Amerikan Psyko
Alkuteos ilmestynyt 1991. Suomentanut Erkki Jukarainen. Sidottu.
Nuori Patrick Bateman on Wall Streetin haikala. Miljoonapalkkaa nauttivan, tuhannella vatsalihasliikkeellä aamunsa aloittavan miehen maailma rakentuu vaatemerkeistä, ihonhoitotuotteista ja design-huonekaluista. Kun loputon kilpailu käyntikorttien tyylikkyydestä, luksusasuntojen sijainnista ja huippuravintoloiden paikkavarauksista ylittää kilpailuhengen maksimit, löytää Bateman tehokkaan tavan purkaa turhautumiaan. Töiden jälkeen merkkivaatehenkari vaihtaa vapaalle, kuuntelee Genesistä ja tappaa ihmisiä.
Tämä skitsofrenisen sielunmaiseman kuvaus on samalla myös armoton tilitys ylikierroksilla käyneestä 80-luvusta. Teos ja siihen perustuva elokuva shokeerasi kansainvälistä yleisöä ja herätti raivokasta keskustelua.
AMERIKAN PSYKO lennätti Bret Easton Ellisin maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen. Lukijan sietokykyä koetteleva romaani on urbaani kulttiversio Tri Jekyllistä ja Mr Hydesta. Julmuudestaan huolimatta se tarkastelee hyytävän humoristisesti ja ironisoiden länsimaista elintasokulttuuria.
Bret Easton Ellis
Bret Easton Ellis on syntynyt Los Angelesissa vuonna 1964. Hän nousi maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen teoksellaan Amerikan psyko (1991). Ellisin teoksia on käännetty 27 kielelle. Hän asuu Los Angelesissa ja New Yorkissa.
Bret Easton Ellisin tähänastiseksi pääteokseksi on sanottu romaania Lunar Park (2005), jonka päähenkilön nimi on Bret Easton Ellis. Romaani oli World Fantasy -palkintoehdokkaana.
Kirjallisuutta
Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.
Kirja-arvioita
"Wow", oli ensimmäinen ajatus kirjan luettuani ja sen jälkeen pitkä epätodellinen (ja hiukan epämukava) olo, koska kirja oli loistava, mutta samalla todella, todella ällöttävä luettava. Saako tällaisesta edes pitää...?
Kirja oli kiehtova sitten kun siitä sai otteen. Minulla oli aluksi vaikeaa jaksaa lukea tarinaa, koska se tuntui täysin merkityksettömältä (paljon, paljon keskusteluja merkkituotteista ja pukeutumisetiketeistä yms). Mutta kun jaksoi kahlata kirjaa noin puoleen väliin, niin sitten päästiin tarinan ytimeen kiinni ja sen jälkeen kirjaa ei malttanut laskea käsistään (vaikka välillä oli pakko, koska piti hakea sietokykyä lukea joitain kohtauksia läpi). Minulla oli jokin ajatus kirjan sisällöstä (olen nähnyt elokuvan vuosia sitten ja joita muistikuvia on säilynyt), mutta sen splatter-kauhuskenaariot (hyvin yksityiskohtaisesti kuvaillut) yllättivät silti. Nämä kohtaukset olivat mielettömän vaikeita ja raskaita luettavia, mutta samalla niitä kohtaan tunsi jopa sairaalloista kiinnostusta ja halua lukea ne läpi. Muutenkin kirjoitustyyli oli paikoitellen todella raskas ja jossain määrin turruttava, mutta samalla tavallaan palkitseva. Juoni oli rakennettu hyvin, Batemanin henkinen epätasapaino tuodaan esiin ohimennen ja sen jälkeen se otetaan osaksi tarinaa vähävähältä, jolloin lopulta se on tarinan pääpointti ilman, että varsinaista muutosta edes huomaa.