoon Kalkkaron olevan vähän hutaisten tehty tilaustyö, mutta sarjahan vetää vertoja taiteilijan muille, selvästi vakavammille länkkäritarinoille. Kalkkaron vahvuus onkin tietyssä keveydessä ja lapsenomaisuudessa, sillä albumia lukiessa tuli jotenkin poikamainen fiilis ja palasinkin mielessäni lapsuuden pyssyleikkeihin, joissa olen varmasti lännenmiestäkin esittänyt. Oma osuutensa tässä on hauskalla ja napakalla dialogilla, jonka en voisi kuvitella toimivan yhtä hyvin englanniksi. Hyllysäni odottaa toinenkin albumi, joten lisää herkkua on luvassa.   [img]https://storage.googleapis.com/antikvaari_kuvat/000004e2f9500e34508935aa/lg_6495b8a94e56a1226ab8d046.jpg[/img]

[b]Vicente Segrelles - Palkkasoturi: Pyhän tulen kansa[/b]   Tuli lukaistua tällainen 50-sivuinen läpyskä, joka kertoo yksinäisestä palkkasoturista primitiivisessä fantasiamaailmassa, joka saattaa olla myös fantasiaversio omasta maailmastamme vähän Hyborian tyyliin. Tekijä taiteen takana on espanjalainen Vicente Segrelles, joka on luonut kaikki sarjakuvan ruudut öljyväritekniikalla, mikä on ollut varmasti melko vaivalloinen työskentelytapa. Vaan kylläpä se näkyy lopputuloksessakin, sillä albumin realistinen ja yksityiskohtainen ulkoasu viehättää silmää todella paljon. Ainakaan vähäpukeisissa ja alastomissa naishahmoissa ei ole siveltimenvetoja säästelty. Ei siis ihme, että jo 80-luvulla alkanutta sarjaa on julkaistu myös legendaarisen Heavy Metalin sivuilla.   Palkkasoturi on nimetön, mutta hassusti häneen viitataan suomennoksessakin nimellä El Mercenario. Päähenkilö on aika perinteinen fantasiasankari, joka joutuu pelastamaan neidon hädästä ja taistelemaan hirviöitä ja pahaa kulttia vastaan. Lyhyen albumin juoneen ei ole tarpeen enempää pureutuakaan, sillä meininki on juuri sitä, mitä voi odottaakin. Lukisin sarjaa mieluusti lisääkin, mutta loput pitää etsiä englanniksi, koska tämä on ainoa suomennettu albumi, eikä minulta taivu espanja.   [img]https://images4.imagebam.com/b0/51/ff/ME18RJL0_o.jpg[/img]

Löytyykö tuolle jatkoa englanniksi? Kerro, jos löydät jostain. Löytyy tuo albumi hyllystä ja mieluusti lukisin/katselisin taidetta lisää. Olin kokonaan sen unohtanut.   Vuonna nakki ja sota jouduin viimeisimmät Blueberry albumit ostamaan englannin kielisinä. Ilmestyivät sitten lopulta vuosikymmeniä myöhemmin myös suomeksi.

En ole vielä tarkemmin perehtynyt, mutta kyllä tuota on jossain englanniksi näkynyt, eri asia tietysti onko sarjaa käännetty kokonaan.

On niitä julkaistu myös englanninkielisenä. [url=https://en.wikipedia.org/wiki/El_Mercenario]https://en.wikipedia.org/wiki/El_Mercenario[/url] Yhdessä helsinkiläisessä liikkeessä (muistaakseni Good Fellows) osui silmiin osat 1-8 joskus 2000-luvun alussa, mutta muita en ole löytänyt. Ulkomaalaisilta sivustoilta luulisi tärppäävän paremmin.   Pitää kuitenkin varoittaa, että eräässä albumissa oli tehty kuitenkin tökerö sensurointi muutamiin ruutuihin kustantajan toimesta. Paidattoman naishahmon iholle oli tussattu mustat verkkomaiset rintaliivit ja toteutustapa oli niin tökerö, että pisti kunnolla silmään Segrellesin taidokkaan maalausjäljen päällä.   [url=https://postimg.cc/HrMf31Kw][img]https://i.postimg.cc/HrMf31Kw/The-Mercenary-Censoring.jpg[/img][/url]