Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki

Aivan ensimmäiseksi on sanottava, että rakenteeltaan ja aihepiiriltään teos oli virkistävän epätavallinen. Epätavallisuus ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti onnistunutta. Teoksen kolme osaa olivat erillisiä kertomuksia, jotka kaikki kytkeytyivät tavalla tai toisella Ambergrisiin - kaupunkiin, joka on teoksessa sekä nimi- että päähenkilö. Kaupungin henkeäsalpaavaa tunnelmaa tuotiin esille jatkuvasti, päästämättä paradoksaalisesti lukijaa kuitenkaan kokemaan sitä itse. Lukijan rooli oli kuin ulkopuolisen tarkkailijan, joka ikkunasta seuraa kaupungin elämää; missään vaiheessa teosta ei Ambergris ollut minulle läheskään yhtä elävä ja hengittävä kuin vaikkapa Kiekkomaailman Ankh-Morpork tai Locke Lamoran Camorr. Osasyy lienee epäonnistuneesti tehty karsinta: loppusanoissa kerrotaan teoksen käsikirjoitusta käsittävän todellisuudessa 3000 liuskaa, joita kirjailija on työstänyt yli vuosikymmenen, mutta joista on valikoitu parin sadan sivun edestä materiaalia tätä teosta varten. Ongelma onkin, että jokainen teoksen teksti olettaa, että kaikki 3000 sivua ovat luettuina. Nykyisellään Ambergris jää etäiseksi, kirjailijan yksityiseksi leikkikentäksi. Myös teksteissä itsessään oli erinäisiä ongelmia. Harmillisesti kiinnostavimmassa luvussa, jossa käsiteltiin Ambergrisin historiaa, oli tyyli hajota käsiin. Ensiksi jäljiteltiin tieteellistä diskurssia ja oltiin satirisoivinaan sitä, kunnes yhtäkkiä havaintojen tyyli alkoi olla iltapäivälehtitasoa. Sitten kerrottiinkin jo koskettavaa tarinaa historioitsijan rooli unohtaen, ennen kuin historioitsija repäistiin takaisin kertomaan vitsi räjähtävistä poneista. Kerronnalla ei selkeästi ollut mitään tavoitetta, vaan se oli silkkaa ajatuksenvirtaa, mikä ei mielestäni sopinut pedattuun kehykseen. Myös X:n tapaus kompastui itsetarkoitukselliseen metakeskusteluun, jonka loppukäänne oli toki yllättävä mutta sikäli kovin halpa, että sitä edeltävä keskustelu osoitti joka suhteessa aivan muualle ja asettui käänteen jälkeen erittäin hämmentävään valoon. Muutenkin keskustelua ajoi lähinnä tiedon tuominen lukijalle, ei niinkään kontekstin näkökulmasta tarkoituksenmukainen keskustelun kulku. Toisaalta ymmärrän myös maailmojen häilyvyyden elementin, jota näin yritettiin konkretisoida, mutta toteutus on nykyisellään vähintäänkin ontuva. Kahden ja puolen tähden arvioni koostuu seuraavista seikoista: ensimmäinen tähti perustuu fantasiakentän mittakaavalla tuoreeseen ideaan ja näkökulmaan, toinen tähti puolestaan historialuvun tapahtumien kiinnostavuuteen. Puolikas tähti kuvaa luettavuutta, joka oli pääosin siedettävä. Suosittelen teosta itseäni heittäytymiskykyisemmille lukijoille, joille satunnaiset tunnelmalliset kohdat, sujuvat juonet ja epämääräinen metasetvintä ovat tarpeeksi sisältöä ja joita eivät kerronnan rakenteen ja loogiikan puutteet häiritse.

