Kivinen lautta

Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Päällys: Eero Heikkinen. Sidottu, kansipaperi.

Portugalilaisen mestarikertojan veijarimainen ja samalla syvän filosofinen tarina suuresta maantieteellisestä ja poliittisesta mullistuksesta, joka erottaa Pyreneiden niemimaan Euroopan mantereista.

Tässä kirjassa Euroopan yhdentymiskehitys saa vakavan kolauksen: Pyreneiden vuoristoon ilmestyy halkeama, joka kasvaa kasvamistaan, ja lopulta Iberian niemimaa muuttuu saareksi, joka hitaasti lipuu yhä kauemmaksi muusta Euroopasta.

Seurauksena on varsinainen kansainvaellus: turistit pakenevat päätä pahkaa kotimaihinsa ja niemimaan asukkaat lähtevät kodeistaan ja täyttävät tyhjiksi jääneet hotellit. Espanjan ja Portugalin viranomaiset ovat ymmällä, kukaan ei tiedä millaisiin toimiin olisi ryhdyttävä. Mediat välittävät jatkuvasti muuttuvia tietoja ja uutisia, tutkijat tarjoavat yhä uusia selityksiä, kirkko uusia profetioita, huhut uusia kauhukuvia. Manner-Euroopassa kutsutaan koolle kriisikokouksia, Nato ja EU ottavat kantaa, nuoret osoittavat mieltään vakuuttaen, että hekin ovat iberialaisia.

Romaanin keskushahmoiksi nousee muutama ihminen, jotka kaikki tuntevat syyllisyyttä tapahtuneesta: mies joka on heittänyt ison kiven mereen, nainen joka on kaapaissut kepillä maata, mies jota kottaraisparvi alkaa seurata, nainen joka alkaa purkaa sukkaa ja siitä kokonaisen lankavuoren. Toisistaan kuultuaan he hakeutuvat yhteen ja lähtevät yhdessä vaellukselle, etsimään selitystä. Heitä seuraten Saramago punoo omaperäisellä tyylillään kokoon fantastisen tarinan, joka on tulvillaan historiallisia viittauksia ja herkullisia assosiaatioita ja välittää samalla kirjailijan näkemyksen Espanjan ja Portugalin roolista ja asemasta Euroopan kansojen yhteisössä.