Uljas uusi maailma
Alkuteos ilmestynyt 1932. Suomentanut I. H. Orras. Shakespeare-lainaukset Paavo Cajanderin ja Yrjö Jylhän mukaan.
1. painos: Tammi, 1944. – 2. painos: Tammi, 1962. Keltainen kirjasto 40. Sidottu, kansipaperi. – 12. painos 2012.
Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50 -listalle 2000.
Englantilaisen yhteiskuntakriitikon alkuaan vuonna 1932 ilmestynyt, lähes pelottavasti toteutunut tulevaisuusprojektio, tieteisromaani maailmasta, jossa konekulttuuri on kehittynyt niin pitkälle, että ihmisen elämä syntymästä kuolemaan on tieteen keinoin ennalta kartoitettu ja jossa yksilöllisyyttä ei suvaita. Inhimillisiä tuntemuksia säädellään kiihottimilla tai vastamyrkyillä, kansalaiset ovat tiukasti luokiteltuja ja valvottuja. Uljaiden uusien ihmisten keskuuteen ilmaantuu kuitenkin lähes luonnollisella tavalla syntynyt ”Villi”, joka herättää heissä outoja ajatuksia ja kaipuita.
Käyttäjät lukeneet myös
Aldous Huxley
Aldous Huxley (1894–1963) oli englantilainen kirjailija. Hänen isoisänsä Thomas Huxley, itseoppinut biologi, oli Charles Darwinin aikalaisia ja tovereita ja hänen veljensä Julian Huxley oli kuuluisa biologi ja aatteellinen humanisti. Aldous itse ei ollut tutkija, mutta oli kiinnostunut tieteestä ja seurasi sitä hyvin laaja-alaisesti.
Huxleyn tunnetuin teos on antiutopia Uljas uusi maailma (1932). Se on George Orwellin Vuonna 1984 -teoksen ohella 1900-luvun kuuluisin dystopiaromaani.
Kirjallisuutta
Keltainen kirjasto
”Keltainen kirjasto syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Niukkuuden ja epävarmuuden keskellä Keltainen kirjasto oli raikas tuuli, joka lennätti pölyä niin kirjahyllyistä kuin ajatuksista ja avasi ikkunoita ympäröivään maailmaan. Keltainen kirjasto on kasvanut yhdessä Suomen kanssa ja täyttänyt maailmankirjallisuuden ystävien hyllyt ja yöpöydät. Se on taistellut hyvän proosan, sanomisen vapauden ja ihmisyyden puolesta, naurattanut, itkettänyt, hämmentänyt, sivistänyt ja kansainvälistänyt ikäluokan toisensa jälkeen. Keltaisen kirjaston täyttäessä vuonna 2004 viisikymmentä vuotta, on se jo pitkään ollut Suomen kaikkien aikojen pitkäikäisin kirjasarja ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen ilmiö. Maailma sarjan ympärillä on nyt tietenkin täysin toinen kuin sen syntyessä. Suomi on vauras ja kansainvälinen, vaikutteet ja viettelykset virtaavat vapaasti. Mutta Keltaisen kirjaston lupaus on se mikä ennenkin: tarjota suomalaisille valikoima parasta ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Runsauden keskellä raikkaalta tuntuu, että parhaan tunnistaa helposti ja siihen on helppo tarttua.” (Tammi)
Keltainen kirjasto sisältää 365 kirjaa, sekä 49 sarjaa täydentävää teosta.
Kirja-arvioita
Luin kirjan joskus lukioaikana kun arvottiin kirjaesittelyä varten jokaiselle kirja. Ja mikä arpaonni! Kirjahan oli todella hyvä. Alkuun meni hetki tajuta kirjan maailma ja termejä, kirja oli hyvin erilainen kuin mitä olin aiemmin lukenut. Ehkä juuri siksi pidin siitä.
Klassikko, joka kuuluu jokaisen scififanin yleissivistykseen. Iästään huolimatta kirja on kestänyt aikaa ja toimii hyvin myös nykylukijalle.
Aldous Huxleyn "Uljas Uusi Maailma" on toinen klassisen tieteiskirjallisuuden pakko-lukea-poliittisista-yhteiskuntaspekulaatioista. Toinen on tietenkin George Orwellin "Vuonna 1984", ja kirjoja lukiessaan on syytä huomata, että ne ovat kiinnostavalla tavalla toistensa vastakohdat. Siinä missä Orwellin kirja sijoittuu lohduttomaan, painajaismaiseen yhteiskuntaan jonka asukkaille kuolema on ainoa pakokeino, Huxleyn luoma maailma on jollakin sairaalla tasolla utopistinen: ihmiset, kuuluivatpa he sitten yhteiskuntaa hallitseviin yli-inhimillisiin Alfoihin tai hieman apinaa kehittyneempiin Epsiloneihin, ovat lähes poikkeuksetta onnellisia ja tyytyväisiä asemaansa, köyhyys ja sota ovat taaksejääneitä ongelmia, ja murheiden iskiessä kansalaiset voivat lohduttautua estottomalla seksillä ja ylenmääräisellä huumeidenkäytöllä. Teknologia on kehittynyttä ja (ainakin Alfojen tapauksessa) ylelliset huoneistot, yksityiset lentokoneet ja "tunnekuvat" tyydyttävät kaikki mukavuudenhalut. Samalla kirjan kuvaileva maailmanvaltio on kuitenkin hirviömäinen diktatuuri, joka jakaa kansalaisensa syntymästä saakka eri kasteihin ja käyttää heidän "olouttamiseensa" kivuliaita ja traumaattisia menetelmiä, poistaa kaikki toisinajattelijat yhteiskunnasta ja sulkee viimeiset luonnolliset ihmiset eräänlaisiin reservaatteihin, joissa he joutuvat elämään alikehittyneissä olosuhteissa vailla toivoakaan paremmasta. Minuun kirja teki vaikutuksen juuri kuvaamansa yhteiskunnan vastakohtaisuuden ja monijakoisuuden takia, ja sen juoni jäi mieleeni erittäin hyvin. Osa (mutta yllättävää kyllä, vain osa) teknologiasta on tietenkin vanhentunutta, etenkin kun kirjan on tarkoitus sijoittua vuoteen 2540, mutta se ei suuresti haitannut lukukokemustani, sillä teknologia ei (eivätkä edes kirjan kuvaamat historialliset, nyt jo vanhentuneet tapahtumat) ole kirjan kirjan juonen pääasia, vaan sen kuvaama järjestelmä, joka voidaan mieltää monella eri tavalla. Suosittelen kaikille dystopisista/utopistisista yhteiskuntakokeiluista kiinnostuneille.