Perinteisiin fantasiakirjoihin verrattuna Kaupunki on hyvin, hyvin eriskummallinen ja outo kirja. Hyvällä tavalla outo. Kirja koostui neljästä osasta: novelleista Martin Laken muodonmuutos ja X:n outo tapaus, Hoegbottonin oppaasta Ambergrisin varhaishistoriaan ja liitteistä. Tarina sijoittuu tosiaan Ambergrisin merkilliseen kaupunkiin, joka on taiteilijoiden ja säveltäjien kotipesä kummallisine pikku yksityiskohtineen. Miljöö on rikas ja mielenkiintoinen. Kirjan aloittava Martin Laken muodonmuutos kertoo taiteilijasta, joka sekaantuu tahtomattaan kaupungin poliittisiin juonitteluihin. Muodonmuutos on hyvä valinta kirjan aloitukseen, sillä se pehmentää tunnelmaa sopivasti ja toimii mukavana johdatuksena. Ehkä kirjan mielenkiintoisin osuus on Hoegbottonin opas Ambergrisin varhaishistoriaan. Se kertoo nimensä mukaisesti Ambergrisin perustamisesta ja tapahtumista aina Hiljaisuuteen saakka. Historiankirjamainen selostus on höystetty kirjoittajan, "Duncan Shriekin" sarkastisilla alaviitteillä. Erityisen hienoa on se, että VanderMeer on kyennyt luomaan uskottavan ja mielenkiintoisen maailman ilman massiivisia karttoja kirjan alussa. Itse tarinan salaperäiset harmaalakit ja Hiljaisuus ovat omalaatuisella tavalla karmivia... X:n outo tapaus vastaa todellakin nimeään. Mielipuolisuuteen luisuneen kirjailijan houreita seurataan tätä jututtamaan tulleen tohtorin näkökulmasta. Itselläni kertomus meni hieman yli hilseen; siinä esiteltiin kiehtovia ajatuksia, mutta toteutus oli hivenen sekavaa. Loki-kirjat suomensi Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin alkuperäisistä tarinoista vain osan. Puuttuvat tarinat olisivat täydentäneet kokonaisuutta mukavasti... mutta toisaalta ainakin X:n kummalliset sepustukset olisivat sekoittaneet tarinaa entistä enemmän ja pitkästyttäneet siinä sivussa. Hyvä kirja, mutta loppuosa ei välttämättä sopinut lukumakuuni.

'Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki' on todellinen mestariteos. Kirjasarjaksi paisunut novellikokoelma, jonka kaikki kirjoitukset liittyvät jotenkin Ambergrisin kaupunkiin. Tarinat ovat erittäin mielenkiintoisia ja tempaavat mukaansa. VanderMeer osoittaa myös olevansa värikkään ja loistavan kuvailun uranuurtaja, ei tietoakaan Harmaiden Kulissien ongelmasta. Kirja oli todella koukuttava, VanderMeer osoittaa olevansa mestari saamaan lukijansa koukkuun. 'Martin Laken muodonmuutos' oli kaunis ja kauhea, varsinkin kaupungin kuvailu ja Voss Benderin hahmo olivat hienoja. Myös taidehistorialliset osuudet olivat kiinnostavia, Laken taulut pystyi kuvittelemaan mielessään. 'Hoegbottonin opas Ambergrisin varhaishistoriaan' oli ehdottomasti kirjan innostavin, kiinnostavin ja koukuttavin novelli. Ja se oli myös todella hauska, kuvatessaan John Manzikert I ja hänen seurueensa yhteentörmäystään Cinsoriumin harmaalakkien kanssa. Parasta olivat Pratchettille vertoja vetävät alahuomautukset. Tässä novellissa pystyi havaitsemaan tiettyä tyylillistä sukulaisuutta Terry Pratchettin parodioiden kanssa. 'X:n outo tapaus' oli hauska ja omalaatuinen katsaus Ambergris-tarinoiden syntyyn ja 'Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin' kirjoittamiseen. Lukijaa jäi mietityttämään, että mikä 'X:n oudossa tapauksessa' oli peräisin todellisuudesta ja mikä oli tarinaa. Liitteet olivat kiinnostavia ja hauskoja, varsinkin Tohtori V:n kirje ja huomautus kirjasintyypeistä. Harmi ettei Loki-kirjat julkaissut kirjaa kokonaisena, vaan ainoastaan nämä kolme novellia. Toivottavasti Loki aikoo jatkaa 'Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin' suomentamista ja julkaisemista, sillä kirja on todella hyvä ja suosittelen sitä kaikille. Arvosana: 9+.