Kuvitelma 20. vuosisadasta
- Julkaistu
- 1997 (Tammi)
- Alkuperäinen nimi
- Forestilling om det tyvende århundrede
Kirjasta
Kuvitelma 20. vuosisadasta: Tanskan unelmien historia. Alkuteos ilmestynyt 1988. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Sidottu, kansipaperi.
”Tämä on Tanskan unelmien historia, lyhyt selostus siitä mitä me tällä vuosisadalla olemme pelänneet, uneksineet, toivoneet ja odottaneet.” Näin aloittaa Høeg tämän sukuromaanin, mahtavan, kirjavan ja poimuilevan kuvakudoksen ajasta ja epäajasta Tanskassa noin vuodesta 1520, jolloin Mørkhøjin kreivi pysäyttää ajan koko kartanonsa väeltä, vuoteen 1989, jolloin lasketaan vesille ”historiallinen tanskalainen alus”.
Romaanin ensimmäisessä jaksossa Høeg esittelee neljä henkilöä, jotka ovat syntyneet tämän vuosisadan alussa: Mørkhøjin pehtorin ottopojan Carl Lauridsin; Amalie Teanderin, jonka isoäiti, lehtikeisarinna, on rakennuttanut kotiinsa tehokkaan aikakoneiston ja pystyy sen avulla kirjoittamaan tapahtumia etukäteen; Anna Bakin, viattoman papintyttären, jonka on määrä synnyttää uusi Messias, ja Adonis Jensenin, kiertelevien varkaiden lapsen, joka kieltäytyy opettelevasta varastamaan, koska säälii ihmiskuntaa.
Seuraavissa jaksoissa heidän kohtalonsa kietoutuvat yhteen: Carl Laurids, joka tekee omaisuuksia ihmisten unelmilla ja painajaisilla, tapaa Amelien ilmapallolennolla; Anna (tai oikeastaan vain hänen toinen puoliskonsa) taas kohtaa Adoniksen teatterin näyttämöllä, merta esittävän hulmuavan pressun alla.
Edellisestä liitosta syntyy 1920-30-luvun Kööpenhaminaan menestyvä, elämästään nauttiva porvarisperhe, jälkimmäisestä taas köyhälistöperhe, jonka ainoa keino välttyä vajoamasta pohjamutiin on epätoivonen siivoaminen. Näiden perheiden vesat, Carsten ja Maria, ovat tietenkin jo lähtökohdiltaan täysin erilaiset, mutta aikanaan hekin kohtaavat ja perustavat perheen.
Päästyään mielikuvituksellisessa kertomuksessaan tähän asti Høeg joutuu toteamaan: ”näitä kahta, Carstenia ja Mariaa, ohjailevat niin monet vastakkaiset unelmat, että he niiden voimasta melkein koko elämänsä heilahtelevat äärimmäisyydestä toiseen: hyvinvoinnista köyhyyteen, turvallisuudesta kaiken luhistumiseen.”
