Lentävä kirvesmies
Päällys: Pekka Vuori. Sidottu, kansipaperi.
Vuonna 2002 ilmestyi myös kirjaan pohjautuva Hannu Lukkarisen sarjakuvakirja Ronkoteus: Lentävä kirvesmies.
Kertomus Ronkoteuksesta ja hänen yhdeksästä kotkastaan
Vaahtopäistä Pielisjärven ulappaa halkoo vene ja sen perätuhdolla makoilee tyytyväinen nuorehko mies: hänen venettään kiskoo musta mahtavasiipinen merikotka. Mies on Ronkoteus, jolla on järkeä sen verran ettei hänen tarvitse omiin käsiinsä känsiä soutaa niin kuin muiden venekuntien miehet. Ronkoteus himoitsee kuitenkin korkeammalle, eikä siihen enää kotkapari riitä. Perämeren rannoilta hän ryöstää merikotkanmunia, haudottaa ne hanhilla ja anopilla ja saa lopulta oivan kotkalaivueen. Keksintönsä ansiosta Ronkoteuksesta tulee rikas ja mahtava.
Arto Paasilinna on tutkinut pronssikauden maailman, myytit ja tarut, mutta niitäkin huimempia ovat kirjailijan oman mielikuvituksen kuviot. Ilmailun pioneeri Ronkoteus on unohtumaton, ylivoimainen sankari, jonka hahmon kautta Paasilinna tutkii vanhaa myyttiä ja antaa samalla yksityiskohtaisen, elävän ja realistisen kuvan 3000 vuoden takaisesta todellisuudesta. Lennokasta tarinaa Paasilinna ryydittää tarkentavin piirroksin ja vakavin tieteellisin kommentaarein!
Arto Paasilinna
Arto Paasilinna (1942–2018) syntyi Kittilässä. Hän opiskeli Lapin kansankorkeakoulussa vuosina 1962–63. Nuoruudessaan hän toimi useissa ammateissa kuten toimittajana eri lehdissä. Paasilinna julkaisi ensimmäisen romaaninsa vuonna 1972. Hän oli kahdesti naimisissa ja hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan kaksi poikaa. Arto Paasilinna asui Westendissä Espoossa. Hänen romaanejaan on myyty kotimaassa ja ulkomailla arviolta neljä–kuusi miljoonaa nidettä.
Paasilinnan kirjailijaveljet ovat Erno, Mauri ja Reino Paasilinna.
Lähteitä
Kirjallisuutta
Kirjailija Arto Paasilinnan elämä, teokset ja kritiikki. Arto Paasilinnan seura, 2001.
Muita teoksia kirjailijalta Arto Paasilinna
Kirja-arviot ja kommentit
Tämä on ehdottomasti Paasilinnan kirjojen huonoimmasta päästä. Jaksoin kuitenkin loppuun asti, vaikka teki mieli jättää kesken. 3000 vuoden takainen Suomi ei ole hyvä lähtökohta kirjalle eikä siitä oltu saatu irti mitään erityisen kiinnostavaa eikä myöskään onnistuttu saamaan tylsästä teemasta hyvää kirjaa, missä Paasilinna on joskus toiste onnistunut.